Toisen kahvimukin jälkeen. Mistä erotat valehtelijan ja rehellisen? Ei mitään pikkuvanhoja pikkuviisauksia, vaan järkeviä vastauksia. Kiitos.
Tuli mieleen
Anonyymi-ap
63724
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 63
Vanhimmat
Rehellinen ei feikkaa.
Näinhän se varmaan on, mutta kyllä rehellinenkin voi kätkeä todelliset ajatuksensa ja tunteensa. Suora ja impulsiivinen ei kätke, mutta se ei ole sama kuin rehellinen tai ihminen, joka ei feikkaa.
Silmät ovat sielun peili. Jos ihminen ei katso silmiin puhuessaan, vaan karttelee katsetta, voi olla merkki valehtelusta tai siitä, että olo on muusta syystä epämiellyttävä.
Minulla on aina olotila epämiellyttävä traumojen vuoksi ainoastaan yksin on hyvä.
Valehtelijat tunnistaa siitä että ne oikein suureen ääneen myy tarinaa.
Vaikeaa se on katsoa silmiin kun on sydänjuuria myöten rakastunut. Kai se sitten on valehtelua.
Oikun feikkaaminrn on valehtelemista.
Itse asiassa voit olla väärässä tässä. Valehtelija voi keskittyä vakuuttamaan toisen ja tuijottaa siksi silmiin.
Eipä erota tuostakaan
Paatuneimmat valehtelijat tuijottaa silmiin, tehdäkseen rehellisen vaikutuksen.
Valehtelijan tunnistaa helposti, jos on elämänkokemusta ja tunneälyä, laaja tiedollinen osaaminen auttaa myös paljon.
Helppoja huijattavia ovat uskovaiset ja vasemmistolaiset, heillä on tutkimusten mukaan aivon rakenteessa jotakin erilaista, joka altistaa ns. herkkäuskoisuudelle.
Tämäkin on mahdollista.
Ek pidä paikkaansa. Minulla oli ystävä joka katseli silmiin. Seurasi tarkasti kaikki sanani ja tekoni. Joskus jopa ihaili. Minusta se tuntui oudolta ja vieraalta. En tiennyt että puhui minusta paskaa töissäkin. Jälkikäteen saanut kuulla vaikka ja mitä. Lopulta hän puukotti selkään ja hävisi kuin pieru saharaan. Nyt olen saanut vihiä että olisi ex mieheni kimpussa? ?? Eli ei mitenkään. Edessä oli ystävä ja lopulta käänsi kaiken päälaelleen. On todella taitava onkii jopa salasanoja. On kuin tauti. Välillä ihan pelottaa paljonko minusta ja exästä tietää. On kuulema kopioinut minua käytöstä ja puhetta ja eleitä. Matkii sanojakin. Toivon että saisin sen kaiken unohtaa. Säälittää tietysti exä. Mutta uskon että aikuinen mies näkee paskan läpi. Ja oppii. Nyt palaan omaan elämään. Parasta kaikille toivon. Ja kilttejä olkaa. Elämä on oikeasti todella lyhyt.🌺
Niin ja nyökytellä päätään.
On se yksi osa-alue ainakin. Kerrotaan joku tarina missä pieni osuus totta ja loput valhetta ja sitä ravataan kertomassa jokapuolelle. Tietoa jonka vielä pitäsi olla luottamuksellista. Yksi pieni osuus totuutta riittää kun se osa pystytään todistamaan todeksi. Loputkin menee samalla läpi. Joku piilohomo voi kytätä tiettyjä ihmisiä kun häpeää niin paljon homouttaan ja sitten selittelee ja solvaa jatkuvalla syötöllä ettei kukaan vaan huomaisi homouttaan. Välillä puhuu miehekkäästi ja yhtenä hetkenä sopertelee.
Epärehellinen ihminen ei kykene katsomaan silmiin, koska tietää että totuus paljastuu silmistä.
Kertoo niin kun asiat meni kaunistelematta vaikka osumaa tulisi itseensä myös. Toivottavasti sen huomaa siitä.
Hyvä vastaus. Voi olla myös manipulointia. Taitava valehtelija hallitsee sen. Sekoittaa totuutta ja tarua sopivasti keskenään. Esimerkiksi uhriutuu ja vähättelee itseään, jotta kertomus maistuu paremmalta.
Toi uhriutuiminen on yksi merkki, totta.
Käsi ylös virheen merkiksi, sitä linjaa kun noudattaa niin se loppupelissä kantaa.
Vastuunkanto kaikkinensa. Se yleensä herättää luottamusta.
Ottaa vastuuta tekemisistään. Komppaan.
Ja sitten kun virhe on tapahtunut, minimoi vahingot eikä hämmennä yhtään enempää.
Juuri näin😬😐kammottavia !
Jos tietää että on tapahtunut virhe niin tottakai. Joku voi inttää jostain mistä toisella ei ole minkäänmoista tietoa tai asia ei ole mennyt eikä johtunut siitä niinkuin toinen väittää. Hankalaa sellaisesta on vastuuta ottaa.
Mietin hyötynäkökohtaa. Kuka hyötyy valheesta. Siinä on toinenkin puoli. Olen sivuuttanut selvän valheen, koska sen sivuuttamisesta oli minulle hyötyä.
Vaikka työnantaja, vakuutusyhtiöt ja lääkärit jotka ovat samaa porukkaa. Eivät tee ruumiilista työtä eivätkä hoida töitänsä lailles. Yhdessä kannattaa valehdella että mukava asema säilyy eikä menetetä rahaa. Orjia ei pitänyt suomessa olla. Ruumiillisen työn tekijäthän käytännössä rikastuttaa ja muutenkin elättää yllämainittuja. Mitään ei juurikaan tule takaisin.
Katse kertoo paljon, ja se miten puhuu 🤔
Samaa mieltä. Harva on niin patologinen valehtelija, etteikö elekieli paljasta.
Mitähän se mahtaa kertoa
Aloitus oli odotettavissa. Taidat olla se mun stalkkeri, tietysti yrität kääntää aiemmin kirjoittamani valheeksi. Jos olet em., tiedän että et lopeta, ennen kuin jäät kiinni, joten jatkappa vaan.
Minä olen vain sellainen, etten ikimaailmassa lähtisi kieroilemaan, enkä edes miettimään, miten sepittäisin juttuja omaksi edukseni tai mustamaalatakseni toisia. Ja se, että kirjoitan tänne silloin tällöin, johtuu siitä, kun muuta keinoa ei enää ole.
Itseeni olen tyytyväinen, oletko sinä, ap?
Olen kyllä. Mustamaalaamisestq puheenollen, onko epämiellyttävä totuus sitä. Katsos kun eräs yhteinen ystävämme, jota moitin seläntakana puhumisesta, kertoi minulle, ettei siinä ole mitään väärää, jos se on totta. Mitä mieltä itse olet?
Jaa, yleisellä tasolla tuota tehdään paljon.
En ylläty enää mistään. Sen että oikeuttaa mustamaalauksensa siihen että vetoaa että on totta on kyllä huikean yksisilmäistä.
Kuulija vaan voi ajatella että tämä puhuu kaikista muistakin samalla tavalla. Myös senhetkisestä kuulijasta.
On nähty, on koettu. Omaan arvoon vaan.
Näin minäkin asian päättelin. Jos puhuu toisesta pahaa seläntakana ja vetoaa siihen, että se on totta, kuka on seuraava aihe? Varsinkin sen jälkeen kun olet yksiselitteisesti ja ilman mitään epäselvyyttä ilmaissut, että et halua kuulla moista. Kuka on seuraava aihe?
Perjantaina olin taas vastaavassa tilanteessa, jossa eräs haukkui mulle toista ystävääni.
Oli karua kuultavaa.
En tietenkään kerro, herkkä on muutenkin.
Olemme hänen saaneet luottamuksen rakannettua ja kannustan ja tuen häntä aina kun mahdollista.
Tuo sysäisi hänet mustaan kuiluun ja syvälle.
Viisas päätös.
Uskon myös että oikea toimintatapa.
Asiat tulevat muuttumaan joten siksi jaksan, haluan nähdä mitä tuleman pitää jatkossa.
Uuden etsiminen on aina prosessi kaikkinensa vaikka uskon että ei välttämättä kauaa veisi ehkä tai mistä sen tietää.
Jaksan myös erään ihmisen vuoksi myös joka on tullut läheiseksi ainakin itselleni.
En usko että hän puukottaisi selkään ja odotan aina että nähdään. Olen ennenkin sanonut että hän on parasta.
Mitä väärää totuuden puhumisessa vois olla se että se jotakuta satuttaa sille ei taas voi mitään onko kyseessä liian herkkä ihminen jos ei totuutta kestä
Totuuden olemassaolo ja totuudesta puhuminen on eri asioita. Sivusta
Oletteko miettineet, että ehkä tämä "herkkä" saattaisi haluta kuulla, mitä ympärillä tapahtuu. Teettekö hänelle tosiasiassa palvelusta sillä, että jätätte kertomatta?
Riippuu siitä, kertooko jollekulle, johon luottaa ja jokaon puolellasi. Opin kantapään kautta, että vaikka kertoisikin totuudenmukaisesti tai ainakin totuuden mukaisesti oman kokemuksensa, niin jos kertoo jollekin jolla on oma lehmä ojassa tai joka ei aidosti ole puolellasi ja sinulle lojaali, niin no. Huonostihan siinä käy eikä sillä ole enää väliä oletko kertonut totuutta vai keksinyt jutut omasta päästäsi, jos olet sattunut kolhaisemaan "väärän" henkilön egoa.
Olen tosi huono erottamaan todenpuhujan ja valehtelijan. Kiinnostava aihe, että mistä sen erottaa. Ei pidä aina paikkansa, että ihminen, joka valehtelee, ei katso silmiin. Jos kumppanin käytös muuttuu paljon, niin siitä saa selville, että toinen pettää.
Autisminkirjoset eivät yleensä katso silmiin.
En katso silmiin.Älyttömän rentoa on jutella vaikka omien lastensa kanssa lenkillä kun pölötellään ilman turhia ilmeitä.Välillä tietenk8n tulee vilkaisuja muttei usein.Koen sen rennoks ja en unohda mitä pitikään sanoo.
Lasten kanssa unohtuvat omat murheet. Olet onnekas 👍🥰
Eiköhän meillä kaikilla ole sitä autismikirjoo aina välillä.
Siitä, että hän miettii tuommoista kahden tuopin, ei kahden kahvikupin jälkeen.
Kehonkielestä osaan lukee
https://www.salkunrakentaja.fi/2019/05/nain-tunnistat-valehtelijan/ Tässä merkkejä
Et mostään jos et tätä tunne vituttaako mäpä tunnistankin valehteleeko mulle joku vaiko eikö se että välitänkö moisesta on omavalintani läl läl lää
Elin yli vuosikymmen patologisen valehtelijan kanssa niin tunnistan kaikki muodot ja riippuu paljon onko autismin kirjo läsnä. Mut yritetään.
Tuijottaa silmiin silmiä räpäyttämättä kun kertoo tarinan ja yrittää vakuuttaa sinut.
Kertoo tarkkoja yksityiskohtia kysymättä.
Suuttuu tai muuttuu hysteeriseksi kun on jäämässä kiinni tai jäännyt valheesta kiinni.
Tarina täysin muuttumaton kertoessaan sitä uudestaan.
Alkaa syytellä kun kysyt tarinasta jotain
Kädenliikkeet valehtelusta saatta googlettaa itse, nekään ei ole kiveen hakattuja.
Miesten "Ei valehtelu" on yleensä kokonaan tarinan osan poisjättäminen jota eivät koe valehteluksi. Tämä on vissin osa itsesuojeluvaistoa ja harmaata aluetta.
Silmiin katsomisen välttely ei kerro mitään muuta kuin persoonasta .
Toinen täytyy tuntea, jos joku kaveri pummaa pikkuwippiä, tietää heti meneex se vinettoon, vai sapuskaan.
Osta 4-5 desin muki niin ei tarvitse santsata
Kyllä löytyy, mutta pitää annostella, ettei ehdi jäähtyä.
Kaipa sitä iän myötä oppinut lukemaan toisten käytöstä aika hyvin. Joskus kuitenkin ei ehkä luota siihen omaan tuntemukseen joka tulee että joku tässä ei nyt täsmää.
Olen huomannut, että siihen kannattaa luottaa. Kunhan se ei tule aina ja kaikista.
Joidenkin naamasta ja olemuksesta paistaa valehtelu läpi. Joitakin alkaa hymyilyttää oudosti, jotkut menee vaivaantuneeksi, ei pysty selittää asiaa johdonmukaisesti ja homma rakoilee niin ettei mene ihan yks yhteen. Eli yksityiskohdat ei täsmää. Eleet, vaikea katsoa silmiin, hermostuneisuus… sellaisista jutuista tunnistaa valehtelijan.
Ja tosiaan, valehtelija välttelee ja pakenee asian käsittelyä. Reaktiot teennäisiä.
Minä ainakin olen yrittänyt asioista monenkin kanssa puhua, aina on tullut seinä vastaan. Kun tarpeeksi usein tulee pettymys, ei jaksa enää yrittää. Sitä odottaa, että joku tulisi vastaan, tarjoaisi auttavan käden. Puhuminen ei maksa mitään, vain vähän välittämistä.
Jos epäilet jonkun valehtelevan, kysy häneltä itseltään, älä ainakaan palstalaisilta. Silloin ihminen ainakin tietää mistä häntä epäillään ja voi puolustautua jos valehteluväite ei pidä paikkaansa.
Tarinaa tulee vuolaasti kuin koskesta. Suuttuu täysin kun joku epäilee tarinoita. Tarinoi kuin kirjaa lukien. Tuntuu kuin ei mitenkään olisi niissä itse osallisena. Tunnereaktiot uupuu. Lisäksi tarinat pystyy tarkistamaan muualta ettei pidä paikkaansa.
Paatuneet valehtelijat pystyy valehteleen tuntematta yhtään syyllisyyttä. He ovat niin varmoja oikeudestaan puhua kakkaa ettei syyllisyys näy heidän katseista tai elekielestä.
Eli paatuneimmat pystyy oleen hyvin vakuuttavia suoraan silmiin katsoen.
He eivät muutu koskaan. Muutokseen tarvitaan syyllisyys ja katumus. Eli jättäkää sellaiset taaksenne heti.
T: Karoliina
Varmuudella et mistään. Valehtelijan tunnistaa varmuudella vasta, kun tämä jää kiinni valheesta. Voi tuntua viisastelulta, mutta on ikävä tosiasia. Osa valehtelijoista on täydellisen vakuuttavia valheissaan.
Osa valehtelijoista on valmiita ottamaan itse myös iskuja vastaan ja kokemaan menetyksiä, jotta heidän valheensa olisivat uskottavampia.
Poliiseilla on käytössä joku silmänliikeanalyysi, kysy niiltä
Toki elekieltä voi analysoida, mutta ei kehonkieli välttämättä kerro muuta kuin, että tunteet ja se mitä sanoo, ovat ristiriidassa keskenään. Ennemmin luottaisin intuitioon kuin tarkkailisin yksittäisiä eleitä. Esimerkiksi tietyt sosiaaliset normit sitovat toisinaan tilanteisiin joissa ei voi täysin rehellisesti kertoa mitä ajattelee tai tuntee. Todennäköisesti silloin elekieli ja sanominen on ristiriidassa keskenään. Kyse ei kuitenkaan ole suoranaisesta valehtelemisesta.
Sinällänsä en enää edes yritä suodattaa valehdellaanko minulle vai ei. Todennäköisesti toteaisin kommenttiin, jossa väitetään maan olevan litteä, että niinpä onkin. Totta.
Ei minulla ole kiinnostusta leikkiä valheenpaljastusleikkejä ja omapa on häpeänsä, jos yrittää testailla huomaanko valheen vai en.
Kaikki valehtelee, eivät paljasta syvimpiä tuntojaan ja haluajaan. Everybody Lies (2017) on kirja koskien isoa dataa, internetistä. Tämä data paljastaa paljon ihmisten psyykestä ja kieroumista. Ihmiset suoltaa suustaan hyvinä ja oikeina pidettyjä uskomatta itsekään mitä tulevat sanoneeksi. Ja nimettöminä netin syövereissä tuovat esiin mitä luontonsa mukaisesti ajattelevat.
Ketjussa jo melkein kymmenittäin vastauksia ’niistä muista’ jotka sujuvasti laskettelevat valeita, mutta ’enhän minä nyt itse’… Varmasti mielenkiintoinen tuo kirja.
Elekielestä ne näkee.
Sanat ja teot eivät ole linjassa