Onko oikein, että lähes kolmannes omaisista joutuu uhraamaan oman taloutensa sairaan hyväksi?

Siinäpä vasta median sokea piste, jos 90% omaisista kokee näin. Mutta missään ei kuule että tästä keskusteltaisiin. Vähän sama kun niin monissa ongelmista joista omaiset joutuvat vaikenemaan.

Jouduin itse pulaan, myös taloudellisiin vaikeuksiin, kun olin ilkeän
vanhempani omaishoitaja lähes 20 vuotta.
Menetin mielenterveyteni ja rahani.
Sitten menetin oman rakkaan puolisoni kuolemalle.
Nyt haluan itsekin kuolla, en kestä tätä tuskaa ja surua enää.

Olisiko nyt aika hakea itselle terapiaa?

Sehän ei automaattisesti ole sairaan itsensä vika, vaan osittain myös hyvinvointi yhteiskunta pettää nämä sairaat.

Käytännössä, esimerkiksi heidän osatyökykyisyyttään ei osata hyödyntää juuri ollenkaan.

Toinen ääripää on tietysti nämä peräkammarin tytöt ja pojat jotka vain kuppaavat kaikki omaisten rahat ihan siitä kuppaamisen ilosta.

Voin vain kuvitella, miten vaikeaa se on tukea sairasta ihmistä taloudellisesti, jos palkaksi saa vain syyttelyä ja agressiivisuutta.