Firma toisensa jälkeen lähtee

Mitä jää jäljelle? Muutama isohko työnantaja. Väestöpohja supistuu ja sen myötä yhä useammat palvelut siirtyvät pois tai lakkaavat.
Kaikille ei riitä harrastukseksi metsästys, latu, metsäpolku, kiekkokatsomo ja pub. Useimmat harrasteryhmät lakkaavat tekijöiden ja osallistujien puutteeseen.
Yhtäkkiä onkin työvoimapula, koska työikäiset alkavat vieroksua kaupunkia, joka ei tarjoa riittävän monipuolisia virikkeitä vapaa-ajalle.

Jonakin päivänä isokin työnantaja panee ovet lukkoon. Oy:n omistajataho on todennut tilanteen ja ehkä saanut sijoituksestaan riittäväsi tuloja, tai ei halua enää panostaa. Tavaralla tai rakennuksilla ole hänelle merkitystä, koska tavaraan ei kannata rakastua.
Toiminnan muuttuessa kannattamattomaksi ne olisivat yksityisomistuksessa pelkkä riesa, josta ei pääse eroon, mutta oy:n konkurssissa niiden kohtalolla ei ole välttämättä mitään merkitystä. Pesänhoitaja selvitelköön.
Varmaan tämä kehitys kelpaa joillekin, mutta ennen pitkää se karu totuus paljastuu änkyrällekin. Rakennetuille ja/tai asumisrakentamiseen kaavoitetuille kiinteistöille ei löydykään ostajaa, ei edes ilmaiseksi ottavaa. Kunnostukseen et saa lainaa millään keinolla ja niinpä kaikki lahoaa paikalleen.
On näitä tarjottu minullekin.
- Ota vaikka eurolla!
En ota, vaikka maksaisitte.
Aikoinaan tehty investointi muuttuu pelkäksi kuluksi.
Voitte väittää vastaan, mutta tämä on vääjäämätön tapahtumaketju.