ihan omaa oloani helpottaakseni, halusin jotain tänne kirjoittaa
olen neljän lapsen äiti, ja tuo pienin on nyt vieroitettu rinnasta, hän on vuos ja viis kk.
olen jotenkin ihan surun murtama, jouduin alottamaan lääkityksen joka vaati imetyksen lopettamisen, vastoin tahtoani
mieheni oli innokas vieroitusapu, hän oli sitä mieltä että aika saada lapset pois meidän välistä
hän ei ole koskaan mikään puhekumppani ollut ja olen näiden tunteiden kanssa yksin
halusin pitää tuon pienimmän rinnalla niin pitkään kun mahdollista, jotenkin pitää kiinni siitä että olen vielä hänelle tarpeellinen
vaikka tiedän että olen sitä jatkossakin kaikille lapsilleni
olen kuusi vuotta ollut raskaana tai imettänyt, on vaikea tottua tähän normaaliin olotilaan.mieheni lohdutti sanoilla..että oot jo vanha akka hyväksy se..olen 33 vuotias akka joka haaveilee vielä yhdestä vauvasta
opiskelen vielä tässä hoitovapaallani ja haluaisin vielä yhden lapsen kun valmistun ja sen jälkeen olen valmis sterilisaatioon
tästäkin mieheni on eri mieltä..hän haluaa vaan aloittaa omien sanojensa mukaan oman elämän..sanoinkin hänelle..että ai..eikö siihen kuulu minä ja lapset..
oma elämäni pyörii lasten ympärillä..omasta tahdostani olen hoitanut heidät kotona ja en vaihtaisi tätä aikaa pois..olen heistä onnellinen enkä tunne menettäneeni mitään elämästäni..ura ja työelämä on edessä vielä
voi voi.olen koittanut tästä löytää positiivisia puolia...lääkitys oli pakko aloittaa..mutta jos se ei tuota tulosta,,tavallaan lopetin turhaan imetyksen..tosin..joskus sekin olisi ollut pakko lopettaa..
lapsi on huutanut pari päivää nyt ja tänä aamuna oli ensimmäinen aamu ettei huutanut, eli hän alkaa unohtaa ja tajuta että se on nyt loppu
itse olen ihan tuuliajolla näiden tunteiden kanssa, tuntuu että olisin ihan avuton ja vailla suuntaa.
kiitos jos jaksoit lukea tän loppuun.hyvää kesää.
olen neljän lapsen äiti, ja tuo pienin on nyt vieroitettu rinnasta, hän on vuos ja viis kk.
olen jotenkin ihan surun murtama, jouduin alottamaan lääkityksen joka vaati imetyksen lopettamisen, vastoin tahtoani
mieheni oli innokas vieroitusapu, hän oli sitä mieltä että aika saada lapset pois meidän välistä
hän ei ole koskaan mikään puhekumppani ollut ja olen näiden tunteiden kanssa yksin
halusin pitää tuon pienimmän rinnalla niin pitkään kun mahdollista, jotenkin pitää kiinni siitä että olen vielä hänelle tarpeellinen
vaikka tiedän että olen sitä jatkossakin kaikille lapsilleni
olen kuusi vuotta ollut raskaana tai imettänyt, on vaikea tottua tähän normaaliin olotilaan.mieheni lohdutti sanoilla..että oot jo vanha akka hyväksy se..olen 33 vuotias akka joka haaveilee vielä yhdestä vauvasta
opiskelen vielä tässä hoitovapaallani ja haluaisin vielä yhden lapsen kun valmistun ja sen jälkeen olen valmis sterilisaatioon
tästäkin mieheni on eri mieltä..hän haluaa vaan aloittaa omien sanojensa mukaan oman elämän..sanoinkin hänelle..että ai..eikö siihen kuulu minä ja lapset..
oma elämäni pyörii lasten ympärillä..omasta tahdostani olen hoitanut heidät kotona ja en vaihtaisi tätä aikaa pois..olen heistä onnellinen enkä tunne menettäneeni mitään elämästäni..ura ja työelämä on edessä vielä
voi voi.olen koittanut tästä löytää positiivisia puolia...lääkitys oli pakko aloittaa..mutta jos se ei tuota tulosta,,tavallaan lopetin turhaan imetyksen..tosin..joskus sekin olisi ollut pakko lopettaa..
lapsi on huutanut pari päivää nyt ja tänä aamuna oli ensimmäinen aamu ettei huutanut, eli hän alkaa unohtaa ja tajuta että se on nyt loppu
itse olen ihan tuuliajolla näiden tunteiden kanssa, tuntuu että olisin ihan avuton ja vailla suuntaa.
kiitos jos jaksoit lukea tän loppuun.hyvää kesää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Johan tuo oli aikakin lopettaa imettäminen, iso muksuhan tuo jo on. Minua on joskus kaupassa ihan huvittanut katsoa kun melkein parivuotias lapsi ostoskärryssä istuessaan hamuaa äitinsä rintoja. Noin iso kun tietää mistä sitä maitoa saa.. Kyllä sitä touhua mahtaa neljässä lapsessa jo olla eli ymmärrän toisaalta miestäsi jos hänelle vaikka lukumäärä riittäisikin. Tai eihän sitä tiedä jos vaikka muutaman vuoden päästä hänkin vielä haluaa, mutta nyt kun edellinen on saatu vähän isommaksi, niin ehkä hänkin haluaa vähän hengähtää. Nauttikaa elämästä ja muista että on olemassa muutakin elämää kuin kakkavaippoja ja korvatulehduskierteitä.. Älä loukkaannu tästä mutta itsekin kirjoitit että elämäsi pyörii lasten ympärillä. On ehkä aika huomata ympärilään muitakin asioita, aloita vaikka siitä omasta miehestäsi jos haluat hänet pitää elämässäsi mukana. Hauskaa kevättä !!
juuri tätä tarkoitin, tunteitaan on vaikea selittää
mieheni haluaa nimenomaan omaa elämää, lapsista on vaan riesaa ja enhän minä niistä lapsista irti voi repiä itteänikään-enkä halua edes
ne on elämässäni olleet iso ilo ja oikeastaan ainoa
kavereita ei ole, joiden kanssa edes aloittaisin tätä uutta elämänvaihetta.miehestä ei kumppaniksi siihen ole, hänellä on työnsä, joka on aina ollut etusijalla
tietty omasta kehosta huolehtimen on tärkeää ja sen takia tämä lopetus tulikin, haluan itseni kuntoon
miehen kysyi että miksi alan kuntoilla, kun ostin kävelysauvat..miksi käyn kampaajalla...huoks..
no..miksi niin..postilaatikolla ei tarvii tukan olla ihan viimestä huutoo
son helppo toiselle sanoo että tee niin ja tee näin..kukaan ei tajua toisen elämäntilannetta
tätä juuri ajoin takaa..että olen ollut onnellinen, tuntenut itseni joksikin juuri ollessani lapsille äiti, en ole kaivannutkaan mitään muuta
mieheni arvostaa eri asioita kun minä, ja meilä tuskin on hyvin paljon mitään yhteistä siinä vaiheessa kun lapset ovat kotoa pois..senkin takia olen nauttinut lapsistani ja tästä ajasta..koska tiedän että tämä ei kestä ikuisesti
sitä voi jokainen parempi ihminen arvostella minunkin elämäntyyliäni..että oletpa ollut taukki..mutta mistä olen jäänyt paitsi, tuskin mistään
että näin..en pahastunut ollenkaan..odotinkin jotain tuollasta..kun ei sitä toinen voi tietää
Heräähän nainen huomaamaan,että elämä ei voi olla vain äitinä olemista ja imettämistä.
Miten sinä voit olla noin tyhmä,
Jos jatkat tuohon malliin huomaat totta tosiaan ,että olet lastesi kanssa yksin mies todellakin lähtee käppäseen.
Minullakin on neljä lasta ,joista nuorin on 6kk
Ja minun mielestä suhdettakin pitää hoitaa,ja se lapsi olisi pitänyt jo ajat sitten ottaa vanhempien sänkystä pois.
Kai sinä nainen tajuat, että miehen ja naisen välillä pitää olla muutakin.
Jos sinä et kaipaa sitä ,että saat olla miehen kanssa lähekkäin sängyssä, niin mies aivan varmasti kaipaa.
Mutta sinä vain imetät isoa lasta ja pidät sen nukkumassa teidän välissä, sillä varjolla kun imetät sitä.
Etkö sinä tosiaan huomaa ,että nyt sinun olisi mahdollisimman pian annettava huomiota .läheisyyttä miehellesi muuten se todella lähtee.
Normaali pariskunta rakastelee, mutta heillä ei ole mielessä vain lapsenteko, vaan he hoitavat keskinäisiä suhteitaan.
Joten taitaa olla parempi sinunkin unohtaa joksikin vuodeksi lapsen teko ja nauttia yhteis-elosta miehesi ja lastesi kanssa.
Näin neljän lapsen äitinä olen sitä mieltä ,että minulle ainakin on neljässä lapsessa aivan riittävästi lapsia, enkä aio yhtään enään tehdä.
ei mieheni ole mihinkään lähdössä, on se kumma kun käsitätte tahallanne väärin kaiken
kukahan ymmärsi asian ytimen
Minä olin kymmenen vuotta kotona kolmen lapseni kanssa, kunnes havahduin, ettei minulla ole ammattia. Sydän karrella hain itselleni opiskelupaikkaa ja nuorimmalle lapselle päivähoitopaikkaa. Itkin viikon verran joka kerran, kun jätin lapseni tarhaan ( en lapsen nähden, vaan heti kulman takana ). Sitten vain päätin, että nyt on aika "irrottautua" pelkästä kotielämästä, vaikka vaikeaa se oli. Vaikeaa se on vieläkin, mutta motivaatio ammattiin on myös luja. Tsemppiä sun elämään! Yritä jaksaa miehesi kanssa, ei se taida vaihtamalla parantua.
on 4 lasta.
8v-7v-5v-1,5v mutta en koskaan ole imettänyt ketään noin kauan. pisin imetys on 6kk loput ollu 3-4kk mut en ikinä jaksaisi imettää lasta niin kauan.
eihän mun mies pääsisi "tissille" jos vauva lussuttaa sitä jatkuvasti.
mun oma äiti imetti mun veljeä 4 vuotiaaksi asti ja kuulema häpesi sitä kun poika huutaa kaupassa anna äiti tissiä.
mä olen sanonut mun äitille että tyhmäkö sä olet ollut.
ja ainut keino kuulema oli saada poika tissistä irti laittaa nänneihin pippuria.
minä en kärsi miehestäni, minulla on ammatti, haluan olla äiti lapsilleni, ja tämä viimeisen vieroitus sattu nyt vaan olemaan henkisesti suuri kysymys, johon sitten vaikuttaa kaikki tottakai
eikö se ole jokaisen oma asia kuinka kauan imettää jos siitä ei kärsi äiti eikä lapsi. mies pääsee samalla tavalla kun ennenkin..se välissä olo tarkoittaa fyysistä väliintuloa, eli kaikki lapset välillä nukkuu välissämme,,ei mitään tissillä oloa herranen aika
eiköhän ne tissit ole kuitenkin lasta varten luotu, ja se aika kestää oman aikansa.mies kyllä saa omat hiplauksensa jos haluaa..se ei ole lapsen imetyksestä koskaan ollut kiinni
en silti elä huonossa liitossa, kaikki vaan nyt vaikuttaa tässäkin, mieheni on hyvä isä ja mies eikä tosiaan ole lähdössä mihinkään
kirjoikseni oli vaan ajatusten ulos tulo
väärä paikka taisi olla
hyvää jatkoa kaikille super ihmisille
voitte keskustella taas tästäkin ihan keskenänne