Olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt melkein vuoden ja olen muuttamassa toiselle paikkakunnalle. Se tuo esiin uuden mahdollisuuden: voisimme muuttaa yhteen! Vanhempani eivät hyväksyisi sitä, mutta se ei nyt minua pidättele. Ongelmana on se, että pelkään olevani liian nuori. En ole koskaan asunut yksin, eikö sekin pitäisi joskus kokea?! Mutta kun tiedän, että voisin olla poikaystäväni kanssa.. hän on minun elämäni, minun rakkauteni..
Onko teillä kokemuksia yhteen muuttamisesta?! Edes jotain?! Haluaisin kuulla mielipiteitä, jotka ovat puolueettomia!
Onko teillä kokemuksia yhteen muuttamisesta?! Edes jotain?! Haluaisin kuulla mielipiteitä, jotka ovat puolueettomia!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yhteen muuttamisen jälkeen paljastuu toisesta aina ne pahimmat piirteet joita ei ennen ole nähnyt.
mun mielest sun ei kannate muutta heti yhtee jätkän kaa, jos et oo ikinä asunu ees yksin.. kyl sie kerkeet viel asuu jonku jätkän kaa yhes, mut ei kannate tehä sitä enne ku oot asunu yksin. ensi pitää saaha rauhassa itsenäistyy.. nii mie sen asian ainaki nään.. ensi ois hyvää asuu yksi, et itsenäistyy ja oppii pitää itestää huolta (tarkotan lähinnä ruoan ja rahan suhteen) enne ku ottaa jonku toisenki tavallaan vastuulle. Oisha se tietty siistii asuu yhes jätkän kans, mut... kyl sitä viel kerkee.. asu ensi vaik puol vuotta iha yksi ja sit mieti uuestaa.. (jos ootte viel yhes..) mut nii.. sinun päätöshä se on mut toi on mun mielipide... tsemiä vaa muutolle!! :)
Mä olen saman ikäinen kuin säki. Maaliskuussa tuli vuos kun ollaan poikaystäväni kanssa seurusteltu, ja jouluna muutettiin yhteen. En minäkään ole aikasemmi yksin asunu, ja on se aika samanlaista että asuisi yksin, siltä kannalta, että ruokaa pitä tehdä ite, käydä kaupassa, siivota, pestä pyykit ja kaikkee. Enää äiti ei ole huolehtimassa.
Mutta kyllä meillä silti menee hyvin. Sä voisit mennä tossa kesällä poikaystäväs kanssa jonnekin matkalle, ei tartte kauas, mut vähintään kahdeks päiväks. Sitte siitä näet, millainen se oikeesti on. Ei sitä turhaan sanota, että " menkää ensin matkalle, sitten menkää naimisiin".
Onnea! :)
Oon seurustellut jätkäkaverini kanssa noin 1v 1kk ja me asutaan yhdessä. Sillon kun me tavattiin me ei tunnettu tai mitään...sen tapaamisen jälkeen muutin omaan kämppään yksin ja sit saatiin 2kk päästä idea, että me kokeiltas asua yhdessä ja niin me sitten tehtiin...Ja nyt ollaa asuttu kohta vuosi yhes ja hyvin menee...Onneksi ei tullut mitään yllätyksiä tai uusia puolia esille toisesta :) Sähän voit muuttaa omaan asuntoon jne ja se voi "olla vaik yötä" siellä sun luona paljon niin tiedätte tuleeko siitä mitään...tai jotain sellaista? En tiedä..sehän on miten vakavissanne te seurustelette ja oletteko valmiita perustamaan yhteistä elämää. Itse en ole katunut yhtään..Tsemppiä!