kun eräs asi laitetaan lähitulevaisuudessa alulle?Henkisesti koen etten jaksa asiaa hyväksyä ja se painaa mieltäni ja pelkään viinan vievän kaiken sekaisin kun tähän asti olen selvinnyt suht hyvin!
Ratkeanko
ryyppäämään
1117
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Näen, kuten itsekin näet, vain tasan kaksi eri tietä jatkoon: toinen on se itsetuhoinen ja erittäin helppo edettävä, toinen taas raskaampi askeltaa ja tuetta et siitä selviä.
Miksi sinulla on tarvetta tuon itsetuhoisen reitin valintaan? Se on asia, joka sinun on PAKKO ensin selvittää, sen jälkeen selviää koko muukin elämä.
Joudut menemään aika kauas menneisiin. Näkisin että siellä menneissä ei ole vain yhtä suurta syytä itsetuhoisen elämäntapavalinnan houkutukseen vaan niitä on useampia pieniä syitä.
Käy ne kaikki läpi, yksin, hiljaisuudessa. Parasta olisi jos sinulla on voimia mennä metsään ja siellä avoimelle korkealle kohdalle. Käänny kasvot länteen päin ja ala muistelemaan entisiä harmeja, jotka ovat sinusta muokanneet sitä mitä olet.
Jokaisen harmin, jonka muistat, käy läpi kaikkine yksityiskohtineen ja kysy itseltäsi tämä tärkeä kysymys: Onko se sen arvoista, että siksi kannattaa alkaa itsensä tuhoaminen?
Päätynet vastaukseen, että ei ole.
Sen jälkeen pyydä anteeksi sydämeltäsi, että annoit sen ottaa moisen surun riesakseen. Pyydä niin tosissasi kuin vain mahdollista. Se saattaa tuottaa jopa pientä fyysistä kipua ja sisäänhengitys tuntuu tukkoiselta. Tästä syystä neuvoin sinua paikan valinnassa! Vain sellaisessa paikassa saat riittävästi happea elimistöösi ja kuten varmaan olet kuullutkin sanonnan: anna tuulelle tuskasi niin tässä käy juuri niin.
Ymmärsithän mitä tarkoitan? Eli käy jokainen harmi/suru edellä kerrotulla tavalla läpi. Kun työ on tehty, lepää vielä hetkinen ja ala miettimään tulevia positiivisia puolia ja mahdollisuuksiasi edetä sillä toisella tiellä.
On mahdollista, että joudut uusimaan anteeksipyynnöt muutamaan kertaan eri päivinä. Sinua näkemättä en pysty sanomaan kuinka paljon saamaasi taakkaa kestät. Mutta henkiystävämme sanovat, että jokainen sielu on valinnut juuri tällaisen elämän kuin on saanutkin vain oppiakseen. Jokainen meistä tarvitsee, siis, niitä ikäviäkin kokemuksia joita elämä eteemme tuo.
Yksi äärimmäinen apukeino on vielä: mielialalääkitys. Niiden avulla ihminen voi kestää pahimman vaiheen yli mutta pillereiden vähentämisvaiheessa on pakko alkaa ottaa elämänsyrjästä kiinni välttääkseen putoamisen. Jotenkin näyttäisi siltä, että niistä ei ole sinulle haittaa. Vahvuutesi tulee esiin pikkuhiljaa ja ensi vuoden puolella kun pahimmat pakkaset alkavat olla ohi ja talven selkä taittunut, hengität selvästi vapautuneemmin. Kevät tuo jotain mukavaa mutta henkiystäväni ei ilmaise mitä, katselee vain tyytyväisenä.
T: Granne