Menimme miesystäväni kanssa kihloihin reilu vuosi sitten. Häistä aloimme puhua viime joulun aikaan ja tänä kesänä se suuri päivä sitten koittaa... mutta...
Tiesin mieheni seurustelleen ennen minuakin, oli jopa asunut yhdessä (n.puoli vuotta) erään tytön kanssa ennen minua. En kuitenkaan tiennyt hänen joskus olleen kihloissakin (ei ole tämä tyttö, jonka kanssa asui, vaan jo aiempi).
Hän ei ole puhunut tuosta kihlauksestaan mitään aiemmin. Vasta viime viikonloppuna asia tuli puheeksi, ihan vahingossa; puhuin hänelle siitä, miten ihanaa olla kihloissa ja mennä naimisiin ja kun olemme toisillemme ensimmäiset noissa asioissa... sitten hän yhtäkkiä kertoikin, että en ole hänen ensimmäinen kihlattunsa.
Mieheni ensimmäinen kihlaus oli noin seitsemän vuotta sitten, hänen ollessaan 19-vuotias. Tyttö oli hänen teini-ihastuksensa, olivat olleet yksissä jo 15-vuotiasta asti. Kihlaus oli kuitenkin kestänyt vain muutamia kuukausia, kun molemmat lähtivät lukion jälkeen opiskelemaan eri paikkakunnille ja löysivät sieltä uuden elämän ja elämänkumppanin (mieheni tämän, jonka kanssa asuikin sitten yhdessä sen puoli vuotta).
En ymmärrä miksei mieheni ole pitänyt tähdellisenä kertoa asiasta minulle. Ei se ole tullut koskaan puheeksi, ei edes silloin kun menimme kihloihin. Minä ainakin olisin kertonut viimeistään siinä vaiheessa, jos olisin joskus aiemmin ollut kihloissa. Ja mikseivät esimerkiksi mieheni vanhemmat tai ystävät ole ottaneet asiaa puheeksi?! Itse asiassa mieheni kaveripiiri on kyllä vaihtunut noilta ajoilta...
Tunnen, että minua on loukattu pahasti. Suutuin miehelleni tuosta asiasta ja vieläkin on vähän riitaa siitä... Asialla ei sinäänsä tietenkään ole merkitystä, se tapahtui mieheni menneisyydessä eikä kosketa meidän suhdettamme millään tavalla.
Itse kuitenkin pidän kihlausta todellakin lupauksena avioliitosta... Jos se ei miehelleni sitä ole ollut silloin 19-vuotiaana (kun kerta erosivat) niin onko se sitä hänelle nytkään? Vaikka häät ovat tulossa mietin, oliko se miehelläni mielessä silloin kun kihlauduimme? Vai suostuiko hän siihen koska minä sitä halusin (minä siis tavallaan kosin häntä)?
Olen todella sekaisin tämän asian takia... Hääjärjestelytkin kärsivät... Ja pelkään, että myös häätunnelma sitten kun se aika koittaa... Ainakin, jos en saa tätä asiaa mielestäni/puhuttua mieheni kanssa.
Mitä teen? Miten selitän miehelleni tunteeni ilman että tulee taas riitaa..?!
Tiesin mieheni seurustelleen ennen minuakin, oli jopa asunut yhdessä (n.puoli vuotta) erään tytön kanssa ennen minua. En kuitenkaan tiennyt hänen joskus olleen kihloissakin (ei ole tämä tyttö, jonka kanssa asui, vaan jo aiempi).
Hän ei ole puhunut tuosta kihlauksestaan mitään aiemmin. Vasta viime viikonloppuna asia tuli puheeksi, ihan vahingossa; puhuin hänelle siitä, miten ihanaa olla kihloissa ja mennä naimisiin ja kun olemme toisillemme ensimmäiset noissa asioissa... sitten hän yhtäkkiä kertoikin, että en ole hänen ensimmäinen kihlattunsa.
Mieheni ensimmäinen kihlaus oli noin seitsemän vuotta sitten, hänen ollessaan 19-vuotias. Tyttö oli hänen teini-ihastuksensa, olivat olleet yksissä jo 15-vuotiasta asti. Kihlaus oli kuitenkin kestänyt vain muutamia kuukausia, kun molemmat lähtivät lukion jälkeen opiskelemaan eri paikkakunnille ja löysivät sieltä uuden elämän ja elämänkumppanin (mieheni tämän, jonka kanssa asuikin sitten yhdessä sen puoli vuotta).
En ymmärrä miksei mieheni ole pitänyt tähdellisenä kertoa asiasta minulle. Ei se ole tullut koskaan puheeksi, ei edes silloin kun menimme kihloihin. Minä ainakin olisin kertonut viimeistään siinä vaiheessa, jos olisin joskus aiemmin ollut kihloissa. Ja mikseivät esimerkiksi mieheni vanhemmat tai ystävät ole ottaneet asiaa puheeksi?! Itse asiassa mieheni kaveripiiri on kyllä vaihtunut noilta ajoilta...
Tunnen, että minua on loukattu pahasti. Suutuin miehelleni tuosta asiasta ja vieläkin on vähän riitaa siitä... Asialla ei sinäänsä tietenkään ole merkitystä, se tapahtui mieheni menneisyydessä eikä kosketa meidän suhdettamme millään tavalla.
Itse kuitenkin pidän kihlausta todellakin lupauksena avioliitosta... Jos se ei miehelleni sitä ole ollut silloin 19-vuotiaana (kun kerta erosivat) niin onko se sitä hänelle nytkään? Vaikka häät ovat tulossa mietin, oliko se miehelläni mielessä silloin kun kihlauduimme? Vai suostuiko hän siihen koska minä sitä halusin (minä siis tavallaan kosin häntä)?
Olen todella sekaisin tämän asian takia... Hääjärjestelytkin kärsivät... Ja pelkään, että myös häätunnelma sitten kun se aika koittaa... Ainakin, jos en saa tätä asiaa mielestäni/puhuttua mieheni kanssa.
Mitä teen? Miten selitän miehelleni tunteeni ilman että tulee taas riitaa..?!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mitä petollista siinä on että miehelläsi on menneisyys, niin kuin meillä kaikilla? Miksi vatvoa edellisiä suhteita nykyisessä suhteessa? Ja miksi miehen olisi pitänyt kertoa ollensa kihloissa, mitä se olisi muuttanut teidän suhteessanne? Olen itsekin ollut teini-ihastukseni kanssa kihloissa ja suhde loppui omaan mahdottomuuteensa. Nykyiseen suhteeseeni ja kihlaukseeni se ei vaikuta millään tavalla.
Toki kihlaus on lupaus avioliitosta, mutta ei se sormus suhdetta pelasta, jos ylitsepääsemättömiä ongelmia ilmenee vaikka olisi kuinka toiselle lupautunut. Miehesi oli hyvin nuori silloin kuten itsekin olin ensimmäisen kihlauksen aikana. Nuori ja naivi. Vaikka sitä oli niin rakastunut silloin, niin harvoin teini-ihastukset kestää lopun ikää, vaikka ne kihlat hankittaisiinkin.
Ei minunkaan ensirakkaudestani kukaan perheenjäsenistänikään puhu, ainakaan nykyiselle miehelleni! Se päättyi itkuun silloin, mitä sitä vatvomaan. Etenkin kun on uusi rakkaus elämässä. Menneet on memmeitä ja sinne saa jäädäkin. Varmasti miehelläkin on ikäviä ja kipeitäkin muistoja tästä nuoruuden rakkaudesta, miksi hänen pitäsi niitä kauivella nyt kun on kihlautunut uuden kumppanin kanssa?
Vaikka yksi kihlaus on purkautunut joskus vuosia sitten, niin ei se todellakaan vähennä nykyisen kihlauksen merkitystä! Ja erittäin vakavissani olen tämän suhteen, häät ovat elokuussa. Nyt olen jo vanhempi, aikuisempi ja viisaampikin mitä parisuhteeseen(kin) tulee.
Uskoisin että sama pätee mieheesi. Vaikka hän olisikin ollut aivan vakavissaan silloin 7v sitten, on ymmärrettävää ettei teiniromanssit ole niitä lopullisia, koko elämän pituisia. Anna menneiden suhteiden olla ja keskity nauttimaan tästä suhteesta! Nauti hääjärjestelyistä ja itse häistä täysillä. Miehesikin varmasti niin tekee, kun kanssasi on valmis avioitumaan. Älä piinaa häntä menneillä, niin teidän molempien on helpompi jättää koko asia menneisyyteen ja keskittyä olennaiseen-toisiinne.
Alle kaksikymppisten kihlaukset, vaikka silloin tuntuvatkin vakavilta, ovat aika usein jälkikäteen katsottuna aika lapsellisia. Monet alle kaksikymppiset eivät edes ajattele että kihlaus on periaatteessa lupaus naimisiinmenosta. Ehkä näin on ollut miehelläsikin.
Hyvä vaan että on vähän elettyä elämää takana, jotta osaa arvostaa nykyistä oloa, eloa ja suhdettanne. Eivätpä minunkaan sukulaiseni ja ystäväni vatvo edellisiä suhteitani miehelleni ja itse olen kertonut pääpiirteittäin avoliitostani ja kuinka eroaminen oli kova koettelemus. Hänenkin aiemmista pidemistä suhteistaan tiedän vain hieman. Ei aihe ole mikään tabu ja me molemmat pidämme itsestään selvyytenä että aikuisilla on vähän menneisyyttäkin. Parempi vaan että menoa on ollut, eipä tule mieleen että jostain olisi jäänyt paitsi ja sitä pitäis nyt lähteä hakemaan.
Me keskitymme nyt tähän suhteeseen, keskinäiseen menneisyyteemme ja tulevaisuuteemme.
Ei tuo minusta ole iso juttu. Ehkä se ei ollut miehestäkään. Minua ei kiinnosta mieheni ex-naiset eikä häntä minun. Emmekä juuri heistä puhu. Yhden kanssa mies oli niin kauan (vuosia), että tiedän kyllä hänen olemassa olostaan.
JOS mies ei pitänyt sitä tietoa niin tärkeänä eikä tiennyt, että se on sinulle tärkeä niin ehkä hän ei kertonut siksi (tarkoitus ei ehkä ollut pimittää tietoa, muutenhan hän ei olisi nytkään kertonut sitä). Olisithan sinä itse voinut kysyä onko hän ollut koskaan aiemmin kihloissa. Eikä vaan olettaa, että asia on näin on kun ei ole kertonut.
Minua kyllä ärsyttäisi, jos vanhempani tai mieheni vanhemmat puhuisivat entisistä "heiloista". Ja miksi he olisivat sinulle siitä puhuneet? Mitä syytä siihen olisi.
Mutta se siis ei haittaakaan sinua vaan se, että pelkäät että kihlaus ei ollut avioliittolupaus.
Miksi mies olisi menossa kanssasi naimisiin, jos ei sitä halua? Tuskin hän pakosta menee ja hän olisi voinut kieltäytyä kun kosit.
Teet kärpäsestä kyllä härkäsen!! Taitaa olla häästressiä. UNOHDA koko juttu. Jos sinulla ei ole mitään muuta syytä miksi olet alkanut epäileen haluaako mies kanssasi naimisiin.
Yks ihmetytti vielä? On se eka kihlauskin voinut olla avioliittolupaus. Vaikka päätyikin eroon. Tilanteet voi puuttua ja kihlaukset purkautua. Vaikka on sovittu mitä. Naimisiin mennessäkin luvataan sitä sun tätä, mutta silti ihmiset eroaa. Mutta mies ei nyt varmaan ole kihlaustanne "viime metreillä" purkamassa eikä ole sellaisia ajatellut.
Kirjoitin ehkä vähän kärkkäästi, mutta en tarkoittanut pahalla. Mutta mielestäni sinun kannattaa unohtaa koko juttu. Tai ehkä jopa pyytää mieheltä anteeksi suuttumustasi. Ja hyvillä mielin odottaa tulevia häitä.
Kuten tässä muut kirjoitti niin ensirakkaus (tai jos on muutoin) nuori ei usein kestä. Ja mies on vain ollut kerran kihloissa. Joku on ollut useammankin kerran. Ja eihän ainakaan naimisissa ole ollut. Jotkut "huolii" sellaisenkin miehen.
Teidän suhteeseenne joka tapauksessa asialla ei varmaan ole merkitystä. Voit olla onnellinen kun mies haluaa mennä kanssasi naimisiin. Ja ei pelkää sitoutua sinuun vaikka on yksi epäonnistunut kihlaus takana. Hän uskoo sinuun, usko sinäkin häneen ja teihin!
Tämän ehkä joku edellisistä vastaajista jo kertoi sinulle, mutta en jaksanut (anteeksi?) lukea heidän viestejään. Siinä ei ole mitään outoa, jos 19-vuotias poika "menee kihloihin" ilman hääaikeita... se voi olla sitä näyttämisen halua. Eikä se mielestäni ole mitenkään sidoksissa siihen, miten hän nyt kihlauksen ymmärtää. Jos hän sinua yhtään tuntee (ja varmaan tuntee?), hän on tiennyt, mitä kihlaus sinulle merkitsee... ja kun hän on kihlautunut kanssasi, hän on tiennyt mitä se merkitsee. Joten älä turhaan hätäile =) Jos kaikki on muuten ok, mitä vanhoja kaivelemaan.
Minunkin ukkoni on ollut kihloissa ennen minua. Hänellä ei sillä hetkellä ollut pienintäkään aikomusta mennä naimisiin, mutta silloinen tyttöystävä ilmoitti että joko mennään kihloihin tai erotaan. Ja mieheni suostui. Oikea nero =) Noh, erohan siitä sitten aikaan tuli vaikka kihloihin ehtivät, ei kai tuollaisen pirttihirmun kanssa kukaan ikuisuuksia kestä. Nyt kun olen mieheni kanssa kihlauksesta puhunut, hän on sitä mieltä että se on lupaus avioliitosta... ja sen takia me kai tässä viivytellääkin =) Sitä varmuutta odottamassa.
Eli vanha suhtautuminen ei ole sidoksissa uuteen.
Ihmettelisin ennemmin, jos ystävät tai vanhemmat olisivat ottaneet puheeksi sen!
Eipä tullut mieleenikään kertoa ystäväni poikaystävälle (nykyisin aviomies), että tiedätkö muuten, että "Annukka" on ollut pari kertaa kihloissa? Oletan, että ystäväni olisi kertonut, jos kokee aiheelliseksi. Ja en tiedä miten muuten se olisi hänen poikaystävänsä kanssa tullut jotenkin puheeksi. Paitsi jos hän olisi kysynyt. Puhumme kyllä aivan muista aiheista kun hänen tyttöystävänsä eli ystäväni ex-miehistä tai hänen omista ex-kumppaneistaan.
Ihmettelen että olet saanut niin vähän ymmärtämys-
tä tällä palstalla.Ymmärsin että kysymys ei ole-
kaan siitä ettei miehelläsi saisi olla menneisyyt-
tä (niinhän moni on asian ymmärtänyt ja sitä kom-
mentoinut), vaan siitä että hän ei ole siitä sinulle kertonut.Sukulaisten vaitiolon ymmärrän,
eihän ole toisen asia kertoa toisen asioita.Minä
ainakin haluan olla avoin oman menneisyyteni suh-
teen ja tietää sen henkilön menneisyyden johon sitoudun - toivottavasti loppuelämäkseni. Jos en
kestä kohdata niitä nyt niin entäs sitten jos/kun
ne tulevat jossain vaiheessa tietooni! Helpompaa
on tietysti olla käsittelemättä hankalia asioita
ja sulkea silmänsä niinkuin moni näyttää tekevän.
Mielestäni on huono enne ellette edelleenkään voi
keskustella ko.asiasta. Sulhasesi pitäisi ymmärtää
tunteesi ja antaa niille tilaa. Usein vaikeiden
asioiden läpikäyminen kasvattaa molempia osapuolia
ja lujittaa suhdetta.