Mikä herätti kaipauksesi?
Voisitko valaista hieman?
Anonyymi-ap
14518
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olemus 😛
Mistä näitä tietää, mun sielunmaisema on mysteeri itsellenikin.
Rakkaus.
Se etten kelvannut hänelle 🥺
Tiedän et v*ttaa tää mut koeta kestää mus on vaan kiva joskus jutella
Luulen, että se tapahtui silloin, kun hän katsoi minuun ihaillen. Huomasin jälkeenpäin, että katsoikin peilistä itseään, sellainen konnan oloinen mafia juippi. Mut siinä se heräs, kaipaus tulla pahoinpidellyksi :)
Hyvä kysymys, mutta hankala vastata. Yritän kuitenkin saada ilmaistua sen kuten ajattelen tämän olevan eli mikä herätti, niin en tiedä. Voin vain sanoa, että olen tavallaan aina kaivannut häntä. Siis jo ennen kuin olimme edes tavanneet. Kenenkään muun kanssa tätä ei ole ilmennyt.
Minäkin olen jotenkin aina kaivannut omaa häntä, odottanut aina tai tiennyt olevan olemassa. Ehkä tuntenut aina ikävän tiedostamatta sitä. Minulle tuli yhdessä vaiheessa jopa surullisuus koska tajusin että aloittaisin matkan kohti elämän päättymistä, että hän on se viimeinen "paikka" täällä elämässä, vaikka uskon että se olisi onnellista. Ehkä tämä on liian syvällistä/outoa, hyvä mielikuvitus? Tähän voi suhtautua varauksella, vaikka oikeasti tunsin noin. Sivusta
Kyllä, minäkin kaivannut aina häntä, mutta en ole ajatellut, että se olisi matka kohti elämän päättymistä vaan pikemminkin sen alkamista.
Ja tuo, että hän olisi se minun paikkani, mutta se oikea paikka sydämelleni.
Etsin ja etsin. Ennen häntä siis. Luulin löytäneeni. Luulin. Aina huomasin olevani väärässä, kunnes.. Se yhteys, kun kohtasimme. Se. Siinä hetkessä kääntyi maailmani mullin mallin eikä se ole palannut entiseen enää sen jälkeen. Siksi kukaan muu ei yksinkertaisesti pysty saamaan sitä samaa aikaan minussa.
Ymmärrän, että on olemassa erilaisia rakkauksia ja suhteita. Siksi niitä ei ehkä voi suoraan verratakaan toisiinsa, mutta sen tiedän, että koin jotain ainutlaatuista. Kerran elämässä. Sitä olinkin odottanut. Ikävä puoli asiassa on, että tapahtui jotain. Ei siitä sen enempää.
Yhteys, jota en ole tuntenut kenenkään muun kanssa ❤️
Mä vain yhtäkkiä ajattelin, että hänen lähellä on tosi hyvä olla.
Huomasin pikkuhiljaa ajattelevani häntä päivittäin.
Jäin häneen kiinni ja niihin hyviin juttuihin. (Vaikka hän käyttäytyi ailahtelevasti). Olisin halunnut jutella. Toivon, että pääsen tästä yli lopullisesti.
Menin ja rakastuin.