on ollut se että olen ollut surullinen ja toisaalta myös vihainen siitä, että tavallaan jätit minut vuosien ajaksi niiden ns. kertojien armoille. Pää tuntuu niin kuin se voisi räjähtää palasiksi joka kerta kun sitä joutuu sitä kuulemaan tai kohtaamaan. Sellaisesta on tullut tunne, että onko minun persoonani jotenkin mennyt rikki ja ajattelen niin että se mitä ympärillä tapahtuu on omaa harhaani, jo siksikin kun se on kestänyt niin kauan.
Perustunne
Anonyymi-ap
3252
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihmiset osaavat olla ilkeitä ja toisaalta etäisiä. Itse taidan olla etäinen ja kylmä muiden silmissä. Tämä johtuu siitä että pyrin suojelemaan itseäni muilta. Koen että kun välttelen toisia niin heidän negaationsa ei voi kohdistua minuun. Muiden oikukas käyttäytyminen häiritsee minua myös ja olen itsekin sellainen. Jos ei pysty luottamaan keneenkään, jää yksin ja se on pitkittyneenä haitallista. Ihmissuhteissa on mukana eri näkökulmansa (persoona, yksilöllisyys, tunnelukot, se millaiseen elämään on tottunut) ja aina on mukana omat tulkinnat vs. objektiivinen totuus.
Se mitä aikaisemmin tapahtui elämässäni on myös vaikuttanut. Olin parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei osannut keskustella ja joka meni täysin lukkoon kun yritin saada keskustelua aikaan hänen kanssaan. Ei suostunut lähtemään pariterapiaan. Kun yksi lapsisyani sai diagnoosin kuuluen autismin kirjon ryhmään, ymmärsin että entinen puolisoni kuuluu myös samaan ryhmään. Hän ei pysty asettumaan toisen ihmisen asemaan ja ajattelemaan sitä mitä toinen haluaa.
Eli meneekö tämä sinunkin tarina mies sillai, että olipa kerran mies jota kukaan ei enää jaksanutkaan kuunnella?