haluan nyt isien mielipiteitä/kokemuksia
olen seurustellut mieheni kanssa 2 vuotta. kumpikaan meistä ei halua lapsia, minä en ainakaan vielä, mies ei ikinä.
keskustelimme kerran, että mitä sitten jos tapahtuu vahinko? eli tulenkin raskaaksi (mikä epätodennäköistä mutta toki mahdollista). Mies on sitä mieltä, että abortti on ainoa vaihtoehto, minun mielestäni se ei tule kysymykseenkään.
Mieheni kuitenkin sanoi, ettei hän ihan heti minua jätä, jos tulen raskaaksi.
Kysymys: jos tapahtuu vahinkoraskaus, ja mies on ehdottomasti ollut sitä mieltä, että lasta ei hankita, niin kasvaako hän isäksi vai jäänkö lapsen kanssa yksin??
(taustoja sen verran, että olen 28 v., mies 30 v. miehellä ei aikaisempia kokemuksia lapsista, jollain tasolla hän tuntuu niistä pitävän; juttelee lämpimästi kavereiden lapsista yms. suhteemme toimii hyvin)
Kiitos vastauksista!
olen seurustellut mieheni kanssa 2 vuotta. kumpikaan meistä ei halua lapsia, minä en ainakaan vielä, mies ei ikinä.
keskustelimme kerran, että mitä sitten jos tapahtuu vahinko? eli tulenkin raskaaksi (mikä epätodennäköistä mutta toki mahdollista). Mies on sitä mieltä, että abortti on ainoa vaihtoehto, minun mielestäni se ei tule kysymykseenkään.
Mieheni kuitenkin sanoi, ettei hän ihan heti minua jätä, jos tulen raskaaksi.
Kysymys: jos tapahtuu vahinkoraskaus, ja mies on ehdottomasti ollut sitä mieltä, että lasta ei hankita, niin kasvaako hän isäksi vai jäänkö lapsen kanssa yksin??
(taustoja sen verran, että olen 28 v., mies 30 v. miehellä ei aikaisempia kokemuksia lapsista, jollain tasolla hän tuntuu niistä pitävän; juttelee lämpimästi kavereiden lapsista yms. suhteemme toimii hyvin)
Kiitos vastauksista!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olette molemmat parhaimmassa lapsenhankintaiässä. Mikäli olette molemmat eläneet ja viettäneet nuoruuteen kuuluvaa juoksuaikaa niin eikä jo rupea kyllästymään baanalla juokseminen? Onko kiva katsella sivusta kun kaikki kaverit työntää lastenvaunuja eikä enää lähde kanssanne iltarientoihin? Mikä teidän maailmassanne kaatuu jos saisitte lapsen?
Tervetullein lapsi on kuitenkin sellainen joka on rakkaudella tehty ja innolla odotettu. Vaikea vastata miehesi puolesta joten kysy häneltä, ei tämä asia gallupeilla selviä. Kysymyksesi on varsin teoreettinen jos ette kumpikaan halua lasta niin miksi keskustella asiasta.
Useamman lapsen isänä totean etten kaipaa takaisin menneisiin. On kiva kun talo on täynnä perhettä.
Joskus vanhemmuus voi yllättää ja sitä huomaa olevansa valmis isyyteen/äitiyteen. Oma esikoiseni hedelmöittyi vahingossa (ehkäisy petti), mutta en koskaan ajatellut etten olisi isä lapselle.
Toisaalta en ole koskaan suhtautunut yhtä jyrkästi lapsiin kuin miehesi. Tässäkin kannattaa kuitenkin muistaa, että ihmiset ovat teoreettisella tasolla kaikenlaista mieltä, mutta kun tosi paikka tulee, voi suhtautuminen hyvinkin muuttua.
Itse tunnet miehesi parhaiten, mutta kertomasi perusteella neuvon keskustelemaan asiasta pitkään ja hartaasti, yksi keskustelukerta ei merkkaa vielä mitään ja jos mies esitti tuolloinkin reunahuomautuksen ettei sinua heti jätä niin ei tuo kovin vannoutuneelta lapsettomuudelta vaikuta.
Jos itse haluat jälkikasvua, niin puhu miehesi kanssa ja tee asia hänelle selväksi. Olet jo 28 v. ja alat lähestyä biologista riskirajaa, joten lastenteko on ajankohtaista teillekin kohtapuoliin jos aiotte niitä hankkia. Jos miehesi ei asiaa sulata, niin se on miehen vaihto edessä tai sitten sinun tulee tyytyä lapsettomuuteen. Huonoin vaihtoehto on kuitenkin se, että tulisit raskaaksi vastahakoisen miehen ollessa isä. Tuo johtaa nopeasti eroon ja piinalliseen uus-, yh- tai eroperhekuvioon.
Vaikee sanoo,kun ihmiset on niin erilaisia...mut jos se nyt ei täysin renttu ole...niin kyllä sitä kasvaa isäksi sitten kun lapsi tulee! Sen pienen nyytin näkeminen muuttaa aika paljon käsityksiä. Miehillä on yleensä niitä ennakkopelkoja ja asenteita...mistä johtuen ollaan niin ehdottomia kantansa suhteen.
Samanlailla miehiä pelottaa lapsen saaminen kuten äitejä,mutta mies ei vielä saa käsitystä isyydestä raskauden aikana...vaan vasta sitten kun on jotain konkreettista silmien edessä. Ja mielestäni suurin osa miehistä tajuaa silloin sen lapsen ihanuuden ja onnen!
Kertomasi mukaan luulen että on suuret mahdollisuudet että et jää YH:si,vaan miehesikin oppii sitten arvostamaan tätä lasta. Ja tuossa iässä sitä pitäisi olla jo sen verran kypsä tulemaan isäksi.
Olin täysin samaa mieltä kuin miehesi ennenkuin kuulin että minusta on tulossa isä.. Tokihan siinä meni aikaa tottua ajatukseen mutta nyt jo odotan innolla että kumpi tulee:)