Jos toivo on jo kohdallasi mennyttä

Ei ole. Mikään ei ole vielä edes alkanut.

Se realismi että sitä on jo vanha ukko.

Toivoa ei ole koskaan menetetty. Niin kauan kuin on elämää, on vielä toivoakin. Jos tavoitteet ovat epärealistisia, sille ei voi taas mitään muuta kuin muuttaa niitä realistisempaan suuntaan.

En vain ollut tarpeeksi kiinnostava.

Kaatui jo siinä vaiheessa kun synnyin

Minulla on vaihtelevasti masennusjaksoja. Olen niiden vuoksi todella passiivinen välillä ja omanarvontunto on olematon. En voisi edes lähestyä naista, koska näen itseni niin olemattomana. En osaa ajatella että minä voisin olla jotain hänelle. Vähän sama ystävienkin kanssa. En pidä itseäni ystävyyden arvoisena.

Mihin ne Toivot nyt aikojen saatossa on kaatuneet.

Viinamieheen kaatuivat että jysähti

Ikään.

On toivoa jos se musta on kiinni.

Siihen että hänen tunteensa minua kohtaan katosivat.

Peruskouluun heti alkuun.

Luotin ja uskoin sokeasti kaikkiin.

Sukari? 🤔🤔

Ei ole mikään ohi rakastan ja kaikki vasta alkaa kulta...

Se kaatui jo vuosia sitten!

Aika teki tehtävänsä. Ei sen kummempaa. En tunne enää mitään.

Heräsin ja tajusin, että hän ei ole koskaan tuntenut mitään minua kohtaan.
Kun on itse täysillä rakastunut niin sen tunteen kuvittelee molemminpuoliseksi. Sen tuntee niin vahvasti molemminpuoliseksi.. tuntuu kuin tuntisi toisen ajattelevan itseään.
En ole hänelle oikeasti muuta kuin joku tuttu, joka teki tuttavuutta puoliväkisin.
No, olenpa vapaa seuraavaan rakastumiseen tai ihan vaan itselleni. Ei tämä enää sureta. Ihminen sopeutuu ja lakkaa toivomasta.

Ainoa mitä olen toivonut on se, että saisin elää rauhassa ilman kautta rantain esitystä! Mitään niin ahdistavaa en ole koskaan elämässäni kokenut!

Selvisi että miestä ei virtaakaan kiinnosta.