Tarkoitan tällä viehtymyksellä, tai mielenkiinnolla sadomasokismiin, ja taipumuksiin toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan tekemällä toisille väkivaltaisia tekoja.
Tämä taipumus poistettiin tautiluokituksesta, ilmeisesti vuonna 2011.
Kun nyt näinä viime vuosina, jotkut sadomasokismiin kiinnostusta osoittautuneet henkilöt ovat syyllistyneet, jopa useisiin tappoihin, niin tulee vain mieleen, että olikohan tuo päätös poistaa se kyseinen käyttäytymistapa tautiluokituksesta sittenkään ihan paras ja viisas ratkaisu?
Lisäyksenä totean vielä sen, jotta ei tule väärinkäsityksiä, että en itse kannata sairauskeskeistä ajattelutapaa, tai sitä, että se olisi se oikea tapa keskittyä, tai juuttua siihen asiaan psykiatriassa. Mutta silti, kuinkahan moni uhri olisi jäänyt tulematta, ja traumatisoitumatta, jos esim. se ( sadomasokismi) olisi sittenkin pidetty siellä yhtenä kriteerinä hoitoon asettamiselle?
PS: kaikki sadomasokismia, tai sitä harjoittavia, tai sen harrastamiseen kiinnostusta osoittavat eivät tietenkään tee mitään erityisen väkivaltaisia tekoja sivullisille, tai kenellekään. Mutta joidenkin kohdalla näin on tapahtunut.
Terv. yksi koko loppuelämän ajaksi traumatisoinut; ja ilman mitään apua ja tukea jäänyt uhri. Kiitos julkisen puolen toimimattomuuden ja virkajärjestelmän välinpitämättömyyden takia
Tämä taipumus poistettiin tautiluokituksesta, ilmeisesti vuonna 2011.
Kun nyt näinä viime vuosina, jotkut sadomasokismiin kiinnostusta osoittautuneet henkilöt ovat syyllistyneet, jopa useisiin tappoihin, niin tulee vain mieleen, että olikohan tuo päätös poistaa se kyseinen käyttäytymistapa tautiluokituksesta sittenkään ihan paras ja viisas ratkaisu?
Lisäyksenä totean vielä sen, jotta ei tule väärinkäsityksiä, että en itse kannata sairauskeskeistä ajattelutapaa, tai sitä, että se olisi se oikea tapa keskittyä, tai juuttua siihen asiaan psykiatriassa. Mutta silti, kuinkahan moni uhri olisi jäänyt tulematta, ja traumatisoitumatta, jos esim. se ( sadomasokismi) olisi sittenkin pidetty siellä yhtenä kriteerinä hoitoon asettamiselle?
PS: kaikki sadomasokismia, tai sitä harjoittavia, tai sen harrastamiseen kiinnostusta osoittavat eivät tietenkään tee mitään erityisen väkivaltaisia tekoja sivullisille, tai kenellekään. Mutta joidenkin kohdalla näin on tapahtunut.
Terv. yksi koko loppuelämän ajaksi traumatisoinut; ja ilman mitään apua ja tukea jäänyt uhri. Kiitos julkisen puolen toimimattomuuden ja virkajärjestelmän välinpitämättömyyden takia
Vastaukset 5
Vanhimmat
Esille tuomallani aiheella halusin tuoda esille sen, että psykiatria, tai yhteiskunnassamme olevat systeemit ja niiden toimintatavat, sekä asenteet ovat jotenkin rikki. Priorisointi, sekä psykiatrian liiallinen kiinnittyminen vain psykoosi ja masennussairauksiin on tavallaan ollut virhe. Julkiselta puolelta ei saa mitään apua. Tai kuka saa, ja kuka ei. Systeemeissä ja hoitotavoissa on paljon vikoja.
"Rahalla saa ja hevosella pääsee-periaatteella" ei voi kaikkea selitellä, eikä puolustella. Siis jos joku tähän nyt vetäisisi, että mene yksityiselle.
Yhteiskunnassamme on aivan liian välinpitämättömyyttä ja tunnekylmyyttä. Jopa alalla toimivien keskuudessa. Traumoja ja väkivaltaa kokeneet jätetään virkakoneistossa ja terveydenhuoltopuolella toimivien puolelta lähes täysin yksin, vaille ilman mitään tukea ja apua. Hoidosta nyt sitten puhumattakaan.
Taas varmaan se sama skitsopotilas, joka ei halua tiedostaa omaa diagnosiaan, on sitä mieltä, että psykiatria mättää. Nyt vain eri lähestymistapa kyseessä.
Aihe oli mikä? Nyt ei keskusteltu aloittajasta. Sitäpaitsi diagnoosien tekeminen kirjoitusten perusteella ei ole asiallista. Somesssakin on käytöstavat.
Ehkä aloituksessa olisi pitänyt muotoilla lause muotoon: Psykiatriassa tehtiin virhe, kun sadomasokismi, tai sadismi poistettiin tautiluokituksesta.
Psykiatrian liiallinen ihannointi, tai sen väittäminen, että siellä ei tehdä virheitä, on totuudenvastaista.
Mikään järjestelmä ei ole täydellinen, ei edes tässä "maailman onnellisimmaksi" väitetyssä maassa. Sekin on nimittäin totta, että väkivaltarikollisten saamat tuomiot ovat olleet joskus naurettavan pieniä. Etenkin niiden kohdalla, jotka harjoittavat seksuaalista sadismia, tai väkivaltaa, yleensä heidän käytös vain pahenee entisestään. Rikoksia pitää pystyä ennalta ehkäisemään jo ennalta. Lisäuhrien ennaltaehkäisemiseksi. Mutta siihen ei ole aina pystytty. Joskus ihmiset kohtaavat vääriä ihmisiä sattumalta ja voivat joutua pahoinpitelyn kohteeksi. Jos väkivaltaan syyllistyneet lasketaan liian aikaisin ulos vankilasta, ilman, että heille on tehty esim. mielentilatutkimusta,
Psykiatriassa keskitytään liikaa siihen, että tutkitaan, diagnosoidaan ja hoidetaan psykoosipotilaita, sekä pestään kädet niiden osalta, jotka ovat psykopaatteja, sekä seksuaalisadisteja. Sen sijaan traumoja kokeneet jätetään tässä yhteiskunnassa yksin. Mikä johtopäätelmä tästä kaikesta pitäisi tehdä? Että toimivatko oikeus ja terveydenhuoltojärjestelmät oikeasti, niin kuin pitäisi? Minusta vastaus on aika ilmiselvä. Että ei todellakaan toimi. Systeemeissä on vikoja, jotka pitäisi myös korjata. Lainsäädäntöä pitää muuttaa ja tuomioita koventaa. Sekä pakottaa sellaiset todella vaaralliset ja usein väkivaltaa tehneet mielentilatutkimuksiin ja hoitoihin. Muuten kyseiset muille ihmisille selvästi vaaraksi olevat ihmiset uusivat tekonsa, ja jättävät jälkeensä vain lisää uhreja.
" Lasketaan liian aikaisin ulos vankilasta, ilman, että heille on tehty esim. mielentilatutkimusta. "
Kovan rikoksen tapahduttua syytetty voidaan laittaa mielentilatutkimukseen ennen tuomiota, onko sairautensa takia syyntakeeton, jotta voidaan määrätä pakkohoitoon.
Eli pakkohoitoon tai vankilaan.
Jos on jo vankilassa, ei siinä vaiheessa aleta enää mielentilatutkimuksia tekemään.
Pitkän vankeustuomion lopulla voidaan tehdä vaarallisuusselvitys, pystytäänkö vankia päästämään esim. ehdonalaiseen, vai todetaanko edelleen vaaralliseksi muille.