Ole enää mitään järkeä vastailla. Jotkut aloitukset osuu kyllä hyvinkin omiin tapahtumiin jne.
Ja vaikka olisikin siltä oikealta niin mitä tämä hyödyttää? Haluaisin nähdä naisen oikeassa elämässä koska pelkästä olemuksesta ja käyttäytymisestä pystyy lukemaan mikä on tilanteen tämänhetkinen muoto.
Ja vaikka olisikin siltä oikealta niin mitä tämä hyödyttää? Haluaisin nähdä naisen oikeassa elämässä koska pelkästä olemuksesta ja käyttäytymisestä pystyy lukemaan mikä on tilanteen tämänhetkinen muoto.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Mikset sitten hankkiudu oikeaan elämään?
Mikä estää näkemästä?
Mene ja näe jos mitenkään mahdollista.
Heikkoa on.
Et uskalla? Mitä pelkäät
Näkeminen toimii parhaiten.
Näinhän se on.
Ei todellakaan
Jos olisit eräs niin toivon kyllä että kohtaisin sinut vielä tämän kesän aikana. Heinäkuussa olen toki paljolti kiinni töissäni ja muualla muutenkin. Sen vuoksi elokuussa vapaita viikonloppuja olisi tiedossa jopa kolme. Toivon todella, että nähtäisiin viimeistään silloin. Näkemiset kun ovat jääneet turhan etäisiksi aiemmin. Haluaisin ehdottomasti oppia tuntemaan sinua paremmin.
Miks sä oot aina duunissa?
Jonkun on varmaan pakko
Duuneja on erilaisia.
Päivätyö
Vuorotyö
Yötyö
Etätyö
Projektityöt
Ym.
Ja yrittäjä.
Itsekin olen halunnut nähdä mutta hän ei. Yksin on vaikea parantaa maailmaa niin sanotusti.
Valetta
Omiin aloituksiin on aina järkevää vastailla ja harrastaa yksinkeskustelua. Ei tule mitään ristiriitoja.
Niin täällä eräs vanha häiriintynyt gubbekin tekee yötä päivää.
Tämän mäkin oon tajunnut. Silloin kun ei jaksa edes itseään, niin ei todellakaan jaksa toisiakaan. Kun ei kuitenkaan halua olla kenellekään töykeä ja puhua vaan itsestään, mutta aina ei jaksa muuta. Kun ihmissuhteisiin kuuluu se vuoropuhelu ja toisen kuuntelu ja kunnioittaminen.
Sitten kun keskustelee palstalla itsensä kanssa tai vastailee niihin keskusteluihin, joihin haluaa vastailla, ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa. Voi olla ilman syyllisyyttä siitä, että vastasiko jokaiselle ja tekikö sen tarpeeksi huomaavaisesti jne. Voi vaan vaikka riidellä itsensä kanssa, jos huvittaa.
Kun mä kirjotin tätä aloin miettiä, että voiko oikeasti ystävälle sanoa, että en tänään pysty kuuntelemaan tai tukemaan sua, kun on niin helvetin kamala olo, etten siedä itseäkään.
Pani miettimään, että onko mun ajattelu jollain tavalla sairasta, kun ajattelen, että aina pitää saada ja antaa. Voiko välillä antaa vähemmän.
Kyllä itseään pitää säästää. Oma ympäristö ei vaadi multa yhtään mitään. On jäänyt ne vaativat pois elämästä ihan syystä. En tiiä, mutta vedin puoleeni heitä ja nyt se on sitten loppu. Ja puhun ihan "ystävyyssuhteista". Ystävyyteen kuuluu vastavuoroisuus, eikä sellainen että toinen niin kuin pitää vaikka terapeuttina sua tms. Ne on niitä traumakemiasuhteita, jotka vie kaikki voimat.
En puolustele omaa toimintaa millään lailla. Ei sitä voi pitää millään lailla normaalina. Olen siitä oikeasti tosi pahoillani.
Jos haluaisit, kutsu niin 🙂
Joo tuuhan jo tänne.. otan mitat ni virkkaan sul villapaidan
Villapaita ois ihana talveksi. Jos sais vielä täysin sopivankokoisen!
Hyvä kuulla. Pysyt sitte lämpösenä kun ollaan mökillä.
Haluaisin nähdä sen miehen joka kysyi millä tasolla olen ja piti tauon ja sanoi että kulta. :)
Milloin olette sitten nähneet viimeksi? Miksi silloin ei tapahtunut mitään?
Eihän näihin oo järkeä vastailla vaan kaipa tää jotain viihdykettä on😌