Kun huomaan alkaneeni kehittämään jotain tunteita ja toinen osoittaakin kiinnostusta takaisin, niin saan jonkun pakokauhun. Miksi?
Vähän pelottaa
Anonyymi-ap
61687
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Lapsuuden kokemuksista🤔
Kun en muusta mitään traumaattisia juttuja lapsuudesta. Minulla oli ihan normaali lapsuus. Ainoa kenet menetin oli kummisetäni joka oli kuin toinen isä minulle.
Okei.
No omasta puolestani voin sanoa että selvisin lapsuudestani hengissä ja suhteellisen järjissäni, ilman mainittavaa rikosrekisteriä. Katson että se meni paremmin kuin odotin, ehkä olen jonkinlaisella bonusajalla. :)
Kaikenlaista henkistä vammaa toki on, mutta sellaista se on, en tiedä varmaksi että mitä niistä oli jo olemassa ja mitä tarttui matkalta mukaan.
Itsekin veikkaan lapsuutta? Saitko kotona kuinka tukea ja turvaa vai koitko minkä verran tilanteita, joissa et ollut tärkeä tai tunsit jopa ulkopuolisuutta? Mitä enemmän lapsi saa kokea tilanteita joissa tuntee olevansa tärkeä ja merkityksellinen, sitä itse varmempi hänestä tulee aikuisena?
Jos joudut kokemaan pelkoa, jota et kykene ymmärtämään/ käsittelemään oikein siinä tilanteessa kun se tapahtuu, synnyttää se helposti epävarmuutta, pelkoa ja ulkopuolisuuden tunnetta. Näillä rakentuu helposti sitä riittämättömyyden tunnetta, toisarvoisuutta ja jäät helpommin syrjäytyväksi ihmisenä.
Sinusta tulee varovaisempi, sinun on vaikeampi luottaa muihin, koska olet kokenut niitä pettymyksiä ihmisiltä, joihin olet halunnut luottaa, mutta eivät ole sitten olleet sen luottamuksen arvoisia. Kohtaamasi vääränlaiset ihmiset voivat vielä vahvistaa näitä huonoja seikkoja sinussa.
Sivusta kommentoin, että tämä on kuin suoraan elämästäni. Olen "lapsuustraumaihminen". Olen tavallaan hyvin sosiaalinen, mutta saatan vetäytyä kuoreeni. Ei minussa luonnevikaa ole, että olen hyvinkin empaattinen, mutta saatan olla varpaillani ja tuntea oloni turvattomaksi. Koen itseni ulkopuoliseksi.
Sivusta sanon, että juuri tuolta se tuntuu minustakin. Pärjään kyllä sosiaalisissa tilanteissa, mutta koen aina olevani jotenkin kaikesta ulkopuolinen ja yksin.
Läheisyyden pelko.
https://mielenihmeet.fi/laheisyyden-pelko/
Sitoutumiskammoinen piiloerakkopuolesi herää liskoaivoissasi
Jos olisit hän niin oon samanlainen. Ei mitään pelkoa että lähestyisin ikinä
Huonot kokemukset edellisistä suhteista
Tuntuuko ettet riitäkään hänelle?
Ei oikeastaan tämäkään täsmää.
Sama juttu. On aika epämukavaa jos joku sellainen, josta ei itse ole kiinnostunut, vaikuttaa jotenkin kiinnostuneelta, siitä pitää päästä pakoon. Jännä kyllä, tilanne on vielä ahdistavampi, jos se tykkääjä on joku josta on itsekin kiinnostunut, tai jos on itse ihastunut, täysi paniikki.
Suosittelen alkoholia. Huono puoli siinä on se että saattaa päätyä ei-toivottuihin suhteisiin, sekä se, että ihan kaiken aikaa ei kuitenkaan voi olla päissään, joten se ahdistava arki tulee joskus takaisin.
No ei voi kyllä suositella alkoholia 😂
No kyllä voi. Ja hyvässä lykyssä ei jälkikäteen edes muista mitään niistä säätämisistä. 😅
Näinpä👍😂
Alkoholi viis auttaa tunnustamaan jotain....
Toivottavasti ei kukaan muukaan muista, kun mopo lähtee totaalisesti käsistä..
Riippuu tietysti siitä, onko kaivattu kiinnostunut kuuntelemaan jonkun kännikalan sössötyksiä.
Juu siis osumatarkkuus tuossa konstissa on tosi huono, uusia tuttavuuksia voi löytää, mutta tuskin sitä kaivattua baarista tapaa, enkä mä ainakaan humalassa edes lähestyisi.
Siinä on iso riski. Poistin kännykästäni erään numeron ettei tulisi koskaan kiusausta soitella tai viestitellä hänelle humalassa. 🙈
Mistä se voisi johtua? Ikävää jos epäluulo estää rakkauden.
Johtuisiko siitä, että ihmiset jotka ovat kokeneet menetyksiä, ovat suoraviivaisempia, että joko vastapuoli on tai ei ole kiinnostunut, mutta sitä ei jäädä pitkäksi aikaa miettimään, kun elämä on lyhyt muutenkin...
Ei muuta kuin silmät kiinni ja askel eteenpäin.
Ei voi tietää mitä on tulossa ellei kokeile ja anna tilaisuutta, vai mitä haluat?
Se olisikin helppoa jos olisi vain yksi tilanne missä täytyisi olla rohkea. Käytännössä vastaan tulee kokonainen sarja toisiaan seuraavia ja enenevässä määrin hankalia tilanteita, joissa kaikissa pitäisi osata toimia ja sanoa oikein, eikä lähteä pakokauhussa laukalle.
Monta naista joista tykkäät sekoittanut mieltä ?
Tarvitseeko kaikki pystyä heti täydellisesti? Mitä jos mahdollisen erehdyksen tapahtuessa pyytää toiselta anteeksi, ja toinen antaa anteeksi 💕.
Vosiko olla kyse siis myös jotenkin armollisuudesta itseään ja toisia kohtaan? Toisaalta uskosta omiin kykyihin, uskalluksesta ja rohkeudesta.
Uskalluksesta hypätä yhä uudelleen omalle epämukavuusalueelleen ja kehittyä sen ansiosta.
Sen jälkeen ei enää ehkä pelkääkään ainakaan niin paljon, vaan saa voimaa ja uskoa tuleviin koitoksiin. Ei enää pelkää.
Älä enää pelkää (halaus). Mäkin pelkäsin tänään, mutta en enää nyt kun tiedän että suakin pelottaa.
Se mitä on tullut koettua, ei voi olla turhaa eikä sattumaa.
Toki epätietoisuus siitä, kauanko pitäisi oikein kestää 😔.
Sivusta
Ota itsestäsi niskasta kiinni ja ravista.
Hyvä kirjoitus.
- - - ❤️
Naiselle?
Miehelle Ap lle se oli?
Pelko siitä, että toinen ei olekaan luottamuksen arvoinen. Esim. epäilys siitä, että kyseessä on vain jonkinlainen leikki tai toisella on ollut samanlainen tilanne ennenkin.
Tai vielä pahempaa, että meneillään on samaan aikaan kokeilua myös jonkun toisen kanssa. Että hän vähän testaa kumpi olisi parempi.
Hän ei testaa ketään.
Tai itse leikkinyt kauan ja vienyt uskon tosi jutusta. Luottamuspula a ja o.
Välttelevä tai ristiriitainen kiintymyssuhde?
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01359
Mä oon joko siellä ristiriitainen tai kaoottinen -osastossa.
Joskus kun katsoin tilastoja, niin mun ACE scoreen (Esim. https://www.liverpoolcamhs.com/aces/what-are-adverse-childhood-experiences/) nähden mulla menee helvetin hyvin, ei pidä valittaa.
Voisin sanoa ihan samaa.
Osanottoni.
Kiitos. En kyllä koe, että tarvitsen sääliä. Ei ole juuri valittamista tällä hetkellä.
Hyvä. Eikä se sääli edes auta mitään tai ketään.
Niin. En koe, että sääli tai itsesääli auttaa ketään. Myötätunto on ok.
Jep. Se tietysti harmittaa, että jotkut asiat, joista (kai?) pitäisi olla ihmiselle iloa, ovat niin helvetin hankalia ja ahdistavia, mutta näillä korteilla pelataan.
Vaikea myös tasapainotella sen kanssa että paljonko viitsii selitellä ihmeellistä toimintaansa toisille. Eihän se ikävä menneisyys ole mikään oikeutus toimia kusipäisesti tai satuttaa muita.. Eikä ole edes mitään takeita siitäkään että osaisin ns. seuravalla kerralla toimia fiksummin. Niin ja etenkään mä en mä haluaisi että puoliso leikkisi mulle jotain terapeuttia..
En usko, että puoliso haluaisi leikkiä terapeuttia. Jos on liian lähellä, siihen ei varmaan pysty.
Aina on toivoa paremmasta. Menneisyydestä voi oppia ja oppeja soveltaa tulevaisuudessa. Hyvää yötä. Levänneenä jaksaa paremmin sulautua joukkoon, jos siihen tuntee tarvetta.
Näin itse saattaisin kokea ja ehkä pelkäänkin.
Mikäpä muu voisi olla pelottavampaa kuin se, että molemminpuolinen rakkaus koputtelee sydämen ovea? Siinähän on uskaltauduttava syvään yhteyteen toisen kanssa. Syvällä on haavoittuvuudet, haavat, pelot, uskomukset, haaveet, tarpeet, kiintymys, rakkaus... ne mitä yhdessä kohdataan, yhdessä hyväksytään, kasvetaan ja vahvistutaan.
Avoimuuden, luottamuksen ja turvallisen yhteyden rakentaminen toisen kanssa on tärkeää jotta molemmat voivat yhdessä sukeltaa tuohon pelottavaan tuntemattomaan yhteyteen ja aitoon rakkauteen ♥️
Tässä on "mun" sydän.... Voi vitsi ♥️
Tämä paikka ei kyllä ole paras tuohon.
Niin on ♥️ Sama kuin viesteissämme irl... silti mietin oletko ap varmasti kaivattuni...? Viime viestittelyssämme sydämet puuttuivat... oliko se sateisen päivän melankoliaa, työpäivän uupumusta vai kaivattuni tunteiden hiipumista...? Kaipaan sinua niin paljon, etten oikein osaa muuta kuin odottaa selkeää viestiä sinulta mitä ikinä toivotkaan...
Ajattelisin, että kyse on luottamuksesta toiseen ihmiseen, rohkeudesta ja näkyville tulemisesta. Rohkeus luottaa toiseen ja toisaalta myös rohkeus kyseenalaistaa ääneen.
Rohkeutta tuoda oman sisäisen lapsen tarpeet jotenkin näkyville. Ei tarvitse jäädä piiloon tunteensa kanssa. Saa ja pitää epäillä ääneen, jotta voi saada luottamuksen toiselta ja tulla arvostetuksi ja ymmärretyksi omine tarpeineen.
Pelkotilat on kovat
Niin olen arvellut sen olevan. Kun katson silloin viimeksi silmiisi.
Niissä oli surua ja ahdistusta ja hätää.
Sivusta
Nainen rakastaa --> surua, ahdistusta, hätää
No kummiskin halaus ja rutistus.
Et ole ensimmäinen mies joka edessäni säätää menemään. Kaikki ok. ( Mikki ?)
Yksi iso red flag on se, että jo ihan pienen lähestymisen jälkeen muuttaa mieltään.
Saat leikkiä yksinäsi. Ei tuollaista oikuttelua kukaan jää katselemaan.
Tuo on ihan OK ja ymmärrettävä asenne.
Rajansa kaikella. 👍