ääni auttaa, rentouttaa, opettaa
kuva?
kuva on kaikki, mutta mitä se on?
miettimättä heitetään ajatus, että kuvataide puhtaana muotona on vaikea
sitä ei kestäisi sellaisenaan minkälainen se on
visuaalinen oleminen on autistista
se on äärimmäistä keskittymistä itseensä
jolloin pienikin ulkopuolinen seikka häiritsee sen, varsinkin äänet, musiikki
aito kuvataide on haasteellista
se on pehmeä luonteeltaan, avointa siis ei ole koskaan lukkoon lyöty,
jopa että 'taiteita ei voi oppia' - sanotaan
visuaalisen taiteen äärellä työskentely on vaativaa
koska olemukseen päivän aikana helposti lataa jotakin muita merkityksiä kuin kuvia
päivän aikana roskavaikuttimia on paljon varsinkin kaupungissa
niitä ovat syöminen, nukkuminen, vapaa aika baareissa, kaupoissa, sosiaalisissa riennoissa, kirjastot ja sanomalehdet, musiikki kotona, postikirjeet....
kaikki vievät huomion pois kuvasta
kyllä ihmiset suunnistavat kuvien perusteella, mutta harva miettii mitä katsoo, miten näkee ym
itsensä epäileminen katsojana on vaivalloista, vaatii ylimääräistä voimaa
on helpompi ajatella musiikkia tai puhetta, johon helpompi vaikuttaa, vuorovaikuttaa
mutta visuaalisissa non verbaalisissa taiteissa joutuu joskus pinnistää
tästä johtuu kuvataiteiden alaarvoinen tila
musiikki ja teatteri saavat apurahat ja kuvataide ei saa
alaarvoisuus kuuluu, mietin, visuaalisiin taiteisiin
paljonko voi sanoa kuvasta?
jos kuva on kaunis tai ruma, niin tykkää tai ei tykkää
mutta ei voi koko ajan tykätä tai olla tykkäämättä
sen tekee ainakin kerran ja monien kertojen jälkeen nähtynä voi vielä tehdä johtopäätökseen, että miten pitää kuvan esillä
musiikki kun on päällä, niin sitä mietitään, mutta se vaatii, että laittaa musiikki soimaan
kuvassa kuva on aina sisällä..
no on luonnon musiikkia kuten linnut, autot ja loppujen lopuksi korvien tyhjä humina, mitä se onkaan, mutta siis luonnon musiikki on monotoonisempi kuin kuva, joka on aika rikasta
luonnossa tuuli viheltää usein
linnut, tuuli, sateen ropina, lehtien helinä, harvinaiset muut eläimet, sirkat
voi sanoa, että luonnossa äänet ovat monotoonisia
luonnossa kuvien suhde ääneen on epäsuhtainen, koska kuvia on enemmän kuin ääniä
ja onko niin, että luonto on paljon aikaa hiljaa?
ihmisellä on enemmän mahdollisuuksia miettiä näkemänsä
kuin miettiä kuulemansa
ihminen osaa puhua ja se tuottaa kuulosisältöä, jota miettiä
musiikki on aina päällä ja korva taltioi aina sisältöä äänistä
joten nykyaikainen äänimaisema on rikas ja kilpailee kuvien kanssa
kumpaa on enemmän: kuvia tai ääniä?
onko luonnon ääni ja keinotekoinen ihmisen ääni parempi?
onko mieltä kuunnella koko ajan kulttuurin ääniä?
tästä väite, että kuvan äärellä hiljentyminen on vaivalloista
jopa sen edestä, että kulttuurin kuvatarjonta sekin puskee päälle
muistetaanko me kulttuurin kuvia paremmin kuin luonnon kuvia?
onko tervettä unohtaa luonnon kuvia ja oleskella kulttuurin kuvissa?
olenko itse kuvataiteilija jos keskittymisen kyky kuvien äärelle on huono?
tätä olen yrittänyt ymmärtää aina, että olenko hyvä tai huono taiteilija?
tiedän itse, että keskittymisen kyky on aina ollut huono kuvan äärellä,
vaikka olen tuottanut kuvia siitäkin huolimatta
sisällä on ollut taistelun kaltainen ristiriita, pakotin itseäni liikaa
tekemään taidetta, koska päässä oli selvä päämäärä mitä kohti liikutaan
en saanut oivaltaa luonnollisesti kuvia päässäni, koska ihmisen oma kulttuurin tarjonta voitti luonnollisen - sekin vielä taistelua, että ei hyväksy ihmisen kulttuuria, koska kadottaa luonnon
ihmisen kulttuurin kuvien tuottaminen vaatii taideammattilaisen enemmän
se vaatii paljon rahaa työhuoneeseen ja välineisiin, joita minulla ei ole
ja joita yhteiskunta ei osaa tarjota siitäkin huolimatta, että valloitti sisäisen kuvamaisemani ihmisen keinotekoisella kulttuurilla tuhoten luonnon kehityksen
joku ennen minua on elänyt luonnon vaiheita ja minulle jää keinotekoinen urbaani kuvakehitys
en välttämättä ole sinut urbaanikuvien kanssa, en pidä, en ymmärrä tai jotakin
ymmärtää urbaania kuvaa vaatii paljon enemmän kuin kuvitellaan
maalata helposti kuva ei tarkoita, että ymmärsi sen
osasi vain jäljittää urbaanin kuvamaiseman ymmärtämättä sitä kuitenkin
ymmärtämien, hyväksyminen vie enemmän aikaa
maksuton ateljee hiljaisella sijainnilla auttaisi keskittyä kuvien ääreen
auttaisi ymmärtämään urbaania kuvia
kuvakieli rakentuu ihmisen arjen toimikentistä, missä ihminen liikkuu, mitä kokee
jos jotakin jää kokematta, paikat liikkumatta, silloin kuvan kieli ei mainitse kyseisiä pois jääneitä kokemuksia
jos urbaani kuvakulttuuri vaatii tietynlaisia kuvia sivistyksen kielenä
ja jos taiteilija ei ole kokenut niitä, silloin taiteilija ei ole ajankohtainen
kuva?
kuva on kaikki, mutta mitä se on?
miettimättä heitetään ajatus, että kuvataide puhtaana muotona on vaikea
sitä ei kestäisi sellaisenaan minkälainen se on
visuaalinen oleminen on autistista
se on äärimmäistä keskittymistä itseensä
jolloin pienikin ulkopuolinen seikka häiritsee sen, varsinkin äänet, musiikki
aito kuvataide on haasteellista
se on pehmeä luonteeltaan, avointa siis ei ole koskaan lukkoon lyöty,
jopa että 'taiteita ei voi oppia' - sanotaan
visuaalisen taiteen äärellä työskentely on vaativaa
koska olemukseen päivän aikana helposti lataa jotakin muita merkityksiä kuin kuvia
päivän aikana roskavaikuttimia on paljon varsinkin kaupungissa
niitä ovat syöminen, nukkuminen, vapaa aika baareissa, kaupoissa, sosiaalisissa riennoissa, kirjastot ja sanomalehdet, musiikki kotona, postikirjeet....
kaikki vievät huomion pois kuvasta
kyllä ihmiset suunnistavat kuvien perusteella, mutta harva miettii mitä katsoo, miten näkee ym
itsensä epäileminen katsojana on vaivalloista, vaatii ylimääräistä voimaa
on helpompi ajatella musiikkia tai puhetta, johon helpompi vaikuttaa, vuorovaikuttaa
mutta visuaalisissa non verbaalisissa taiteissa joutuu joskus pinnistää
tästä johtuu kuvataiteiden alaarvoinen tila
musiikki ja teatteri saavat apurahat ja kuvataide ei saa
alaarvoisuus kuuluu, mietin, visuaalisiin taiteisiin
paljonko voi sanoa kuvasta?
jos kuva on kaunis tai ruma, niin tykkää tai ei tykkää
mutta ei voi koko ajan tykätä tai olla tykkäämättä
sen tekee ainakin kerran ja monien kertojen jälkeen nähtynä voi vielä tehdä johtopäätökseen, että miten pitää kuvan esillä
musiikki kun on päällä, niin sitä mietitään, mutta se vaatii, että laittaa musiikki soimaan
kuvassa kuva on aina sisällä..
no on luonnon musiikkia kuten linnut, autot ja loppujen lopuksi korvien tyhjä humina, mitä se onkaan, mutta siis luonnon musiikki on monotoonisempi kuin kuva, joka on aika rikasta
luonnossa tuuli viheltää usein
linnut, tuuli, sateen ropina, lehtien helinä, harvinaiset muut eläimet, sirkat
voi sanoa, että luonnossa äänet ovat monotoonisia
luonnossa kuvien suhde ääneen on epäsuhtainen, koska kuvia on enemmän kuin ääniä
ja onko niin, että luonto on paljon aikaa hiljaa?
ihmisellä on enemmän mahdollisuuksia miettiä näkemänsä
kuin miettiä kuulemansa
ihminen osaa puhua ja se tuottaa kuulosisältöä, jota miettiä
musiikki on aina päällä ja korva taltioi aina sisältöä äänistä
joten nykyaikainen äänimaisema on rikas ja kilpailee kuvien kanssa
kumpaa on enemmän: kuvia tai ääniä?
onko luonnon ääni ja keinotekoinen ihmisen ääni parempi?
onko mieltä kuunnella koko ajan kulttuurin ääniä?
tästä väite, että kuvan äärellä hiljentyminen on vaivalloista
jopa sen edestä, että kulttuurin kuvatarjonta sekin puskee päälle
muistetaanko me kulttuurin kuvia paremmin kuin luonnon kuvia?
onko tervettä unohtaa luonnon kuvia ja oleskella kulttuurin kuvissa?
olenko itse kuvataiteilija jos keskittymisen kyky kuvien äärelle on huono?
tätä olen yrittänyt ymmärtää aina, että olenko hyvä tai huono taiteilija?
tiedän itse, että keskittymisen kyky on aina ollut huono kuvan äärellä,
vaikka olen tuottanut kuvia siitäkin huolimatta
sisällä on ollut taistelun kaltainen ristiriita, pakotin itseäni liikaa
tekemään taidetta, koska päässä oli selvä päämäärä mitä kohti liikutaan
en saanut oivaltaa luonnollisesti kuvia päässäni, koska ihmisen oma kulttuurin tarjonta voitti luonnollisen - sekin vielä taistelua, että ei hyväksy ihmisen kulttuuria, koska kadottaa luonnon
ihmisen kulttuurin kuvien tuottaminen vaatii taideammattilaisen enemmän
se vaatii paljon rahaa työhuoneeseen ja välineisiin, joita minulla ei ole
ja joita yhteiskunta ei osaa tarjota siitäkin huolimatta, että valloitti sisäisen kuvamaisemani ihmisen keinotekoisella kulttuurilla tuhoten luonnon kehityksen
joku ennen minua on elänyt luonnon vaiheita ja minulle jää keinotekoinen urbaani kuvakehitys
en välttämättä ole sinut urbaanikuvien kanssa, en pidä, en ymmärrä tai jotakin
ymmärtää urbaania kuvaa vaatii paljon enemmän kuin kuvitellaan
maalata helposti kuva ei tarkoita, että ymmärsi sen
osasi vain jäljittää urbaanin kuvamaiseman ymmärtämättä sitä kuitenkin
ymmärtämien, hyväksyminen vie enemmän aikaa
maksuton ateljee hiljaisella sijainnilla auttaisi keskittyä kuvien ääreen
auttaisi ymmärtämään urbaania kuvia
kuvakieli rakentuu ihmisen arjen toimikentistä, missä ihminen liikkuu, mitä kokee
jos jotakin jää kokematta, paikat liikkumatta, silloin kuvan kieli ei mainitse kyseisiä pois jääneitä kokemuksia
jos urbaani kuvakulttuuri vaatii tietynlaisia kuvia sivistyksen kielenä
ja jos taiteilija ei ole kokenut niitä, silloin taiteilija ei ole ajankohtainen
Vastaukset 15
Vanhimmat
jos kuvan kieltä on vaikeampi tulkita kuin puheen, musiikin kieltä, silloin visuaalinen taiteilija tahtoisi jättää kuvan toisten armoille arvioitavaksi, koska kaipaa palautetta, koska itsekään ymmärrä
??
mitä järkeä pitää itsellään sellaista, mistä ei ymmärrä?
säveltäjä voi tehdä itsekin analyysin teoksestaan mutta visualisti vähemmän?
toinen asia jos ei uskalla jättää kuvansa nähtäväksi..
kieli, musiikki voi olla pakonomaista ja sitä kyseenalaistetaan vähemmän koska sitä koetaan enemmän elämässä, koska niitä taotaan väkivalloin lapsen mieleen
kielestä ei voi kieltäytyä
kuva voi jättää rauhaan autistisena kokemuksena kun ei tarvitse miettiä sitä
kieli elää mielessä dialogina, pään sisäisenä vuoropuheluna ja siten se etäännyttää mielen paremman kielellisen ilmaisun ymmärtämiseksi, että yksinkin voi alkaa ymmärtää kielen logiikan päälle, eikä tarvitsisi niin ikään toista ihmistä siihen
kuvassa ei oikein tiedä, miten kommunikoida, mikä olisi kuvan dialogi?
voi filosofoida, että urbaanisessa kuvassa jos on olemassa, niin valikoituu tietty muoto
jokaisella paikalla on tietty muoto ja muoto pitää löytää
ihminen simplifikoi, valikoi muodon, sisällyttää ympäristön yhteen sombooliin, josta voi tulla jopa kieli myöhemmin, kielin merkki
taiteilija on tunteellinen ja osaa kasata dataa tunteiden pohjalta, hänen ei tarvitse oppia kirjoista asioista, mutta hän tuntee niitä ympäristössään
hyvä taiteilija osaa
1 - tuntea ympäristö ja kerätä dataa
2 - muotoilla tuntemansa simppeliin kuvalliseen muotoon
kyseinen muoto on rajatun ympäristön visuaalinen muoto
jos kyse erittäin urbaanisesta paikasta, jossa asfaltti kiehuu, silloin myös taiteilijan pää kiehuu, mutta taiteilija siitäkin huolimatta tunteellisesti kerää dataa ja luo miljöölle visuaalisen tunnuksen
kuvissa on tasoja realistisesta pelkistettyyn symbooliin, vaikkei symboli ja realismi ole suorassa suhteessa samassa mielessä kuin alku ja loppu
kielen merkit ovat yksi kuvakulttuurin tärkeä haarautuma
hyväkin pohtia, mihin päädytään kuvakielessä
mitä muita haaroja löytyy kuvallisuudesta?
onko tuntemattomia teitä pitkässä tulevaisuudessa?
urbaanin taiteilijan kuva heijastaa koko urbanisaatiota
mitä paremmin se kuvaa sitä, sitä parempi taiteilija kyseessä
kiinnostaa, miten urbaani kuva on erikoinen?
kuvia voi käsitellä symboolisesti, jos yksi kuva heijastaa rajatun tilan, jossa tietynlainen kulttuuri
rajattu tila rajautuu juuri siihen, missä taiteilija liikkuu
eli matkustamisen rajat ovat maailmani rajoja
yksi kuva tai symboli merkitsee tietynlaita kulttuurin kenttää
ja kun tarkentaa lisää symbolin ja kultturikentän välistä suhdetta
voi käsitellä kommunikaation kannalta monitapaisesti olemassa olevia kulttuurin kenttiä keskenään
mutta on iso työ löytää hyvä kulttuurin kuva ja vakiinnuttaa sen kulttuuriin ja luoda kommunikaatio järjestelmä kaikille sopiva
psykologinen muoto taas on alitajunnassa oleva henkilökohtainen muoto
psykologinen muoto voi olla myös kuvallinen havainto ulkopuolisesta esityksestä itsessäni kun mieli analysoi ulkopuolisen datan itsessäni kuvaksi
tai psykologinen kuva voi olla minuuteni iso kuva-merkki
kuka olen voi näkyä yhtenä muotona
muodossa voi olla osia myös ympäröivästä tilasta..
jos uskoo, että henkilökohtaista muotoa ei ole olemassa ja ihmiset ovat sosiaalisia, jolloin psykologia on ympäristön heijastumista, silloin psykologinen muoto on ympäristön heijastusta, jolloin henkilökohtaisuutta ei ole olemassakaan tai sitä on äärimmäisen vähän kuten voi osoittautua, että sielun määrä on oikeastaan pieni, vaikka se on riittävä ihmiselle
ja mielenkiintoista kuinka sielu taipuu suuremman voiman edessä kuin puu, joka tietää kuolevana pian ja hyväksyy asian luonnollisena
eikö puulla ole kipuhermostoa, elämän tahtoa?
näin voi olla, että köyhässä visuaalisen kulttuurin kentässä on myös heikko kommunikaation symbolinen kielijärjestelmä
jos oletetaan, että symbolit syntyvät kuvien varaan
ensin kuva, sitten kieli
jos kuvakokemus on heikko, silloin kielellinen kehitys jää huonoksi
syy kuvataiteille olisi kommunikaation parantuminen
kuva, sen luominen, käsittely parantaa ymmärrystä
itse kuvan tekemisen prosessi taas on täysin sumuista ja tietämätöntä
sanotaan, että on uskallettava olla epämääräinen, elää tietämättömänä
tieto voi ymmärtää staattiseksi numero 1:ksi.
mutta ykkönen ei liiku, se seisoo
tarvitaan kakkonen, jotta olisi dialogi
elämä alkaa kahdessa
filosofisesti tämä voi olla vastaus myös tähtitieteelliselle kysymykselle
että oman universumimme vieressä on toinen samanlainen
äänifilosofiassa U tarkoittaa kopiota ja tarkoittaa myös biologisempaa luomista ja kundaliinin elämän voimaa
visuaalisesti U on kaksi samanlaista oliota, identtistä
identtisyyden ongelma on monistuminen, koska mitä enemmän myös lääketieteessä todistetusti on lisääntymistä, sitä eriytyneeksi olio käy
muodot eivät enää muistuta toisiaan
joten identtisyyden kannalta paras on kahden suhde
elämän evolutiiviset muodot jakautuvat myös kahtia kuten kaksi aivojen puoliskoa
tältä kannalta voi oivaltaa, että ehkä Universumimme vieressä on toinen samanlainen ja molemmat voi kuvitella ovat vuorosuhteessa toisiinsa
------
niin jos kielen dialoogi voi elää yhdessäkin mielessä erilaisena äänenä
jota kutsutan jakomielitaudiksi kun ääniä voi olla enemmän samaan aikaan
niin kuvataiteessa samankaltainen kokemus olisi voinut olla kaksi samanlaista oliota luonnossa, joita vertailla keskenään
U on myös vihreätä väriä
se mikä on kuvan dialogi, se vaatii syvän tutkimuksen, koska vertailu ei aina tapahdu identtisyyden pohjalta mutta myös erilaisuuden pohjalta
kuvadialogi elää jos kaksi oliota ovat samassa kuvassa
tai kuvadialogi elää myös muistissa kuten kielikin
kun eri aikoina vertailee olioita keskenään
palauttaa muistikuvasta kuvan yhdestä oliosta
myöhempään nähtyyn toiseen olioon
visuaalinen muisti on olemassa ja se on taito
mutta joudun puhumaan siitä, koska se tuntuu vieraalta
puhun itsestään selvyyksiä ja on pakko sanoa ääneen
koska silloin tiedän varmemmin asioita
koska nyt en ole varma asioista, koska kulttuurissa, väitän, ääni on kuvaa tärkeämpi
tieto rakentuu äänen varaan ei kuvan
jälleen emme analysoineet kuvia ja siksi joudun hakemaan selityksiä kuville
analysoimme ääniä, kielen, mutta emme kuvia
miten sitten kuvamuisti toimii?
voinko nähdä sen mielessä vain eikä olisi tarvetta piirtää paperille?
tai onko pakko piirtää paperille jotta voin tietää sen?
sanadialogi päässä kuuluu selkeänä puheena, jolla on henkilön ääni samassa
kuvadialogissa tapahtuu jotakin...
näen jonkun ja jatkan katsomista, silmäni joskus näkevät suoraan ilman yrittämistä ja joskus joudun hakemaan muodosta selityksiä riippuen itse muodosta, onko se vaikea tai helppo
tieto on mutkittomampaa katsomisessa koska se vain tietää asioita ilman miettimistä
näen muodossa kohdan ja tiedän siitä jotakin
tiedän siitä jotakin koska olen ennenkin nähnyt jotakin toista muotoa kyseiseen muotoon verrattuna, että tiedän kyseisestä muodosta nyt jotakin
mieli yhdistää kuvia toisiinsa, vaikka en tunne itse prosessia kuinka se tapahtuu
se tapahtuu samaan aikaan kun katson muotoja
mutta miten se tapahtuu, sitä on vaikea tietää
tieto numerologiassa on 8 ja kirjain on M
tieto-näkemistä
joten kuvataiteet ovat hierarkiassa korkealla, jopa logiikan yläpuolella
jos taas tahdon analysoida, miettiä kuvan, voi piirtää sen paperille ja miettiä rauhassa katsomalla sitä ja vaikka kokeilemalla sen toiseen muotoon sopivaksi
silloin olennaisa ovat erilaiset havainnollis-kompositionaaliset mielen toiminnot kuten samanlaisuus, erilaisuus, kontrasti, sijainti kuvassa, väri, koko, suuntaviiva tai menosuunta, geometria, tasaisuus, lukumäärä
miten havainto ja kompositio voi olla analyysin aineksia ja käsittelevätkö ne objektiivisesti luontoa ja mielen tietämistä?
kuva on paitsi luontoa niin myös mieltä
silmän psykologia on mielen toimintoa
en tiedä, miksi mielen toimintoja helpompi ymmärtää äänien kautta mutta vaikeampi näön kannalta
kuinka näköä tutkitaan?
kuvataiteessa tiedetty jo iät ja ajat mistä realismi syntyy, mutta ovatko taiteen tiede luonnon tieteellistä?
onko psykologia luonnontiedettä?
luonnon fysiikassa kaikkeus on samojen sääntöjen alainen
myös ihminen on kaikkeuden luonnon fysiikkaa, mielen toiminta, silmän toiminta, silmän fysikaalinen toiminta, mielen fysikaalinen toiminta..
tarkoitus siis löytää yhdysside luonnon muotojen ja mielen kuvallisen hahmottamisen välisen samanlaisuuden
filosofiassa - samanlaisuus ymmärtää samanlaisia kuin itse
mutta luonnontieteessä ja vaikkapa neurologiassa pitää siis löytää tarkempi vastaus ilmiöille
ehkä kognitio tieteessä on pitkään tutkittu asioita
kielellisesti päätetään, mitä johtuu siitä kun punainen vihko ja vihreä vihko ovat keskenään luomassa valintoja ihmiselle, mistä vihosta ihminen tykkää eniten, mitä vihkoa hän valitsee itselleen tarpeellisena ja ym. Ihminen sanoo ääneen, mitä vihkoa hän tahtoo kun vihko on punainen ja vihreä. Tässä valinnan kriteerinä on väri.
Olennaista että ihminen, jonka nimessä on A kirjain valitsee punaisen vihkon ja ihminen jolla on U kirjain valitsee vihreän vihkon.
Ellei ulkopoliittinen asia pakottaa A ihmisen valitseman vihreän vihkon.
Ihmisten psykologinen havaintomekanismi VOI OLLA VAIN LUONNON SISÄISTÄ JATKETTA meissä, jotka teemme ilmiöistä merkityksellisiä.
Ihmettelemme miksi valitsemme punaisen tai vihreän, vaikka se miksi valitaan kuuluu luontoon itsessään sen perusteella kuka olemme ja mitä valitsemme.
Emme valitse mitä emme ole.
Makuja tyylejä on rajallinen määrä mutta ne ovat erillisia ja itsenäisiä. Riittävän erillisiä, jotta voi sanoa, että mausta ei voi tapella tai kauneus on katsojan silmissä. Mutta tyylimakuja ei ole rajaton määrä, mutta suppasti vain vähän samassa mielessä kuin fysiikkakin voi pääpiirteissään nähdä kolmena isona fysiikan lajina kun kerran maapallokin on kolmas kivi auringosta, joka sen lisäkseen on sinistä, valkoista, ruskeata ja vihreätä.
luonnon tieteitä tuntematta voi heittää - ja mihin itse uskon, että mitä henki sitä materia
tiede voi supistaa henki ja materia dualismiin
kameralla voi tutkia mikä on jokaisen materialistisen esineen aura
onko aura kaikilla sama tai erilainen
mitä materiaaleja poikkea merkittävästi muista auroillaan
aura kuin maapallon magneettivaippa
onko auran tasoissa erilaisia muotoja
ja erilaisia materiaaleja eläisi eri tasoissa?
eri materiaalit vaikuttavat erilaisiin aura tasoihin?
henki luo materian tai materia hengen?
onko materia hengen näköistä?
onko henki materian näköistä?
jos mitä henki sitä materia, silloin aivojen fysiologia muistuttaa samoja olioita ulkonäöllisesti mihin aivot kohdistavat mielensä
silmät näkevät, välittävät dataa aivoille
aivojen mikro tason rakenteet nanoista päähän valitsevat sellaisia muotoja ympäristöstä, mitä ne itse ovat kuten ajateltuna pallot pallojen kanssa ja neliöt neliöiden
kun luonnontieteessä on hirvittäviä tasoja nanoista tähtitieteeseen,
silloin ehkä matkan etäisyys synnyttää tasaarvoisempaa, suhteellisempaa ymmärrystä
että ei aina neliö on neliö, mutta voi käydä eri kuvakulmista katsottuna, tilanteista johdettuna, että neliö on ympyrä
perustavan laatuisesti kuitenkin voi spekuloida että neliöt valitsevat neliöitä
vaihtelevissa tilanteissa neliö voi valita kaverikseen sopimattoman kolmion tai vihreän värin ylipäätään kun näkee vihreän puun luonnossa
yleisesti muodoissa on homogeenisyyttä ja se on YMPYRÄ
mitä ympyrän ylivoimalla on tekemistä universumin kaikkeuden kanssa?
Ympyrä esiintyy ainoana ääni-kirjain-muoto ominaisuutena
(josta voi silmällä havaita ja kielellisesti kertoa) aakkosen O kirjaimessa.
Kirjain O on kuin planeettojen pyöreys.
Olli nimisellä taiteilijalla näkyy kuvassa esimerkiksi pyöreä kuu.
Etäisyys saa asiat suhteellisiksi.
Jos universumissa on O kirjain, joka samassa visuaalisessa äänifilosofiassa on kontrasti - mustan ja valkoisen suhdetta, silloin O on johtoääni, alkuääni, josta jalkautuvat kaikki muut.
Pitkään halusin tietää, miksi aakkosen kirjaimet ovat järjestäytyneet kuinka ovat järjestäytyneet ABC:stä alkaen. Mikä logiikka on rakentaa kirjaimet nykyiseen muotoon tai mitä tekemistä on aakkosella ja genetiikalla?
Voiko ajatella, jos O on alku ja muut aakkoset - ja nehän vain vaalivat ihmisen kurkun anatomian kykyä ilmaista mahdollisia olemassa olevia ääniä, niin missä järjestyksessä muut kirjaimet kehittyvät luonnontieteellisesti O kirjaimesta.
Alku on piste.
Tai alku on tyhjä paperin arki.
1 - paperi
2 - piste
-------------
3 - ympyrä
Piste ei vielä tarkoita ympyrän.
Piste voi olla neliö läheltä katsottuna.
Niin miksi kolmas kohde olisi ollut ympyrä?
Kuitenkin on ajateltavissa, että piste on kaukainen planeetta ympyrä ja kun lähentää sen, se muuttuu ympyrä-palloksi ja on kolmas vaihe.
Mutta kolmas vaihe ei ole pakollinen mutta riippuu tilanteesta.
Koska vaihe pisteen jälkeen voi olla TOINEN PISTE vieressä.
Syntyy kaksi erillista pistettä viereen.
Onko tämä hyppäyksellinen monistuminen tuttu tiedemiehille?
Biologinen olio syntyy yhdestä ja geenit yhdistävät niitä.
Fysiologinen ilmiö, pitääkö sen pakosti syntyä samasta?
Fysiologisessa ilmiössä energia voi hajota kappaleiksi ja kasaantua jälleen muualla.
Fysiikassa aine voi kadota ja ilmestyä tyhjästä muualla.
Aine ei todellisuudessa häviää, mutta hajoaa pieneksi näkymättömäksi mutta ilmestyy muualla.
Se voi näkyä yhtäkkisenä toisen pisteen syntymisenä.
Jos identtinen piste olisi ollut kolmas vaihe synnyssä,
silloin neljäs vaihe olisi ollut pisteiden välinen yhteysjana.
Jana on siis mahdollinen kolmas vaihe tilanteesta riippuen.
Joten olisi jo kaksi löydettyä vaihtoehtoa kolmosen vaiheelle
a) joko pallo-ympyrä
b) kahden pisteen välinen jana tai suhde
Jos maapallo on kolmas kivi auringosta, silloin
toistaiseksi löydettyjen mahdollisuuksien mukaan
se olisi voinut olla pallo-ympyrä tai kahden pisteen välinen tilanne.
Jos maapallo olisi yksi piste, emme tunne toista pistettä.
Onko kahden pisteen välinen olotila siis jana olemassa välitilassa
ei missään yhdessä pisteessä mutta niiden välissä pitkänä oliona?
minkälainen elämä olisi silloin kyseessä,
koska visuaalisesti se on i kirjain ja keltainen ja sijoittuu sivuun
samalla tavoin kuin China sijaitsee Euraasian sivussa keltaisena.
Mielenkiintoinen suhde tästä katsottuna olisi Espanjan ja Kiinan suhde.
Espanjan lipussa on keltaista, mitä ei ole Ranskan lipussa, eikä Englannin.
Kahden välinen elämän muoto roikkuu vahvassa vaikkapa magneetti-suhdekentässä.
i kirjaimen psykologia on tekeminen, liike, se ei ole minkään ajatuksen perässä liikkeellä, mutta liikkeen vuoksi, josta saadaan jotakin jo aikaiseksi esimerkiksi ajattelua, mikä sekin on vain liikettä
jos elämän muoto olisi ollut kahden pisteen välistä suhdetta ja kirjain i:tä, mikä on vain viiva
niin silloin se kuinka se voi näkyä pisteenä jälleen, olisi katsoa sitä ylhäältä tai alhaalta, jos kuvitellaan, että tila-avaruudellinen viiva kääntyisi meille
suuntaviivat ovat jo K ja L energiaa kun K on vertikaalinen ja L horisontaalinen
joten jos elämä kehittyisi kopion U kautta seuraavasti ja vaihtaisi suuntaviivan, joka näkyisi seuraavaksi yhtenä pallona tai pisteenä, pallomaisena muotona kaukaa katsottuna, silloin kyse olisi perspektiivin vaihdosta monien mutkien kautta - K-L suhteena takaisin pisteeksi.
videopelissä voi kokeilla tulla perille pelin hahmo vain kahdella toimivalla ilmasuunnalla - ylös-alas ja vasemmalle ja oikealle
joskus on tilanteita kun suuntaviivat jumittavat ja on liikuteltava rajoitetuilla suunnilla vaikka vatkaten edes takaisin voi päästää vähän toisaalle, diagonaalisesti ja muuten
tai kun risti pyörii kovaa, se näyttää yhtenäiseltä ympyrältä
kuin viivasta ja i kirjaimesta siirrytään pisteeksi - ja i kirjaimen yläpuolella on piste pienessä tapauksessa ja isossa tapauksessa ei ole, niin se todistaa, että jotta viiva näkyisi pisteenä, pitää itse olla kaukana siitä esimerkiksi kolmannella planeetalla kaukaa, joten i joka siirtyy pisteeksi on mahdollista vain jos on olemassa kahden pisteen lisäksi jo kolmas syntynyt piste
vielä yksi oivallus kuinka viiva muuttuu ympyräksi on kun se alkaa pyöriä
i on liikettä ja se pyörii esimerkiksi, se liikkuu pyörimällä
keppi pyörien voi muuttua pisteeksi
pyöriminen voi olla myös akselin pituussuunnassa
kun pisteet lisääntyvät, silloin kyse on erikseen pisteistä, jotka lisääntyvät, joka olisi pisteiden luonnontieteellinen ominaisuus ja todennäköisesti pisteet tulevat kasvamaan lisää kun kerran ne lisääntyvät
eli toisaalta i kirjain muuttuneena pisteeksi jälkeen K-L:n jälkeen on aina mahdollinen siellä, missä on kasvavia pisteitä - eli aina!
..ja nimeksi tulisi UiKL --(V tai N..)
Koska U on kahden kopio ja se mikä jatkuu voi kuulostaa enemmän V:ltä, joka muistuttaa toisiaan, mutta ei ole samanlaista.
No johan oli taas. Mikä kukaan toinen määeittämään sitä miten joku toinen kokee kuvataiteen? Siis oikeasti, miten kukaan toinen muka voisi edes kunnolla tajuta miten joku toinen jotain kokee? En tajua lainkaan väitettä, että: "visuaalinen oleminen on autistista
se on äärimmäistä keskittymistä itseensä
jolloin pienikin ulkopuolinen seikka häiritsee sen, varsinkin äänet, musiikki", mutta tuo on varmaankin sitten se miten aloittaja kuvataiteen kokee. Minulle tuollainen on tyystin vieras tapa kokea sitä. Jokaisella on omat kokemuksensa. 🙂