Miksi ihmiset ette osallistu syventävään synnytysvalmennukseen? Keskustelupalstat ovat täynnä harhaanjohtavaa tietoa ja kauhutarinoita pieleen menneistä synnytyksistä. Ei ihme että on synnytyspelko jos lueskelee tämän palstan kertomuksia. Jos osallistuu oikeanlaiseen valmennukseen (yksityinen) saa varmasti vastaukset kaikkiin askarruttaviin kysymyksiin, ja pienessä ryhmässä on aikaa pohtia myös jokaisen yksilöllisiä pelkoja ja kysymyksiä. Suomi on tässäkin asiassa taas niin jälkeenjäänyt maa, muissa maissa äidit luottavat synnytysprosessiin luonnollisena asiana, eivätkä huuda epiduraalia jo ovella niinkuin suomalaiset! Synnyttämisen kuuluu olla naisen elämän ikimuistoisin kokemus positiivisella tavalla, ei kauhukokemus!
Synnytysvalmennus!
valaistunut
7771
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei kukaan ole pelotellut mua synnytyksellä enkä ole mistään lukenut kauhukertomuksia synnytyksistä. Tiedän kokemuksesta että se on kauheaa ja kukaan ei voi tulla mulle sanomaan että jotku synnytysvalmennukset jne. helpottais tilannetta.
Synnytysvalmennukset on käyty, synnärille on tutustuttu moneen kertaan ennen synnytystä, pelkopolilla vierailtu useempaan kertaan ja silti se pelko vain on ja pysyy. Ihmiset vain kokee synnytyksen niin eri tavalla, ihmisillä on erilainen kipukynnys ja etenkin erilaiset taustat tulla synnyttämään, osa ottaa elämän muutenkin rennommin eikä turhaa stressaa.
Ja mitä epiduraaliin tulee, niin ottaisin sen jos kerkeäisin. Se ei tee kenestään äitistä huonompaa jos haluaa säästää voimia synnytyksessä, siihenhän epiduraali antaa mahdollisuuden. Minulla takana kolme synnytystä ja neljäs edessä. Kivunlievityksiä en ole kerennyt saada, ensimmäistä lukuunottamatta ja siinäkin ponnistusvaihe eli pahin osa synnytystä meni ilman epiduraalia (ponnistusvaihe 40 min) ja täytyy sanoa että hullun hommaa synnyttää ilman mitään jos kerkeää saada jotain. Synnytyksestä toipumiseen menee paljon pitempi aika jos synnytys on vieny kaikki mehut. Ei ole kiva sit osastolla ku haluttais jo tutustua vaaviinsa maata vain ku kullut sängyssä ja käyttää kaikki tahdonvoima siihen että pysyy pystyssä ku kävelee pikku matkan esim. vessaan. Paljon ennemmin mä olisin hyvissä voimissa hoitelemassa vaavia.
Ja anteeksi jos epäilen, mutta jutun aloittaja ei ole tainnut synnyttää??
Olen kolmen äiti ja kaikki mahdolliset kurssit sun muut läpikäynyt. Epiduraalista en ole voinut kuin haaveilla, kun aina on ollut joko anestesia-lääkäri hukassa tai synnytys liian nopea. Kolmannen kohdalla kaikki sujui itselläni jo paremmin, kiitos ihanan lääkärin (nainen), joka ymmärsi synnytyspelkoni ja yhdessä sitten suunniteltiin paras mahdollinen alatiesynnytys minulle ja vauvalleni. Vk37 käynnistys, ettei ehtinyt vauva liian isoksi minulle. Olen lyhyenläntä ja pieni ihminen, joten ison vauvan ulos pukkaaminen on mahdottomuus.
Lisäys vielä...sen verran että lapsemme ovat olleet todella kookkaita ja minä kapealantioinen ja pieni ihminen. Tiedän että synnytykset olisivat olleet helpompia jos vaavit olisivat olleet pienempiä, mutta meillä näin. Neljäs synnytys piakkoin edessä ja olen alkanut psyykkaamaan itseäni siihen. Jos yöllä näen painajaisia synnytykseen liittyen en enää valvo loppuyötä "kylmä hiki" pinnassa vaan yritän miettiä sitä lahjaa mikä sen tuskan jälkeen on odotettavissa, pieni rakas ihminen.
Vaikka kuin käyt valmennuksessa ja puhut peloistasi, ne ei vie sitä kipua, tuskaa ja pelkoa pois! Itse olen synnyttänyt neljä lasta, raskaudet kaikki menny hyvin eikä ongelmia ole synnytyksissä ollut, vaikkakin järkyttävällä kivulla ja tuskalla!
Olen pelännyt joka kerta sairaalaan joutuessani synnytystä.
Se vaan tulee joka kerta se pelko, ei sille voi mitään.
Minusta on myös kumma, että kun yleensä kaikki puhuvat totuuden mukaisesti mitä synnytyksissä on ollut, kuinka tuskaisaa se on, niin toiset kuvittelevat että haluamme vain pelotella ja puhua kauheuksia! Ei se niin ole. Miksi tuskaa ja kipua pitää vähätellä?
Jos kerrot jollekin että eihän se mitään ollut, ja oletkin kieriskellyt tuntikausia kivuissa ja tuskissa, ja toinen menee synnyttämään "iloisella mielellä", ja kokeekin kipuhelvetin, niin kyllä siitä varmasti jää suurempi kammo, kuin siitä että kertoo oman kokemuksensa totuudenmukaisesti.
Harva ihminen se synnyttää kivuttomasti, tai sitten heillä ei ole tunto-aistia olemassakaan!
Synnyttämisen pitäisi olla ikimuistoinen ja sitä se todellakin on! Kyllä minä muistan aina että kivulla ja tuskalla olen lapseni synnyttänyt, jos ei ihan kauhukokemus, mutta ennemmin sitä kuin ihana!!!
muiden maiden naisista? Ilmeisesti, koska tiedät, että he eivät pelkää synnytystä. Itse olen ulkomailla asunut ja olen tutustunut sitten varmaan niihin ainoisiin ulkomaalaisiin, jotka pelkäävät synnytystä.
Eiköhän niihin kysymyksiin saa vastauksia ilman mitään yksityisiä synnytysvalmennuksiakin, kunhan vain kysyy. Itse pari lasta synnyttäneenä tiedän, että kaikkea ei edes hoksaa kysyä.
Aina se synnytys ei mene, kuten valmennuksessa sanotaan. Siellä ei kauheesti kerrota esimerkiksi siitä mahdollisuudesta, että vauva saattaa kuolla synnytykseen tai vammautua siinä. Tällaista kuitenkin sattuu. Valmennuksessa ei myöskään valmenneta siihen, että kätilö saattaa olla todella ilkeä ja epämiellyttävä. Eikä siihen kipuun voi valmentaa etukäteen.
Tottahan se on, että synnytys on luonnollinen tapahtuma. Luonnollista on myös kuolema, eikä siihenkään ole kovinkaan helppo valmentautua etukäteen.
Minä en ole synnyttänyt ja kyllä se minua pelottaa kauheasti.
Pitkään mietin että en lapsia hankikaan pelon vuoksi.
Mutta jos niitä haluaa niin pakko kai se on asenoitua niin, että on siitä meidän äidit ja isoäiditkin selvinneet. Eihän ole muuta vaihtoehtoa jos haluaa lapsia. Esim. äitini ei saanut muuta kivunlievitystä kuin ilokaasua ja hän sanoi, että toisella kerralla oli vain keskittynyt kuuntelemaan kehonsa tuntemuksia. Hän kuvasi supistuksia seuraavanlaisesti: "Kuvittele että vatsasi on täynnä ilmaa ja sitten jokin alkaa lytätä sinua kasaan ilman että ilma pääsee ulos". Supistukset ovat kuulemma se kivuliain osuus, ponnistus ei kuulemma ole paha avautumiseen verrattuna.
Uskon ja luotan äitiini tässä asiassa. Jos hänkin niin täytyy minunkin siitä selvitä.
Hieno asenne! Vielä kun vähän perehdyt asiaan paremmin vaikkapa lukemalla pari kirjaa, uskon että saat varmuutta ja uskoa synnytykseen luonnollisena tapahtumana ja saat ehkä pelkojasikin vähenemään. Huomaat varmasti että kirjoissa puhutaan juuri tuosta omaan itseensä keskittymisestä ja kuinka seuraat kehosi luonnollisia viestejä. Jos ymmärrät mitä kehosi viestittää tietyillä tuntemuksilla on sinun helpompi ymmärtää mitä synnytyksessä tapahtuu ja tiedät millaisilla asioilla voit itse vaikuttaa synnytyksen kulkuun. On paljon asioita jotka vaikeuttavat ja pidentävät synnytystä, ja niistä on hyvä tietää että voi niihin asioihin vaikuttaa.
Ihan lyhyesti esimerkkinä; kalvojen puhkaisu ja oksitosiini tippa ovat molemmat asioita jotka tekevät supistuksista todella hurjia, ja kipua on vaikea kestää ilman kivunlievitystä. Lisäksi kyseiset toimenpiteet häiritsevät oman kehosi luonnollista toimintaa ja saattavat hankaloittaa synnytystä. Kyseiset toimenpiteet eivät ole välttämättömiä, kannattaa vain lukea ja ottaa selvää mitkä kaikki asiat vaikuttavat siihen että synnytys etenisi reippaasti ihan luonnostaan. Suomessa näitäkin toimenpiteitä tehdään aika rutiiniluontoisesti, mutta niistä voi ihan hyvin myös kieltäytyä.
Ei siis kannata luottaa siihen että näitä asioita kerrotaan sairaalan valmennuksessa. Suomessa on todella vähän resursseja kunnolliseen synnytysvalmennukseen, joten usein äidit tietävät vain tarpeellisen mitä sairaalasynnytyksestä tarvitsee. Kannattaa siis ehkä yrittää löytää jokin muukin synnytysvalmennusryhmä. Hyvässä synnytysvalmennuksessa käydään kaikki mahdollinen synnytykseen liittyvä läpi, ja sinulla on mahdollisuus myös jutella niistä asioista mitkä erityisesti sinua jännittää.