kokemuksia käynnistämisestä

itsellä käynnistettiin kun vedet meni viikolla 37 eikä ruvennut itsestään supistamaan. supistukset kestivät noin 8 tuntia säännöllisinä. isä oli mukana koko ajan. yritettiin kaikkea kivun lievitystä... agua rakkuloita ei auttanut, lihakseen jotain puudutetta ei auttanut, ilokaasu jonkin verran ja lopuksi epiduraali kuuden tunnin kärsimisen jälkeen ja se auttoi!!! joillakin tietysti saattaa auttaa jokin muukin... mutta näin minulla... jokainenhan on yksilö! onnea synnytykseen!!

oksitosiinitipalla. Ensimmäisena käynnistyspäivänä tiputettiin maksimimäärä litkua (kesti monta tuntia) eikä mitään tapahtunut. Seuraavan päivänä puhkaistiin kalvot ja oksitosiinia laitettiin menemään edellistä päivää nopeammalla tahdilla. Synnytys käynnistyikin ja eteni nopeasti, muistaakseni n. 4-5 tuntia meni koko touhussa. Kivut olivat kovemmat kuin spontaanissa synnytyksessä. Supistukset olivat pahimmillaan yhtäjaksoisia, eikä niiden välissä ollut hetkeäkään aikaa levätä. Sain onneksi spinaalipuudutuksen, jonka jälkeen kivut hävisivät ja sain rauhassa mutustella suklaata ponnistusvaiheeseen saakka.

En silti osaa sanoa oliko käynnistetty synnytys kokonaisuudessaan pahempi kuin itsestään käynnistynyt. Molemmat kokemukset olivat kuitenkin niin erilaisia kokonaisuudessaan, ettei niitä voi verrata.

kolmas synnytys vk37. Yritettiin ensin näitä geeli ym. juttuja, muttei auttaneet. Puhkaistiin kalvot ja olin tipassa, kun alkoi tapahtua. 4,5tuntia ja poika oli maailmassa. Hyvä, hallittu, jos niin voi sanoa, synnytys. Ei epiduraalia vaan kohdunkaulapiikit ja aquarakkulat. Kivut olivat ihan siedettävät varsinkin verrattuna kahteen edelliseen synnytykseen. Onnea matkaan!

Käynnistettiin ultrasta lasketulla viikolla 40 lantioröntgenin jälkeen. Pari päivää osastolla, limatulppa irtosi kiitos tutkimusten, mutta mitään ei tapahtunut, vauva ei laskeutunut ollenkaan. Aamulla tippa, ja saliin, meinasivat laittaa takaisin osastolle, mutta onneksi supistukset alkoivat, ja sanoin, että tuntuu siltä, että ehkä ei enää mennä osastolle. Synnytys käynnistyi iltapäivällä, isä ei ollut mukana. Sain ilokaasua, se oli 13 vuotta sitten in. Ilokaasu sai minut voimaan pahoin, ja loppuajan maskista tuli pelkkää happea. Illalla laitettiin parakervikaalipuudutus. Puoli 8 jälkeen kieltäydyin vastaanottamasta puheluita, supparit oli sen verran kovia, ettei paljoa kiinnostanut puhkua puhelimeen. Ponnistusvaihe oli yllättävän nopea ja kivuton. Osastolla olin puoli yhdentoista aikaan.

Mulla käynnistettiin kaksi viikkoa yli lasketunajan. Synnytys kesti ekasta supistuksesta vajaan kaksi tuntia. Supistukset oli todella kovat ja kivuliaat, pahemmat kuin ensimmäisessä synnytyksessäni, joka käynnistyi itse. Nopean etenemisen vuoksi kuitenkin voimia säästyi paljon paremmin kuin ensimmäisestä synnytyksestä ja ponnistusvaihekin kesti vain 6 minuuttia varmasti osaltaan siksi, että jaksoi vielä ponnistaakin.

Isä oli mukana koko ajan. Kivunlievityksiä ei ehditty antaa.

Yhteenvetona: mieluummin nopea ja hyvin kivulias synnytys kuin hidas ja "vain" kivulias synnytys. Käynnistys oli ihan hyvä kokemus. Toivottavasti seuraava syntyisi samalla tavalla, mutta lähtisi käyntiin itsestään.

Säännöllisten supistelujen jälkeen, jotka tulivat 5 min välein ja olivat kestäneet 7 tuntia laitettiiin epiduraali, kohtu auki vain 4 cm. Joten oksitosiinitippaan. Siitä viisi tuntia ja kohtu aiki edelleen vain 4cm. Niin ja vedet oli menny jo vuorokausi sitten tipotellen. Tulehdusarvot 24 ja lämpöäkin oli. Joten synnytys ei käynnistynyt-->kiireellinen sektio minulla sitten.

Käynnistettiin viikolla 38, ku lapsi ei tuntunu enää kasvavan. Varoittelivat kovasti, että voi mennä monta päivää. Mulla isä tuli aamulla mukaan, ja tarkotus oli sitten hänen lähteä jonkinajan päästä jos mitään ei ala tapahtumaan. Mutaa hän sitten jäikin koko päiväksi. Kävelin melkeen koko ajan, heti ku sain nousta tabletin asettamisen jälkeen. Tabletti laitettiin klo 9 aamulla ja supistukset alkoivat ihan kunnolla sitten 13.30 ja tyttö synty illalla 20.04. Ponnistusvaihe oli tosi nopea, ei menny ku puolisen tuntia. Aika kovat kivut oli, en sit tiiä johtuko käynnistämisestä, ku eka synnytys oli.

On käynnistetty molemmat. Ensin makasin sairaalassa 3vrk lapsivesien lähdön jälkeen eikä tapahtunut mitään. Tipat kun laitettiin, supistukset alkoivat tosi rajusti ja vauhdilla ja siinä meinasi sitten nuorempi syntyä jo vessan lattialle. Tippojen laitosta ei mennyt kuin tunti pari niin lapsi oli jo maailmassa.
Toiset sanoo että käynnistys on kamalaa, mutta ainakin minä olin jo siinä"ei tapahdu prkele mitään"vaiheen jälkeen vain kiitollinen että supistukset alkoivat tulemaan niin rajusti, tiesipä ainakin että kohta ollaan maalissa.

Mulla käynnistettiin toksemian takia RV 37 6. Sain ensin illalla osastolla Cytotecit vaginaalisesti, siitä tuli epäsäännölliset, ajoittain kivuliaat supistukset. Synnytyssalissa aamulla yhdeksältä laitettiin oksitosiinitippa, joka käynnisti säännölliset supistukset. Mies oli siinä vaiheessa mukana. Puoli kahden aikoihin puhkaistiin kalvot ja helvetti alkoi. Sain ilokaasua ilman mitään vaikutusta, paitsi pöhnä ja kuvotus; oksensin tosi rajusti parin tunnin haukkomisen jälkeen. Epiduraali laitettiin kuuden jälkeen illalla ja sitten alkoi tapahtua. Poika syntyi imukupilla yhdeksältä, eli yli vuorokausi ekan Cytotecin jälkeen. Synnytyksessä ja meidän muussakin hoidossa meni paljon pieleen, mutta tällä hetkellä me ollaan molemmat hyvävointisia, joten loppu hyvin kuitenkin. Paitsi etten uskalla synnyttää uudestaan, vaikka toisen lapsen haluaisinkin.

Mun neuvo on että käsket miehes olla ns. hankala ja pitää sun puolia kivunlievityksen suhteen. Ja vaadi paracervikaali (kohdunkaulan puudutus), jos aikovat puhkaista kalvot! Synnytyslääkäri puhkaisee kalvot, joten voi hyvin laittaa sen puudutuksen samalla kun kerran siellä päin muutenkin touhuaa.

Molemmat lapset tullut käynnistämällä, tipalla. Esikoista käynnistettiin 4 kertaa,rv 42, kahtena peräkkäisenä päivänä ja sit oli tauko päivät välissä, viimeisen käynnistyksen aamuna pyysin puhkaista kalvot klo 8.00 ja poika syntyi 22.30, synnytys oli hyvin tuskainen. Toinen lapsi käynnistettiin pyynnöstäni (jottei kasva liian isoksi) rv 39 ja aamulla tippa ja kalvojen puhkaisu ja tytär syntyikin jo klo 13 ja synnytys meni hienosti, kipulääkkeenä käytin epiduraalia joka sopi minulle erinomaisesti. Katsotaan nyt miten kolmas ensi kuussa maailmaan putkahtaa.. :)

Niin eipä vieläkään ole mitään tapahtunut, eikä yhtään tunnu siltä, että tässä lähiaikoinakaan mitään tulisi tapahtumaan. Viikko aikaa odotella ja käynnistys olisi heti sitten juhannuksen jälkeen Rv 42 3. Toivon kovasti että kuitenkin itsestään alkaisi ja pian. Vaavin koko on nyt arvioitu noin 4 kg ja sekös ensisynnyttäjää pelottaa, kun tietää että noi arviot ei aina satu oikeaan. No vaavilla on kuitenkin mukavat oltavat, kun lapsivettäkin on vielä hyvin.

tipalla viikolla 33 1 raskausmyrkytyksen takia.Laitettiin tippa ja samalla puhkaistiin kalvot ja 13 minuuttia senjälkeen tyttö oli maailmassa. Helppo ja nopea synnytys.

näin et eka murunen ei ensin auttanu mut toinen aloitti säännölliset supistukset n.2tuntia laiton jälkeen. siitä n.parin tunnin kuluttua synnytyssaliin ja ensin pelkkää ilokaasua(joka kyllä auttoi) ja kiikkustuolissa oloa mut n.tunnin kuluttua alkoi olla kipeämpiä suppareita.
puhkaistiin kalvot ja melkein heti sain epiduraalin kun kipu yltyi sietämättömäksi. n.2.5.tunnin kuluttua oli pakko ponnistaa ja sitä kesti 16min. isä sai ola alusta saakka mukana. supistukset on käynnistettynä tiheämpiä siis ei ole taukoja niin kuin omissa.