Voi kuinka elämä voi olla näin päin helvettiä...
Masentaa koko ajan enemmän ja enemmän.Koko elämäni on ollut yhtä alamäkeä, ja nyt taidan olla jo pohjalla.Masennusta ja vastoinkäymisiä on ollut monia vuosia, mikään ei auta.Ei apu, ei lääkkeet.Tämä kevät on vienyt viimeisetkin voimani.Tammikkuussa jouduin tekemään abortin, se kaduttaa.Elämäni rakkaus jätti n.kuukausi sitten ja muutti nyt toiselle paikkakunnalle kauas pois, en voi elää ilman häntä.Kukaan ei välitä, ystävät hylkää ja perhettä ei kiinnosta huoleni.Olen niin yksin...Ei ole kai enää mitään tehtävissä.Kunpa vain haihtuisin pois tästä julmasta maailmasta jonnekkin, missä on hyvä olla..Ikuisesti... =,(
Masentaa koko ajan enemmän ja enemmän.Koko elämäni on ollut yhtä alamäkeä, ja nyt taidan olla jo pohjalla.Masennusta ja vastoinkäymisiä on ollut monia vuosia, mikään ei auta.Ei apu, ei lääkkeet.Tämä kevät on vienyt viimeisetkin voimani.Tammikkuussa jouduin tekemään abortin, se kaduttaa.Elämäni rakkaus jätti n.kuukausi sitten ja muutti nyt toiselle paikkakunnalle kauas pois, en voi elää ilman häntä.Kukaan ei välitä, ystävät hylkää ja perhettä ei kiinnosta huoleni.Olen niin yksin...Ei ole kai enää mitään tehtävissä.Kunpa vain haihtuisin pois tästä julmasta maailmasta jonnekkin, missä on hyvä olla..Ikuisesti... =,(
Vastaukset 5
Vanhimmat
siihen, että sitä lopullista paikkaa on tai että siellä on hyvä olla lopullisen ratkaisun jälkeen.
Uusi suunta elämässä, uusi miesystävä voisivat auttaa. Lääkkeistä on tällä matkalla apua, mutta ihmisellä täytyy olla visio tulevasta, siitä mitä toivoo. Tuo toive täytyy kirjoittaa paperille ja kartoittaa tarvittavat askeleet sen saavuttamiseksi. Me lääkäritkään emme usko lääkkeiden täysin parantaviin voimiin, hoidettavalla on oltava visio, usko ja toivo: unelma.
Onkohan teistä kumpikaan oikeesti masentunu teksteistä ainakin saa semmosen kuvan että kummallaki on/ollu jotain positiivistä ajateltavaa kun masentunut ei kykene edes hahmottamaan mitään mikä olisi positiivistä ei menneestä eikä tulevaisuudesta jokainen päivä on samanlainen ja muistin pituus on 1 päivä,
ei pidä sekottaa epä toivoa ja surua masennukseen mutta kyllä se masennus vielä sieltä tulee kun jaksatte vaan odottaa, ja sitä pidätte sitten kuolemaakin huonompana olona.
Pysähdy ja ajattele ja muistele niitä vanhoja aikoja, ja ala uskomaan että tuut vielä olemaan joku päivä onnellinen... tiiän se ei ole helppoa ... mutta mua auttaa vanhojen hyvien aikojen muisteleminen ja sitä kautta toivo että joskus kaikki on taas toisin...
usko parempaan huomiseen...
Mitä sitten tehdään jos ei ole hyviä muistoja joihin palata. Toisilla meistä on sellaisia elämänkohtaloita että on ikävä lukea näitä ota niskasta kiinni-kehoituksia.
Meillä on kullakin vapaa tahto tehdä elämällämme mitä parhaaksi näemme. Jos se ei jotain kanssaihmistä huvita niin ei sitten. Mikä oikeus on jollain läheisellä pilata muiden elämää esim. sairastamalla tai alkoilemalla, eikö se ole yhtä katalaa kuin itsemurhan tekeminen?
Olen itse listannut oman elämäni ja mahdollisen kuolemani haitat ja edut jossa plussalle jää kuolema.
no tää on samaa vanhaa paskaa...
mutta jossei elämässä todellakaan ole ollut mitään hyvää niin kyllä sulla tulee olemaan vielä...
ja kuolema ei oo ratkaisu...
mä ajattelin ennen itsemurhaa, mutta en sitä kuitenkaan uskaltanut ja sitte jouduin teholle joksikin aikaa ja olin todella lähellä kuolemaa... sieltä pois päästyäni oon tajunnu että vaikka elämä tuntuu paskalta niin kyllä se vaan on vitun hieno asia...