Tullin valvontajohtaja on antanut tiedotteen kuinka tullin haaviin jää entistä enemmän huumelääkkeitä. Tulli on takavarikoinut paljon kauppanimellä Lyrica ja Rivatril sekä Ksalolil nimisiä lääkkeitä. Myös Ketamiinin takavarikot ovat lisääntyneet. Tullin johtohenkilö puhuu siis suoraan ja selvästi huumelääkkeistä.
Nämä ovat lääkkeitä joita lääkärit syöttävät potilailleen hyvin yleisesti. Psykiatrian puolella lääkärit jopa pakottavat ihmisiä syömään näitä vasten tahtoisesti, usein vuosikausia jopa loppuelämän.
Valvontajohtajan kertoman mukaan lääkkeet aiheuttavat riippuvuutta ja veroitusoireita.
Koska lääkärielle on annettu tällainen valta pakottaa ihmisiä huumeriippuvaiseksi? Psykiatriassa ei ole edes sellaista hoitoa olemassa jolla ihmisiä autettaisiin irottautumaan näiden lääkkeiden haittavaikutuksista ja elimistön riippuvuudesta vapaaksi.
Nämä ovat lääkkeitä joita lääkärit syöttävät potilailleen hyvin yleisesti. Psykiatrian puolella lääkärit jopa pakottavat ihmisiä syömään näitä vasten tahtoisesti, usein vuosikausia jopa loppuelämän.
Valvontajohtajan kertoman mukaan lääkkeet aiheuttavat riippuvuutta ja veroitusoireita.
Koska lääkärielle on annettu tällainen valta pakottaa ihmisiä huumeriippuvaiseksi? Psykiatriassa ei ole edes sellaista hoitoa olemassa jolla ihmisiä autettaisiin irottautumaan näiden lääkkeiden haittavaikutuksista ja elimistön riippuvuudesta vapaaksi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Psykiatriako se taas pakottaa syömään loppuelämän jotain epilepsia tai hermosärkyyn tarkotettua lääkettä?
Tämä on hyvä kommentti. Epilepsia tai hermosärky ovat sairauksia. joihin nämä huumelääkeet ovat osoittautuneet auttaviksi. Toisaalta onko se inhimillistä hoitoa jos sairaat altistetaan samalla huumekoukkuun, lääkeriippuvuuteen ja lääkkeistä on vaikea päästä eroon koska niiden vieroitusoireita ei osata hoitaa, Ilman ulkopuolista tukea tuskin kukaan pystyy yksin kärsimään vieroitushelvetin oireet. Tämäkö on epilepsiaan sairastuneiden tuleva kohtalo?
MUTTA tärkeää on myös tietää että psykiatrit syöttävät myös mieleltään terveille ihmisille näitä lääkkeitä. Masennusdiagnoosit ovat nyt muodissa ja sen voi saada kuka vaan joka menee hakemaan apua esim. traumaattiseen kokemukseen tai muuhun pitkäaikaiseen elämää kuormittavaan haittaan.
Osastohoitoon työnnetään liian herkästi ihmisiä ja viimeistään siellä tehdään ihmisitä mieleltään sairaita ja huumelääkitys päälle.
Nykyään on jo yleinen tieto se että osastolle jouduttuaan psykiatrit pakottavat lääkkeille, koska osastoilla ei ole muuta hoitoa kuin lääkkeet. Monet muutkin psyykelääkkeet ovat huumeita kuin nämä jotka tuo tullin virkamies nimesi.
Tästä joukosta kehittyy myös tulevia narkomaaneja.
Jos maan hallitusta myöten tiedetään ja tuskaillaan, että kaikkeen hoitoon on vaikea päästä, niin miten sitten on mahdollista, että psykiatriseen osastohoitoon pääsee liian herkästi?
Todellisuus virallisen tiedotuksen ja todellisuus psykiatrisesta hoitojärjestelmän toiminnasta käytännössä ovat kaksi eri asiaa.
No nyt mä taidan ymmärtää. vanha kunnon salaliitto teoria, jolla pääsee aina osastolle kulkematta avohoidon kautta.
Psykiatrisen osastohoidon kuormittavuus johtuu paljolti siitä että tämä järjestelmä tuottaa itse omat potilaansa, joita kierrätetään uudestaan ja uudestaan eri hoitopaikoissa. Psykiatrialla on tehokas konsti kouluttaa potilaansa elämään sairaan roolia minkä he ovat hänelle antaneet diagnoosin muodossa.
Kun ihmiset laitetaan psyykelääkkeiden koukkuun, heidät käytännössä sidotaan pyörimään tässä järjestelmässä vuosikausiakin.
Lääkkeiden tuomiin haittavaikutuksiin ja niiden tuomiin uusiin sairauksiin annetaan vaan lisää lääkettä ja tällä tavalla huumataan toimintakyvyttömäksi. Nyt nämä ihmiset kuormittavat myös ensiapua ja terveyskeskuksia.
Kun pääsee ns. avohoitoon joutuu kovan kontrollin kohteeksi. Lääkkeet on pakko syödä ja sitä paimennetaan, muuten tulee vieroitusoireet ja silloin työntekijät uskovat että sairaus pahenee. Sairaus jota ei ole koskaan oikeasti ollut edes olemassa. Heidät on koulutettu uskomaan näin. Tässä on yksi tämän järjestelmän omituisuus. joka sitoo työntekijäresursseja. Kotihoito on muuten yksi taho joka on valjastettu tähän järjestelmän lääkekontrolliin varsinkin vanhuksille.
Voi voi miten paljon tällaisesta käytännöstä saa lukea jatkuvasti ja kun on työskennellyt paljon ihmisten parissa näitä psykiatrisen järjestelmän kroonistamia ihmisiä tule vastaan usein.
Olisin rikas, jos joka kerta saisin euron, kun kuulen että joku joutuu osastolle sairaudesta joka tulee vasta sen jälkeen kun on sieltä päässyt pois, ja itse lopettanut lääkkeet.
Pohdin aivan samaa asiaa.
Osastohoitoon on nykyään vaikeaa päästä. Jopa itsetuhoinen ihminen, joka hakeutuu sairaalan päivystykseen, ei meinaa päästä osastolle, jos ei tosissaan uhkaa mennä saman tien tappamaan itseään, kun ensin ovat lähettämässä häntä kotiin.
Psykiatrisia hoitopaikkoja, etenkin laitospaikkoja on karsittu todella paljon.
Jossain luki, että joitain vuosia sitten oli ollut yli 20 000 paikkaa, ja nyt niitä on enää 2700.
Pudotus on aikamoinen, kun ajattelee esim. tämän päivän tarvetta hoitopaikoille.
" Lääkkeet on pakko syödä ja sitä paimennetaan.."
Mitenköhän tuo nyt on ?
Avohoidossa kukaan ei pakota syömään lääkkeitä. Jos haluavat, että potilas syö lääkkeet, pakolla, on laitettava pakkohoitoon. Silloin voivat lääkitä pakolla, vaikka ei sekään oikein ole.
Itse kun olin avohoidon puolella, lopetin lääkityksen, vaikka lääkärit eivät siitä tykänneet.
Psykiatri, jolle kerroin lopettaneeni lääkityksen, alkuun lähes uhkasi pakkohoidolla, niin suoraan vihjaisi, jättäen lauseen kesken.
Käyntitekstiin oli kirjannut " pakkohoidon kriteerit eivät täyttyneet ".
Jos siis olisin ollut oikeasti huonossa kunnossa, tilanne olisi varmaan ollut toinen. Että ei ne ihan pienestä pakolla hoitoon kiikuta.
En oikein tajua, kun jotkut väittävät, että herkästi laitetaan pakkohoitoon, onhan siihen oltava jokin syy olemassa, jos laitetaan.
Menin kyllä aina osastolle huonossa kunnossa, sairaana. Mutta yhtä sairaana, lääkittynä zombiena sieltä ulos lähdin. En sairastunut vasta hoitojakson jälkeen, pakko se on sanoa.
Kierre jatkui vuosikausia. Lopulta pääsin hyvään hoitoon, jossa kohdattiin ihminen ihmisenä, lääkitystä käytettiin minimimäärä, keskityttiin potilaan tarpeisiin ja parempaan kuntoon tulemiseen.
Se oli ratkaiseva käänne elämässäni.
Avohoidossa kun psykiatri vihjailemalla uhkaa potilasta pakkohoidolla kun lopettaa omatoimisesti lääkkeet, jopa kirjaa papereihin sanan pakkohoito, kertoo aivan selvästi mikä on pelin henki psykiatrisessa hoitojärjestelmässä. Tämä kirjoittaja oli onnekas kun häntä ei laitettu pakkohoitoon vaikka lääkäri sitä ajattelikin.
Kun huumelääkkeet töttöröittävät kehon ja mielen tarpeeksi pahaksi, ja sanoo että haluaa lopettaa tai jos on lopettanut ja vieroitusoireet ajavat lääkärin luokse silloin on pakkohoito ja lääkkeiden pakkosyöttäminen seuraava toimenpide.
Kyllä, tämä on jokapäiväistä hoitoa osastoilla jonne on aina joku lääkäri (avopuolelta) tehnyt lähetteen. Sitten vaan taas lääkepurkin kanssa avohoitoon jossa paimennetaan että syö kiltisti huumeensa.
"Oletko syönyt lääkkeesi" on yleensä ensimmäinen lause kun menee jonkin hoitohenkilön vastaanotolle. Myös määrätään laboratoriokokeisiin jossa kontrolloidaan onko määrätty lääkemäärä veressä. Silloinkin voi joutua pakkohoitoon.
On valtava määrä ihmisiä, joita kuljetetaan ja sidotaan näin tässä järjestelmässä.
Siihen ei tarvita onnea, ettei joudu pakkohoitoon, vaikka lääkäri sitä harkitsisikin, ei tarvitse olla onnekas.
Riittää, että on sellaisessa kunnossa, ettei pakkohoitoa katsota tarpeelliseksi.
Ei se vaan niin mene.