1.
Eilen pystyin katsomaan tämän tiheikön läpi. Että rakkaus on luonteeltaan typerää eli ei suostu tosiasioihin vaan mieluummin keksii kaiken itse. Oman myytin ja kielen ja kaiken mahdollisen.
2.
Näin, että sinua ei ole tainnut kukaan palvoa. Enkä minäkään siinä arjen sakeassa (jossa ei mikään tuiki, ei synny lauluja). Siksi olit hämmentynyt. Ja tiedän tämän, koska en itsekään keksi mitä tehdä tai miten olla, kun joku päättää, että olen ihmeellinen.
Se oli kutsu paikkaan, jossa sinua alkoi huimata.
Ei haittaa, ymmärrän kyllä.
3.
Kaikki jatkuu, mutta ei siihen tahtiin kuin itse sanelee. On nykimistä, stoppeja sekä yllättäviä liirtoja. Lopputulos on silti sama eli etenemme tässä aika-avaruudessa sillä emme muutakaan voi, ja vaikka kuinka tuntuu välillä kummittelevan, niin kummitelkoon vain, ja vaikka välillä päässä humisee niin humiskoon vain. Mikään tämmöinen ei ole ongelma tai edes pieni pulma, jota tulisi jotenkin ratkoa, sillä sen verran meissä on rohkelikkoa, että emme inise, kun elämä tapahtuu.
Eilen pystyin katsomaan tämän tiheikön läpi. Että rakkaus on luonteeltaan typerää eli ei suostu tosiasioihin vaan mieluummin keksii kaiken itse. Oman myytin ja kielen ja kaiken mahdollisen.
2.
Näin, että sinua ei ole tainnut kukaan palvoa. Enkä minäkään siinä arjen sakeassa (jossa ei mikään tuiki, ei synny lauluja). Siksi olit hämmentynyt. Ja tiedän tämän, koska en itsekään keksi mitä tehdä tai miten olla, kun joku päättää, että olen ihmeellinen.
Se oli kutsu paikkaan, jossa sinua alkoi huimata.
Ei haittaa, ymmärrän kyllä.
3.
Kaikki jatkuu, mutta ei siihen tahtiin kuin itse sanelee. On nykimistä, stoppeja sekä yllättäviä liirtoja. Lopputulos on silti sama eli etenemme tässä aika-avaruudessa sillä emme muutakaan voi, ja vaikka kuinka tuntuu välillä kummittelevan, niin kummitelkoon vain, ja vaikka välillä päässä humisee niin humiskoon vain. Mikään tämmöinen ei ole ongelma tai edes pieni pulma, jota tulisi jotenkin ratkoa, sillä sen verran meissä on rohkelikkoa, että emme inise, kun elämä tapahtuu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
https://youtu.be/n2XY9X9zOeA?feature=shared
Rakkaalle naiselle! 😞❤️
Olen tänään pyörinyt kummallisissa vesissä. Hetkittäin tuntenut hänen läsnäolonsa hyvin vahvana, ja varsinkin päivällä kävellessäni erästä rantareittiä hän selvästi kulki vierelläni, tarttui käteeni. Kirjoitin myös tekstin, jossa yritin ottaa hänen näkökulmansa meihin, lähtien aivan alusta, jo useamman vuoden takaa. Kokemus oli hämmentävä, avartava: hänen näkökulmastaankin vallitsi vastaavat epävarmuudet kuin omani.
Pyörre tuntuu johtavan aina samaan: kuljemme hänen kanssaan kohti toisiamme. Taulujen sijaan olemme kääntymässä aurinkoon.
En tiedä, aistinko aloittajan vähän kryptiseksi tekstissä saman kuvion. Yleensä intuitio on ollut oikea, myös hänen kanssaan.
Jäädään.
Kummittelee niin, että rohkelikkokin inisee.
Liityitkö lopunaikojen Jumalan kouluttajiin?