Olen opetellut alkon kohtuukäytön, jätin AA:n pois. Viimeksi maistelin 3 vkoa sitten, ja nyt viikonloppuna maistellaan taas ulkona syömisen yhteydessä. Ruokajuomaksi punaviiniä pari lasia, sen jälkeen illan aikaan muutama oluttuoppi, sitten kotiin. Tää onnistuu, joten kannustan muitakin samoin tuntevia koettamaan sitkeästi hitaasti ottamista. Hidas, sivistynyt ja hillitty alkon otto on taitolaji, ja tuo sen oikean rentoutumisen ja kivan juhlafiiliksen tunteen, toisin kuin räkäkänni.
Huomenna otetaan alkoa!
ex dokaaja
121273
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sinut pitäs laittaa ihan lasikaappiin näytille.
Jopahan teet numeroa ruokajuomistasi ja muutamasta oluttuopista! Eikä mitään mainintaa ruuan tai seuran laadusta... Jotakin se kertoo... Tauti on paha.
Enpä totisesti vaihtaisi kanssasi osaa, jos alkoholi edelleen on sinulle noin tärkeässä asemassa. Kolme viikkoa sitten... Sellaistako se elämäsi on? Laskemista ja kontrollia?
Minulle - muutaman vuoden raittiina olleelle alkoholistille - elämästä on tullut elämisen arvoinen nimenomaan siksi, että alkoholi ei edes psyykisellä tasolla enää kiehdo. Ja se juttu on vapauttanut minussa hurjasti energiaa kaikkeen muuhun, josta ennen vain haaveilin pienessä.
Mutta lycka till kantilla olollesi.
Ei tuo ole kohtuukäyttöä jos juo illan aikana 2 lasillista viniä ja 3 tuopillista olutta. 1 tuoppi on n. 1-2 annosta, joten tuosta tulee yhteensä 5-8 annosta. Yli 1 annos kerralla juotuna aiheuttaa keholle/terveydelle haittaa, joten se on ongelmakäyttöä.
Kohtuukäyttö on todellakin taitolaji, sinun taidot eivät ikävä kyllä näytä vielä riittävän.
Nyt kolmisenkymmentä vuotta ryypättyäni (enimmäkseen viikonloppuina) on hinku kova. Toki myönnän olevani alkoholisti. Käytännössä ryyppääminen jää kuirenkin usein " kohtuulliseksi" esim siksi että parin lasillisen tai kaljan jälkeen rupeaa helvetisti väsyttämään. Tai sitten on niin paljon tärkeitä hommia seuraavana päivänä ettei yksinkertaisesti ole "varaa" ryypätä. Joskus oikein kaipaa kunnon perskänniä.
temppu eikä mikään, kuka tahansa alkoholisti pystyy samaan. Aikansa. Oli minullakin kausi (ennen AA:ta), kun olin muutaman kuukauden kohtuukäyttäjä: join viikossa vain pullollisen viiniä. Vähän perjantai-iltana hyvien juustojen ja suolakeksien kera, ja loput lauantaina. Eikä tarvinnut edes kehuskella sillä nettipalstoilla.
Muutaman kuukauden sitä kesti, mutta sitten tuli yksi viikonloppu kun oli "hyvä syy" ottaa hieman enemmän. Ja seuraavalla viikolla oli "hyvä syy" ottaa taas viikollakin, jne.
Jatka ihmeessä samaan tyyliin, jos se sinulle sopii, mutta älä yllytä muita samaan.
Todellinen kohtuukäyttäjä, muuten, voi koska tahansa myös muuttaa suunnitelmiaan ja jättää ne muutamatkin drinkit ottamatta. Mitä jos sinäkin siirtäisit alkon ottamista ensi viikonloppuun, silloin taitaa olla juhannuskin joten mielekkäämpäähän se on silloin maistella muutama lasillinen hyvää viiniä.
Alkoholismin fyysinen puoli on mielenkiintoinen.
Jos vaikkapa minunkaltaiseni alkoholistin elimistöön joutuu annos-pari viinaa, niin ajatuksiini mahtuu siitä eteenpäin vain yksi asia: tätä täytyy saada lisää. Näin astuu mukaan psyykkisen riippuvuuden ulottuvuus.
Minulla on toipuvia addiktiystäviä, jotka käyttävät termiä "roikkofiksit" siitä olotilasta, jonka pieni annos mielihuumetta tuo. He kertovat myös aina ajatelleensa "Ennemmin överit kuin vajarit".
Jos jollakin on sellainen elimistö, että se ei koe parin paukun tuomaa oloa pahaksi vajaatilaksi, me nostamme hattua. Kippis ja kulaus. Ja meille muille raitista päivää.
Joo, olen samaa mieltä, että absolutismi on ainoa toimiva vaihtoehto alkoholistille. Yleensä noin kohtuukäyttökokeilut johtavat siihen, että sitä kohtuullisen paljon tullaankin sitten käyttämään sitä viinaa. Tommoisia kokemuksia mullakin on, eli oli pakko ryhtyä absolutistiksi, koska aina sellaisen kuukauden raittiin jakson jälkeen kun funtsi, että voin varmaankin ottaa nyt vähän, niin aina meni homma mäkeen. Olemme yksilöitä, ehkäpä tuollainen toimii jollekin, mulle vaan ei toiminut.
Minulla on kokemus omalta kohdaltani, että minulla on nimenomaan psyykinen riippuvuus alkoholista. Ei se alkoholin juominen sitä aiheuta vaan se on olemassa jo ennen sitä. Mutta että siitäkin riippuvuudesta voi päästä niin, että se ei vaivaa - mistään juomahimosta puhumattakaan. Tästä on kokemus, kuten myös siitä, että "yksin ei selviä".
Kerran join vahingossa lasin valkoviintä - sen piti olla alkoholitonta vaan lasit olivat vaihtuneet. Ei siitä mitään seurannut. Ei alkanut tehdä mieli lisää. Jos olisin juonut tietoisesti lasin valkoviintä, niin todennäköisesti mielitekoni saada lisää olisi päässyt vallalle. Ts. Psyykisestä riippuvuudesta on kohdallani kyse.
Puhut "addikteista" tarkoittaen ilmeisesti ihmisiä jotka käyttävät muitakin aineita kuin alkoholia. Eräät huumeet aiheuttavat hyvin voimakasta fyysistäkin riippuvuutta. Niiden vaikuts elimestöön ei siltä osin ole täysin rinnastettavissa alkoholiin.
tuli vain yhtäkkiä mieleen eräs koe - en edes muista mistä sen olen kuullut - radiosta varmaan.
Ryhmä jaettii kahteen osaan. Toiselle puolikkaalle juotettiin alkoholia sisältävää ainetta ja toisille ainoastaa sanottiin juoman sisältävän alkoholia, vaikka niin ei ollutkaan.
Molemmat ryhmät olivat lievässä hiprakassa.
Jos joku alkoholisti oppii kohtuukäytön,niin minä nostan hattua. Taivas tietä, että minäkin opettelin sitä pitkään ja hartaasti; lopussa melkein joka päivä 8D
T. Uuno
Tää on taas näitä....Minä opettelin tota lajia 8 vuotta. Lopulta tuli AINA viinalta turpiin ja juominen jatkui entistä rajumpana. En viitti enää kokeilla, tiedän kyllä tuloksen.....Eipä kyllä tee tippaakaan edes mieli, kiitos AA:n!! Olet ihmemies jos onnistuu.... Muista tää sitten jos ja kun petyt.....
Aa allin lasta, Alli se tuutittaa allin lasta
Näin nuoruutemme roihuissa vävyksi kasvaen!