Kolkyt jalkaisella 4t painoisella purjeveneellä olen törmännyt hankaluuksiin nimenomaan poijusta lähtiessä. Ongelma on siinä että keula alkaa herkästi sortamaan niin, että kun olen poijun kohdalla, on vene jo usein poikittain. Ongelmaa ei sinällään ole, jos vieressä ei ole muita veneitä, mutta nyt heinäkuussa alkaa useat vierassatamat olemaan aika täysiä ja olisi ikävää törmäillä toisten veneiden ankaroliinoihin laiturista lähtiessä. Puoliso on yleensä keulassa irroittamassa keulaköydet ja itse olen vetänyt liinasta veneen poijulle yrittäen samalla ohjata pinnasta, mutta usein lopputulos on sama. Konetta en ole käyttänyt, ei huvittaisi saada ankkuriliinaa sekaisin potkuriin. Olen miettinyt voisiko joku juoksuköysi keulasta laituriin toimia, jos vaimo pitäisi keulaa paikallaan poijulle saakka. Onko vastaavia kokemuksia kellään tai ajatuksia?
Poijusta lähtemisen vaikeus
Anonyymi-ap
281616
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Juoksuköysi on hyvä ja suositeltava, mutta käy työlääksi/raskaaksi jos poiju on kaukana. Sopiva/riittävä vauhti on avainsana. Toinen on se, että sitä poijuköyttä ei ole pakko nysvätä veneen perästä irti (jolloin hidastellessa keula nojaa naapuriveneeseen). Sen sijaan voi mennä ohi ja antaa kansimiehistön irrottaa se keskiveneestä. Silloin ollaan jo poijujen ulkopuolella ja siellä tuskin on kolhittavia naapureita. Moottoria voi käyttää kun pitää peräköyden hallinnassa ja huomioi tietysti myös naapurien peräköydet.
Yksin operoidessa pitää vaan olla nopea. Kaksin apuri tulee perään hetki kun keula on irti rannasta ja luovutat poijuköyden (josta vetämisen olet jo aloittanut) hänelle, joka puolestaan kulkee takaisin kohti keulaa samalla köydestä vetäen. Paljonko kohti keulaa mennään, vaikuttaa keulan suuntaan, köysi siirtyy kauemmas potkurista, ja poijun voi päästää irti kun ei veneen uittamiselle enää ole tarvetta. (Helpompi se poiju o rantautuessakin kaapata siitä veneen leveimmästä kohdasta matkalla kohti keulaa, eli sama käänteisenä kun lähdetään.) Poijuköysi voi olla kiinni knaapissa kunnes se on irti poijusta. Poijusta irtaantumisen jälkeen sinä hoidat ohjaamisen kun apuri pistää ankkuriköyden ja keulaköydet ojennukseen, ja keulaköydethän mitoitetaan niin, ettei ne knaapissa kiinni ollessaan yllä potkuriin vaikka ne tipahtaisi kannelta kesken operaation.
Jos venesi nojaa naapuriveneisiin ollessaan sidottuna laituriin ja poijuun siten että fendarit ovat välissä, ei se ole mikään ongelma vaan normaalitilanne. Jos sama tapahtuu veneesi ollessa hitaassa liikkeessä siten että fendarit pysyvät välissä, mitään ongelmaa ei ole, eikä kyse ole törmäyksestä.
Kerro miksi sinulla ei olekaan kyse jälkimmäisestä, vaan törmäyksestä?!?
Hei, eli olen kuvaannollisesti "törmännyt" tähän ongelmaan, en siis veneisiin. Ja kuten kirjoitin ongelma on lähinnä se että meinaan herkästi lähdössä joutua ajamaan naapureiden poijuköysiin. Ja kiitoksia vastauksista, aloin itsekin tässä miettimään että miksi yritän edes tehdä itse sekä ohjaamisen, että peräköyden keräämisen. Aiempi pienempi purjeveneeni oli vaan niin helppo hallita kyseisessä tilanteessa, että tämän veneen kanssa tämä tuli yllätyksenä, vaikka lähestulkoon kaikissa muissa tilanteissa nykyinen veneeni on vakaampi hallita.
Luin ensin, että pelkästä poijusta. Ehkä ärsyttävintä vierassatamassa - heti haitarimusiikin jälkeen - on joutua lähtemään kovassa sivutuulessa. Joissain satamissa poijut ovat eri etäisyyksillä, pahinta on lähteä lyhyestä poijusta ja sen jälkeen yrittää luovia pitkäkölisellä akselivetoisella kauimmaisista ohi jos nekin ovat käytössä. Yleensä yksin (33ft 8tn), ensin poijuköysi jnkv löysälle, ettei lähde liian innokkaasti ennen kuin ehtii vetämään, sitten peräsin sopivaan asentoon. Aiemman kumiveneen hirtin takaperin perään kiinni, eli se oli "yhtä puuta" paatin kanssa, nykyisessä on perämoottori, joten ei onnistu enää ja se tulee kääntymään poikittain - suunnan kyllä tietää. Sitten keulaköydet irti ja suht ripeästi vetämään poijuköydestä melko voimakkaasti. Veneen kulkusuuntaan voi hiukan vaikuttaa siirtämällä vetokohtaa. Vauhtia pitää saada sen verran ettei keula ehdi liikaa painaa naapuria ja potkuri liukuu poijun ohi, jonka jälkeen vasta pakkia päälle. Kumivene yleensä selviää viereisestä poijusta omin nokkineen. Jos einstein on vielä eilen mennyt poijuun liian lähelle rantaa ja tuuli painaa, sitten vaan keulapotkurittoman keula potkaistava suoraan myötätuuleen kohti rantaa, jonka jälkeen pakilla selvemmille vesille.
Ei ole sellaista ongelmaa kuin:"painaa liikaa naapurivenettä".
Kun fendari on välissä ei haittaa mitään vaikka koko veneen tuulikuorma siirtyy fendarin kautta naapuriveneeseen.
Jaetaan lähdöt kahteen vaihtoehtoon sen mukaan paljonko tilaa suoja puolella on.
Jos tilaa on paljon, toimitaan kuten muissa kirjoituksissa on jo mainittu.
Jos matka naapuriveneeseen on alussa alle 3m, on parempi ensin siirtää vene hitaasti naapurin kylkeen fendari tuntumaan, ja lähteä vasta sitten. Tällöin omalla veneellä ei ole tilaa kääntyä poikittain. Mikään ei pakota poistumaan veneellään samasta poijujen välistä mistä on tullut, vaan vapaat poijut voi aivan hyvin kiertää kaikki suojan puolelta. Poijuköysi siirretään tuulen puolelle heti ku ollaa naapurin kyljessä, eli ennen keulaköysien irrottamista.
Painaako liikaa naapurivenettä riippuu siitä, missä välissä se fendari on. Muutama kesä sitten Gullkronassa joku tanan vatipää veti vanhan möhkö-Fjordinsa (sellaisen 80-luvun entisen ökypaatin) meidän uuden 6,3m HT-veneen viereen lähes täyteen ahdettuun laituriin samaan poijuun niin, että lepuuttaja kyljen sijaan painoi vasten sivuikkunaa (siis ei mikään runkoikkuna, vaan iso sivuikkuna) ja häipyivät saarikierrokselle.
Perä edellä parkiin, niin ongelma on poissa koska potkuri on silloin laiturin päässä ja ohjattavuus on parempi.
Vauhtihan tuossa on oleellista. 4 tn veneeseen et käsin saa riittävää vauhtia varsinkaan samalla ohjaillen. Konetta tuossa pitää käyttää. Ei se köysi potkuriin mene, kun sitä kelaa pois.
Sivutuulessa siis reilusti pakkia. Kun vauhtia on, voi koneen laittaa vapaalle. Poijukoukku pitää olla helposti irrotettava ja köydessä riittävästi löysää, että voi ajaa ohi ja tulla uudestaan irrottamaan koukun tarvittaessa.
Kaverilla oli pikku fendari peräköydessä sen aikaa kun sai lähdettyä matkaan .Ei uponnut köysi vaikka se oli vaan varotoiminpide .Kannattaa kehittää konsteja !
Apumies pooshaalla tulenpuoleisesta naapurin poijjuköydestä kiinni keski-keulassa seisten pitää veneen hyvässä suoruudessa toisen vetäessä omaa poijuköyttään.
Tämä on oikeasti hyvä neuvo. Kun keula on kiinnitetty juoksuköydellä, vaimo voi samalla kun löysäilee keulaa alkaa pitämään naapurin peräköydestä puoshaalla venettä linjassa.
Poijun huonoin puoli nopeasti ohenevan kettingin ohella on vaikea lähtö sivutuulessa. Mulla on veneen perässä vaikka mitä tutkatolppaa ja biminikatosta, joten poijuhaan irrotus on vähintään vaikeaa. Helpoin näkemäni tapa lähteä on vetää poijusta juoksuköysi ja irrottaa haka jo ennen lähtöä. Ideaalitilanteessa vene on tiukasti muiden veneiden välissä. Sitten vaan juoksuköysi veneeseen ja keulaköydet irti ja kunnolla pakilla pois ruudusta. Tarvii tietenkin reippaan uimarin tai kumiveneen juoksuköyden viemiseen.
Vaimo ottaa keulan irti ja sitten siirtyy poijuköydelle. Ehdottomasti aina selvempää että satamaan mennessä ja lähteissä gasti(vaimo) hoitaa poijun ja keulan. Jos jostain syytä ei saisi poikia irti niin siihen voi ajaa uudestaan keula edellä.
Ei, vaan vaimo jää keulaan ja tarpeen vaatiessa pitää keulan irti naapurista. Veneen perässä selviää yksi ihminen mainiosti. Jos tuulee ikävästi, on vaimolle viritetty tuulen puolelle juoksuköysi, jolla pitää pitkään veneen suunnassa. Joskus juoksuköysi kannattaa viedä kauemmas tuuleen laiturilla.
Pyydä hinaaja avuksi. Niitä on lähes joka satamassa.
Poijuun haan sijasta juoksuköydellä, joko jo tullessa kurotellen tai myöhemmin uiden tai jollalla. Ei tarvitse sitten lähtiessä käydä hakaa irrottelemassa. Koneella laituria vasten puskien (keulafenderillä tai puulaiturissa ilmankin) saat perän käännettyä lähtöä varten oikeaan suuntaan. Kaikki köydet irti ja kun kaikki valmista niin reipas lähtö pakilla.
Sopivalla tuulensuunnalla se iso pallopurje yläs ja ei kun menoksi takaperin.
Tälle ohjeelle annan "ääneni". Juoksuköysi olisi hyvä olla kelluvaa köyttä jotta ei mene potkuriin jos sitä ei ehdi vetää kokonaan sisään.
Jepjep, ja kun taittolapapotkuri haukkaa pakilla vasta kierroksilla ja virtaus kääntää peräsimen saman tien poikittain menee vene minne sattuu eikä pinnan ja sittloodan reunan välissä nalkissa oleva kippari yllä edes moottorin hallintalaitteisiin. Rytisee kunnolla.
Jaa? Kyllä mun pinnaohjattavalla purkkarilla pystyy ihan hallitusti peruuttelemaan.
Tukevalla otteella pystyy, mutta hallittu meno ei ole reipasta vaan ennemminkin hissuttelua.
Reippaalla ei tässä varmastikaan tarkoitettu mitään kaahailua, vaan sitä, että pakilla vetäistään rivakasti liikkeelle, jotta saadaan ohjailunopeus. Parhaitenhan purkkarit yleensä ohjautuvatkin peruuttaessa vedon ollessa pois, eli reippaalla kaasulla lyhyt kiihdytys ja sitten liu'utaan. Jos meinaa hidastua liikaa, niin uudella potkulla lisävauhtia. Toki se pinna kääntyy poikittain, jos sen antaa vapaasti kääntyä, mutta miksi niin tekisit? Ei autollakaan voi ajaa mutkassa ilman käsiä, tai menee metsään.
Hissukseen peruuttamalla menee sinne minne tuuli vie ja potkuri vetää. Hallitusti peruuttaessa täytyy kiihdyttää mahdollisimman nopeasti ohjailunopeuteen ja siirtää vaihde vapaalle. Tyynellä ei niin tarkkaa, mutta silloinkin potkurin veto vaikuttaa siihen minne vene kääntyy.
Ja sillä rivakalla liikkeellelähdöllä käy pinnalla ja taittolapapotkurilla herkästi juurikin niin, että hallinta menetetään kun pinna lyö voimalla kipparin kumoon. Hallittavissa se tietysti on, kun siihen on varautunut, mutta jos sen jo hallitsee ei tarvitse poijusta lähtöihinkään niksejä kysellä.
Juurikin niin, että sykäyksissä kaasua tai voi käydä köpelösti. Ensin vähän rohkeampi sykäys jotta taittolapapotkuri taatusti aukeaa, mutta jos siinä kohtaa jättää vedon päälle, saa pinnasta pitää tukevasti ja seistä tukevasti, tai pinna pääsee yllättämään.
Tietysti hyvä huomio sellaiselle, joka ei ole koskaan pinnavenettä ohjannut, mutta kellekään pinnavenettä joskus ohjanneelle tai muuten mekaniikasta jotain ymmärtävälle ei tule mitenkään yllätyksenä, että peruuttaessa on pidettävä pinnasta kiinni tai lukittava se.
Kyllä se nopeus ja voima pinnassa peruutuksen alkaessa voi tulla insinöörillekin yllätyksenä. Niitä on nähty, mutta yleensä opitaan kerrasta. Riippuu tietysti hieman myös peräsimen ja potkurin rakenteesta.