Hoipertelen pitkin syrjäkujia. Harvat katuvalot jaksottavat valoa ja pimeyttä puskiessani kohti mysteeripakua. Homohuivini hulmuaa viemäreistä nousevassa ilmavireessä.
Koputan pakun ovea. “Retu, taasko naisia kaatamassa?”, Daphne lohkaisee kevyen vinoilevalla äänensävyllä. “Ymmärrän, että olet todellinen naistenmies, ja seuraat viettejäsi, ja samalla palvelet koko naissukupuolta myskisellä, mutta hienostuneella aurallasi, mutta on epäkohteliasta herättää minut ja Velma joka ikinen yö!”
“Joo”, vastaan, suljen oven ja poistun pakettiautoltamme.
Daphne ja Velma onkivat joka ilta alusvaatteitani likapyykistä ja valehtelevat sosiaalisen median tileillään, että olisin näyttänyt heille munani, kuten poikaystävät tekevät. Siedän heidän metkujaan, sillä ne auttavat minua pitämään alfaheteron kulissiani yllä. Todellisuudessa homoilen joka yö laitakaupunkien paskaisilla kujilla. Joskus ajan mysteeripakulla naapuripaikkakunnalle milloin millekin huoltoasemalle, ja imen siellä rekkakuskien munaa. Joskus laitan perseposkeni tukevasti gloryholen ympärille, ja olen siinä koko yön. Nautin lihasta ja kudoksista sisälläni.
Mutta jokin puuttuu. Kadehdin kollegani Nuhrun tapaa nähdä maailma. Hänen huoletonta asennettaan maailman ahdasmielisyyden ja ennakkoluulojen edessä. Miten hän syö koiransa kanssa herkullisia sämpylöitä, vailla minkäänlaista normien kunnioitusta. Miksen voi saada häntä? Markkina-arvoni lasketaan miljoonissa, Nuhrun satasissa. Silti hän ei antaudu minulle.
Yritän vielä kerran.
“Hei Nuhru, tänään on indigolapsena kaapista tulemisesi vuosipäivä, ja haluaisin juhlistaa sitä Indica-sätkällä”, asetin syöttini Nuhrulle. Raotin hänen sillan olla sijaitsevan telttansa helmaa, ja hymyilin vienosti.
“Woaahh duude, herkut ja savut maistuvat aina, wwwoooaah…”, Nuhru vastaa.
“HRHYRHYRHYJYYY!”, Scooby Doo naurahtaa, oudolla koiranauruäänellään.
Kömmin heidän telttaansa. Lattialla on heidän suupielistään pudonneita salaminpalasia ja herkkusämpylöiden murusia. Nuhru on siis taas viettänyt iltaansa herkutellen Scoobyn kanssa. Hänen sylissään Robert Anton Wilsonin teos Prometheus nousee. Rivejä on alleviivattu ja marginaaleissa on Nuhrun omia muistiinpanoja. Tämä syöksee kiihkeää energiaa suoniini. Sydämeni hakkaa, huimaa ja hengitykseni kiihtyy. Miten joku noin ihana voi olla niin välinpitämätön minua kohtaan.
“Woaah dude, tiesitkö, että finanssitalous imee yhteistä hyvinvointia tuottamatta kuitenkaan itse mitään arvoa. Me ratkotaan hikihatussa mysteereitä ja ne saa tuottomme, ku maksamme korkoja pakulainastamme, wooaaah maan. Muten se voi olla reilua dude”
Huomaan, että penikseni alkaa jäykistyä. Se on puolikova, muttei näy läpi 7000 euroa maksaneiden housujeni taitoksista. Miten joku on samaan aikaan noin fiksu ja vapaa kaikista kahleista.
“Nuhru, otatko ekat imut…”
“Joo, woooaahh.”
Nuhru imee savua keuhkoihinsa ja pidättelee henkeään. Hän sulkee silmänsä ja antaa savun verkkaisesti vuotaa sieraimistaan. Sitten hän avaa silmänsä ja kääntää katseensa minuun päin. Hänen silmänsä ovat punaiset ja kauniit. Hän hymyilee vienosti, ojentaa sätkän minulle ja nyökkää.
Vedän savua poskiini. Alan pelätä. Mitä jos Nuhru ei vastaa himooni. Päästän savun ulos suustani, se ei käynyt keuhkoissani saakka.
Scooby katselee meitä ihmetellen.
Nuhru asettautuu selälleen teltan lattialle.
“Woah dude, tämä on parasta, mitä elämä voi tarjota… herkkuja, savut ja ystävät, joiden kanssa jakaa tämä hetki.”
“...Nuhru.. en tiedä miten sanoa tämä… enemmän kuin ystävä?”, sanon. Asettaudun Nuhrun viereen ja otan häntä kädestä. Nuhru on kuitenkin jo sammahtanut. Scooby osoittaa katseellaan Scooby Snackseihin. Annan hänelle herkun. Katson Nuhrua, hänen enkelinkauniita kasvojaan. Hän on vapaa ja puhdas. Sitä minulla ei ole.
Poistun teltasta. Itken ja runkkaan ohitse virtaavaan likaojaan.
Koputan pakun ovea. “Retu, taasko naisia kaatamassa?”, Daphne lohkaisee kevyen vinoilevalla äänensävyllä. “Ymmärrän, että olet todellinen naistenmies, ja seuraat viettejäsi, ja samalla palvelet koko naissukupuolta myskisellä, mutta hienostuneella aurallasi, mutta on epäkohteliasta herättää minut ja Velma joka ikinen yö!”
“Joo”, vastaan, suljen oven ja poistun pakettiautoltamme.
Daphne ja Velma onkivat joka ilta alusvaatteitani likapyykistä ja valehtelevat sosiaalisen median tileillään, että olisin näyttänyt heille munani, kuten poikaystävät tekevät. Siedän heidän metkujaan, sillä ne auttavat minua pitämään alfaheteron kulissiani yllä. Todellisuudessa homoilen joka yö laitakaupunkien paskaisilla kujilla. Joskus ajan mysteeripakulla naapuripaikkakunnalle milloin millekin huoltoasemalle, ja imen siellä rekkakuskien munaa. Joskus laitan perseposkeni tukevasti gloryholen ympärille, ja olen siinä koko yön. Nautin lihasta ja kudoksista sisälläni.
Mutta jokin puuttuu. Kadehdin kollegani Nuhrun tapaa nähdä maailma. Hänen huoletonta asennettaan maailman ahdasmielisyyden ja ennakkoluulojen edessä. Miten hän syö koiransa kanssa herkullisia sämpylöitä, vailla minkäänlaista normien kunnioitusta. Miksen voi saada häntä? Markkina-arvoni lasketaan miljoonissa, Nuhrun satasissa. Silti hän ei antaudu minulle.
Yritän vielä kerran.
“Hei Nuhru, tänään on indigolapsena kaapista tulemisesi vuosipäivä, ja haluaisin juhlistaa sitä Indica-sätkällä”, asetin syöttini Nuhrulle. Raotin hänen sillan olla sijaitsevan telttansa helmaa, ja hymyilin vienosti.
“Woaahh duude, herkut ja savut maistuvat aina, wwwoooaah…”, Nuhru vastaa.
“HRHYRHYRHYJYYY!”, Scooby Doo naurahtaa, oudolla koiranauruäänellään.
Kömmin heidän telttaansa. Lattialla on heidän suupielistään pudonneita salaminpalasia ja herkkusämpylöiden murusia. Nuhru on siis taas viettänyt iltaansa herkutellen Scoobyn kanssa. Hänen sylissään Robert Anton Wilsonin teos Prometheus nousee. Rivejä on alleviivattu ja marginaaleissa on Nuhrun omia muistiinpanoja. Tämä syöksee kiihkeää energiaa suoniini. Sydämeni hakkaa, huimaa ja hengitykseni kiihtyy. Miten joku noin ihana voi olla niin välinpitämätön minua kohtaan.
“Woaah dude, tiesitkö, että finanssitalous imee yhteistä hyvinvointia tuottamatta kuitenkaan itse mitään arvoa. Me ratkotaan hikihatussa mysteereitä ja ne saa tuottomme, ku maksamme korkoja pakulainastamme, wooaaah maan. Muten se voi olla reilua dude”
Huomaan, että penikseni alkaa jäykistyä. Se on puolikova, muttei näy läpi 7000 euroa maksaneiden housujeni taitoksista. Miten joku on samaan aikaan noin fiksu ja vapaa kaikista kahleista.
“Nuhru, otatko ekat imut…”
“Joo, woooaahh.”
Nuhru imee savua keuhkoihinsa ja pidättelee henkeään. Hän sulkee silmänsä ja antaa savun verkkaisesti vuotaa sieraimistaan. Sitten hän avaa silmänsä ja kääntää katseensa minuun päin. Hänen silmänsä ovat punaiset ja kauniit. Hän hymyilee vienosti, ojentaa sätkän minulle ja nyökkää.
Vedän savua poskiini. Alan pelätä. Mitä jos Nuhru ei vastaa himooni. Päästän savun ulos suustani, se ei käynyt keuhkoissani saakka.
Scooby katselee meitä ihmetellen.
Nuhru asettautuu selälleen teltan lattialle.
“Woah dude, tämä on parasta, mitä elämä voi tarjota… herkkuja, savut ja ystävät, joiden kanssa jakaa tämä hetki.”
“...Nuhru.. en tiedä miten sanoa tämä… enemmän kuin ystävä?”, sanon. Asettaudun Nuhrun viereen ja otan häntä kädestä. Nuhru on kuitenkin jo sammahtanut. Scooby osoittaa katseellaan Scooby Snackseihin. Annan hänelle herkun. Katson Nuhrua, hänen enkelinkauniita kasvojaan. Hän on vapaa ja puhdas. Sitä minulla ei ole.
Poistun teltasta. Itken ja runkkaan ohitse virtaavaan likaojaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jaa.
Joo, saa jakaa
Sillälailla spedellä jutut paisuu ku pullataikina buaahaa
Pyrin kirjoittaessa eroottiseen taiteeseen, en moukkien miellyttämiseen