Työ on liikaa

Teen työtä, jossa joudun olemaan vieraiden ihmisten kanssa tekemisissä yksin. Pelkään tilanteita yli kaiken, enkä tiedä mitä tehdä.

Olosuhteiden pakosta tilanteeni on niin kauhea, etten voi edes puhua kenellekään työpaikalla ilman, että maailmani ja muiden sellainen kaatuu. En halua aiheuttaa mitään järistyksiä, kun kaikki muut pärjäävät ihan hyvin. Ja minunkin pitäisi pärjätä.

Helvetillistä olla tällainen luuseri.

Ahdistuva kirjoitti:

Teen työtä, jossa joudun olemaan vieraiden ihmisten kanssa tekemisissä yksin. Pelkään tilanteita yli kaiken, enkä tiedä mitä tehdä.

Olosuhteiden pakosta tilanteeni on niin kauhea, etten voi edes puhua kenellekään työpaikalla ilman, että maailmani ja muiden sellainen kaatuu. En halua aiheuttaa mitään järistyksiä, kun kaikki muut pärjäävät ihan hyvin. Ja minunkin pitäisi pärjätä.

Helvetillistä olla tällainen luuseri.

Kerro nyt vaan, niin voidaan edes yrittää antaa jotain vinkkejä sulle...

Ahdistuva kirjoitti:

Teen työtä, jossa joudun olemaan vieraiden ihmisten kanssa tekemisissä yksin. Pelkään tilanteita yli kaiken, enkä tiedä mitä tehdä.

Olosuhteiden pakosta tilanteeni on niin kauhea, etten voi edes puhua kenellekään työpaikalla ilman, että maailmani ja muiden sellainen kaatuu. En halua aiheuttaa mitään järistyksiä, kun kaikki muut pärjäävät ihan hyvin. Ja minunkin pitäisi pärjätä.

Helvetillistä olla tällainen luuseri.

Jos noin kovasti pelottaa,ja ahdistaa,niin onko viisasta uhrata terveyttään kyseisen?työn vuoksi??Ihmiset olemme erilaisia,toinen voi pärjätä hommassa hyvin,mut joku on niin herkkä,ettei pysty samaan mihin joku toinen.Ei pitäisi "verrata" itseään toisiin...mennään vaan eteenpäin omana itsenämme,mieti voitko jatkaa työtäsi,tai hae ainakin apua pelkoosi,työtäsi et kerro,tämän verran voi neuvoa.

tuttua kirjoitti:

Jos noin kovasti pelottaa,ja ahdistaa,niin onko viisasta uhrata terveyttään kyseisen?työn vuoksi??Ihmiset olemme erilaisia,toinen voi pärjätä hommassa hyvin,mut joku on niin herkkä,ettei pysty samaan mihin joku toinen.Ei pitäisi "verrata" itseään toisiin...mennään vaan eteenpäin omana itsenämme,mieti voitko jatkaa työtäsi,tai hae ainakin apua pelkoosi,työtäsi et kerro,tämän verran voi neuvoa.

Niin... oikeassa olet. Kunpa voisinkin vaan sanoa heippa ja häipyä. En voi, enkä halua tässä eritellä syitä, koska siitä ei ole mitään hyötyä, sillä en voi niillekään mitään.
Plääh.
Tiedän, olen hankala ihminen. Asiat, mitkä muille on helppoa, on minulle painajaista. Jotkut puhelinsoitot ja asioiden hoitaminen, eivät tosin kaikki. Niin, eikä pitäisi verrata itseään, mutta vaikeaa sekin on, kun tuntee itsensä ihan friikiksi ja muut vaikuttavat kutakuinkin normaaleilta.

Olen miettinyt avun hakemistakin pelkoihini, mutta kun ei niitä aina ole. Ne asiat, joita pelkään, eivät sovi minulle. Kun vältän asioita joita pelkään voin aivan mainiosti, eikä tulisi mieleenkään hakeutua mihinkään hoitoihin. Mutta en tiedä, miten ja miksi tähän liemeen juutuin. Jospa olisin voinut tehdä jotain muuta työtä.

Ei auta kuin mennä aamulla töihin ja katsoa, miten minä hajoan. Olla ihan coolina ja hajota, hajota, hajota... kevyt sunnuntai-ahdistus.

Ahdistuva kirjoitti:

Niin... oikeassa olet. Kunpa voisinkin vaan sanoa heippa ja häipyä. En voi, enkä halua tässä eritellä syitä, koska siitä ei ole mitään hyötyä, sillä en voi niillekään mitään.
Plääh.
Tiedän, olen hankala ihminen. Asiat, mitkä muille on helppoa, on minulle painajaista. Jotkut puhelinsoitot ja asioiden hoitaminen, eivät tosin kaikki. Niin, eikä pitäisi verrata itseään, mutta vaikeaa sekin on, kun tuntee itsensä ihan friikiksi ja muut vaikuttavat kutakuinkin normaaleilta.

Olen miettinyt avun hakemistakin pelkoihini, mutta kun ei niitä aina ole. Ne asiat, joita pelkään, eivät sovi minulle. Kun vältän asioita joita pelkään voin aivan mainiosti, eikä tulisi mieleenkään hakeutua mihinkään hoitoihin. Mutta en tiedä, miten ja miksi tähän liemeen juutuin. Jospa olisin voinut tehdä jotain muuta työtä.

Ei auta kuin mennä aamulla töihin ja katsoa, miten minä hajoan. Olla ihan coolina ja hajota, hajota, hajota... kevyt sunnuntai-ahdistus.

Minä tiedän tarkalleen miltä susta tuntuu. Itse haluaisin lopettaa samantien kesätyöpaikassani, koska en luota vielä ammattitaitooni ja tunnen itseni luuseriksi. Jännitän niin paljon että aivoni menevät solmuun ja menetän täysin toimintakykyni. En saa öisin nukuttua koska pelkään etten hallitse tilanteita, hikoilen ja punastelen töissä ja olen täysi idiootti.

luuseri kirjoitti:

Minä tiedän tarkalleen miltä susta tuntuu. Itse haluaisin lopettaa samantien kesätyöpaikassani, koska en luota vielä ammattitaitooni ja tunnen itseni luuseriksi. Jännitän niin paljon että aivoni menevät solmuun ja menetän täysin toimintakykyni. En saa öisin nukuttua koska pelkään etten hallitse tilanteita, hikoilen ja punastelen töissä ja olen täysi idiootti.

Pelkoihin on saatavissa apua. Sekä lääkehoito että terapia yhdessä ovat hyvä keino. Rohkeasti terveyskeskuslääkärin tai työterveyslääkärin vastaanotolle puhumaan ongelmasta, saat lähetteen mielenterveystoimistoon josta saat avun. Kannattaa, itse käyn läpi tuota prosessia parhaillaan. Aloittanut jo lääkehoidon ja terapia alkaa syksyllä. Oloni on helpottunut jo huomattavasti.
Tsemppiä todella. Sun ei tarvi jäädä yksin. Varaa aika lääkäriin ja kerro siellä ongelmastasi, mitkä asiat pelottaa ja miten haluasit vältellä niitä. Itse olen vältellyt asioita joita pelkäään 30 vuotta, ja tiedän tästä kokemuksesta että se tie ei johda mihinkään. Elämä kaventuu, ja lopulta tulee kuitenkin seinä vastaan. Apua kannattaa hakea ajoissa, se auttaa paremmin mitä aikaisemmin sitä hakee. Itse vähän viivyttelin liikaa :-). Ei kannata antaa elämänsä valua hukkaan. Sinulla on yhtäläinen oikeus nauttia elämästä kuin muillakin, saat avun kun vain menet ja pyydät.

Peloista irti kirjoitti:

Pelkoihin on saatavissa apua. Sekä lääkehoito että terapia yhdessä ovat hyvä keino. Rohkeasti terveyskeskuslääkärin tai työterveyslääkärin vastaanotolle puhumaan ongelmasta, saat lähetteen mielenterveystoimistoon josta saat avun. Kannattaa, itse käyn läpi tuota prosessia parhaillaan. Aloittanut jo lääkehoidon ja terapia alkaa syksyllä. Oloni on helpottunut jo huomattavasti.
Tsemppiä todella. Sun ei tarvi jäädä yksin. Varaa aika lääkäriin ja kerro siellä ongelmastasi, mitkä asiat pelottaa ja miten haluasit vältellä niitä. Itse olen vältellyt asioita joita pelkäään 30 vuotta, ja tiedän tästä kokemuksesta että se tie ei johda mihinkään. Elämä kaventuu, ja lopulta tulee kuitenkin seinä vastaan. Apua kannattaa hakea ajoissa, se auttaa paremmin mitä aikaisemmin sitä hakee. Itse vähän viivyttelin liikaa :-). Ei kannata antaa elämänsä valua hukkaan. Sinulla on yhtäläinen oikeus nauttia elämästä kuin muillakin, saat avun kun vain menet ja pyydät.

Lääkkeitä jo nappailenkin, sen verran olen apua pelkoihini hakenut. Kesällä lääkkeitä kuluu tupla-annos talveen verrattuna. Koulunkäynti tuntuu nyt helpolta ja odotankin vain, että pääsisin taas kouluun -peräpenkkiin istumaan, yksin ja hiljaa. Töissä on niin paljon vaikeampaa... mutta selvisin minä viime viikostakin, että kai tässä elellään päivä kerrallaan ja jokainen suoritettu työtunti on minulle voitto.

Ahdistuva kirjoitti:

Lääkkeitä jo nappailenkin, sen verran olen apua pelkoihini hakenut. Kesällä lääkkeitä kuluu tupla-annos talveen verrattuna. Koulunkäynti tuntuu nyt helpolta ja odotankin vain, että pääsisin taas kouluun -peräpenkkiin istumaan, yksin ja hiljaa. Töissä on niin paljon vaikeampaa... mutta selvisin minä viime viikostakin, että kai tässä elellään päivä kerrallaan ja jokainen suoritettu työtunti on minulle voitto.

Tulin juuri lääkäristä ja sain sairauslomalleni jatkoa. Lääkäri "määräsi" tekemään niitä asioita jotka jännittävät ja pelottavat. Eli nyt sitten bussilla ajoa ja pizzeriassa syöntiä :-) Helppoa se ei minulle ole, mutta haluan voittaa nämä pelot, ja lääkkeet tukevat minua tässä taistelussa ja syksyllä alkava terapia.
Tsemppiä kaikille peloista kärsiville, me ei olla yksin, vaikka se usein siltä tuntuu.