Samankaltaisuutta, sielujen sympatiaa nyt ainakin.
En oikein tiedä mitä tämä on
Anonyymi-ap
12471
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
:) niin… Ajattelen hänestä vain hyvää.
Rakkauven puute
Vaivaa molempia
Niin minäkin hänestä. Hän on ihan paras!
Sitä aistinut kans, mut miksi sitä epäilee samalla itsessä niin paljon... liian paljon, sitä epäonnistumista? Johtuuko se vain epävarmuudesta ja riittämättömyyden tunteesta? Vai voiko mukana olla muutakin, et eihän mulle voi tapahtua mitään hyvää, vaan se mikä voisi aluksi tuntua hyvältä, muuttuu hetken päästä omalla kohdalla kuitenkin pahaksi?
Koska ei ole aiemmin koettuna niitä hyviä hetkiä, jotka voisivat ruokkia sitä hyvää? On toki muitakin itseä syyllistäviä seikkoja, kuten työttömyys ja uskon puute työllistyä? Mitä, jos toisen odotukset minusta ovatkin yhtä lailla niitä suuria odotuksia, joihin lopulta pettyy? Ennakoivat odotukset toisesta, voivat olla monesti niitä suuria pelon lähteitä.
Samankaltaisuutta palstan kanssa?
Miehen kanssa.
Kaikkea noita, ja enemmän 🙂
Mitä esimerkiksi?
Ensimmäisenä tulee mieleen yhteenkuuluvuuden tunne. Ja luonteiden yhteensopivuus,. Ymmärrys toista kohtaan tietyissä asioissa, voi olla tukena ja turvana, kannustaa.
Kaikkia näitä, kyllä. 🙂
Kiva 🙂
Jos on aiemmin kokenut epäonnistuneen suhteen, kynnys on kyllä jonkin verran korkeampi aloittaa uusi ilman minkäänlaista varautuneisuutta ja jopa niitä negatiivisia itsetunto ongelmia.
Itse olisin kyllä valmis uuteen yritykseen, kun edellisestä aikaakin jo kulunut.
Miehellä taitaa kynnys olla vieläkin todella korkealla, mutta ehkä se tästä kun kärsivällisesti odottaa vielä jonkin aikaa. Meillähän on koko loppuelämän aikaa oppia toisemme tuntemaan.
- kaksi vanhempaa yksilöä