Muutama vuosi sitten mitta tuli täyteen vanhassa duunissa. Pomot kettuili joka asiasta ja tuli olo että mua savustetaan ulos. Sen jälkeen kun olin huutanut että antakaa minulle potkut ja päästäkää pois tästä paskapaikasta tein päätöksen. Lähden opiskelemaan jotakin aivan muuta alaa. Sinänsä ihan tavallinen tarina, mutta olin silloin 56-vuotias. Rohkeasti lähdin tavoittelemaan unelmaa, opiskelua yliopistossa. Ja kas kummaa, pääsin sisään paikkaan johon halusin. Asiat oikeasti alkaa tapahtumaan kun niihin ryhtyy. Nyt on uusi ja kiva työ. Mutta edelleen unelmoin. Jatko-opiskellut häämöttää samalla alalla. Tällä hetkellä olen 59 vuotias. Elämä ei ole ohi yli 50 vuotiaana. Uskaltakaa tavoitella unelmaa.!
Jaksatteko unelmoida
Anonyymi-ap
3427
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvä! Onni on omissa käsissä.
Kannattaa aina yrittää. Elinikäkin nousee kokoajan.
Mahtavaa! Itsekin suoritin akateemisen tutkinnon vasta 57-vuotiaana ja myöhemmin vielä pedagogiset opinnot eli minulla on kelpoisuus nyt myös opettajaksi.
Olen nyt eläkkeellä mutta kun on monta ammattia ja tutkintoa, voin vieläkin valita töitä, joita teen eläkkeen rinnalla, sopivasti 2 - 3 päivää viikossa.