Kuinka hoitohenkilökunta jaksaa kun palkkaus on täysin perseestä.
Tulis vaan se sekomuksen puheenjohtaja esiin ja vaatisi lisää liksaa niin hoiturit jaksaisivat paremmin.
Ei kutsumuksella pitkälle jaksa, eikä tule taloudeliisesti toimeenkaan. Ei papit eikä pipitkään jos ei ole palkkaa.
Tulis vaan se sekomuksen puheenjohtaja esiin ja vaatisi lisää liksaa niin hoiturit jaksaisivat paremmin.
Ei kutsumuksella pitkälle jaksa, eikä tule taloudeliisesti toimeenkaan. Ei papit eikä pipitkään jos ei ole palkkaa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ylitöitä painaa kuin pedot!
Miten se suurempi palkka jaksamiseen vaikuttaa ? En ymmärrä, ei kai raha mitenkään voimia lisää ?
Mäkin tahtoisin tietää, kuinka isompi tilil auttaa työssäjaksamisessa. :)
Ja ylitöitä on pakko tehdä, kun ei ole tarpeeksi sijaisia.Näin ainakin meikäläinen...
Ei ole eikä tule sijaisia paskapalkalla .Uskokaa jo typrät ämmät.
totta. Itse olen nyt vuoden ollut työelämässä ja välillä sitä miettii että vaihtaisiko kohta jo alaa..ja kyllä se palkkaus vaikuttaa jaksamiseen..ainakin omaan jaksamiseeni..
Mistä xxx aina löytyy ihmisiä, keidenkä mielestä palkkaus ei merkitse mitään. Kyllähän hoitotyötä aina arvostetaan puheissa, mutta pelkällä sillä ei saa kaupasta kuin sympatiaa, pankista tuskin sitäkään. Paremmalla palkalla olisi mielekkäämpää raataa hoitotyössä, ja motivaatiokin lisääntyisi.
Ja tosiasia on se, että tänä päivänä ainakaan etelä-suomessa sijaisia ei yksinkertaisesti ole. Ja miksi olisikaan? Huono palkka - raskas työ. Jos palkkausta parannettaisiin, niin myös henkilökuntaa saataisiin lisää, ja sitä kautta itse työkin tulisi edes hieman mielekkäämmäksi.
Ahnehtiminen, niin joutuvat palkkaamaan lisää henkilökuntaa, mutta eihän ahneet hoitsut sitä ymmärrä!
No kuuleppas kun se palkka on niin pieni ettei sillä tule toimeen.
On painettava vimmatusti ylitöitä ja sitten jäädä pitkälle sairaslomalle ja uuvuttava.
Valitetavasti esimies voi "pakottaa" jäämään tuplavuoroon jos sijaista ei saada. Jos sulla on koira kotona käytät sen ulkona ja tulet takaisin .Tarvittaessa lapsen saa ottaa osastolle mukaan.
Okei, voit laittaa hantiin, mutta olet ensimmäisenä irtisanottavien listalla. Sijaisena et enää saa töitä. Joudut niin kamalan sosiaalinen painostuksen ja syrjinnän alle että töissä ei oikein enää halua käydäkään.
Itse en ainakaan tee ylitöitä rahan takia. En todellakaan, siihen ei ole tarvetta.
Osastoa vaan ei voi jättää. Jos iltavuoroon ei ole ketään tulossa, itse on periaatteessa pakko jäädä. Siinä vaiheessa ei ole kyse ahasta. Vaan vastuusta. Ei monikaan niitä ylitöitä halua tehdä, aina yritetään ensin ulkopuolista sijaista.
Mä en pysty käsittämään tätä jatkuvaa ikuista valitusta näistä palkoista. Lähihoitajan kolmen vuoden koulutuksella on ihan turhaa yhtään enempää odotaakaan.
Oma kuukausipalkkani on 1600,49€ lisiä sen verran kun niitä milloinkin tulee. Yleensä paljon koska teen kaikki viikonloput ja pyhät.
Rahat riittää kahden hengen varsin leveään elämään ja vielä jää paljon säästöönkin.
Miten on mahdollista, että pariskunta tienaa yhteensä vaikka 3000€ ja jatkuvasti on kauhea valitus siitä miten ei ole raha amihinkään ja palkka on paska ja blaa blaa blaa.
ei sulla ainakaan lainoja ja pieniä lapsia ole jos tuut noin hyvin palkallasi toimeen.ja tuskin autojakaan ylläpitokuluineen.veikkaan että asut työn vieressä velattomassa asunnossa japolkupyörällä käyt alepassa tai jopa sokoksessakin kun rahaa tuntuu olevan.voisitko lahjoittaa jollekin vanhainkodille 2000e viriketoimintaan kun olet hyvätuloinen!
no pakkoko sitä on äpäröitä tehdä ja autoja ostella, jos ei raha riitä. aja pyörällä, ja tumputa.
Täällä molemmat "kannattajat" ovaa oikeassa. Palkalla on tutkitusti merkitystä työntekijöiden motivaatioon ja yleiseen työntekemiseen.
On kuitenkin selvää myös, ettei se palkka yksin riitä auttamaan työssä jaksamiseen. Ei yksin palkallakaan jaksa kovin kauan tehdä töitä, vaan silloin on monella muullakin asialla merkitystä. Tärkeää osaa on myös työvuoro suunnitelu, tiimityöskentely jne.
Kerropa mitä tarkoitat tiimityöskentelyllä hoitotyössä? Entä mikä on mielestäsi johtamisen merkitys työssäjaksamisessa? Kiinnostaa vain tietää miten yliopistokoulutus vaikuttaa sh.n ajatteluun?
Tiimityöskentelylle ei voi antaa yhtä ja ainoaa oikeaa vastausta, koska tiimien muoto ja työskentely tavat ovat erilaisia.
Hyvin pitkälle riippuu minkälaisessa ympäristössä olet töissä ja miten siellä tiimit kannattaa muodostaa ja miten sinun yksikössä tiimien toiminta edesauttaa ja helpottaa työn tekemistä.
Otetaan vaikka esimerkkinä vuodeosasto. Siellä osasto voidaan jakaa esim. 2 tiimiin, jotka hoitavat pääsääntöisesti omat potilaansa. Tiimien sisällä voidaan tehdä päätöksiä, jonka ei tarvitse koskea koko osastoa, mutta helpottaa oman tiimin toimintaa. Voidaan sopia työvuoroista ja vastuista. Tiimien sisällä myöskin tieto liikkuu helpommin ja yleisesti hoitajilla on paremmat tiedot oman tiiminsä potilaista.
Pitää kuitenkin muistaa, että joillakin eri aloilla tiimityöskentely ei toimi aina niin heposti. Esim. mielenterveys puolella voidaan paremmin puhua parityöskentelystä, jolloin "tiimin" koko on huomattavasti suppeampi.
Kysy, jos haluat tietää lisää. :)
Tarkoitatko tiimillä tässä yhteydessä sitä, 1950-luvulta asti käytössä ollutta mallia, jota käytännössäkin on jo iät ja ajat käytetty? Jossa siis on osaston kummassakin päässä vastaavan hoitajan alaisuudessa ryhmä hoitotyöntekijöitä? Vai tarkoitatko uutta trendiä, moniammatillista tiimityöskentelyä, jolla tarkoitetaan saumatonta yhteistyötä lääkäreiden, hoitajien, fysioterapeuttien, erikois- ja julkisen sairaanhoidon yms. välillä?
Vanha tiimityöskentelyn malli ei kyllä mielestäni ole vastaus enää tänä päivänä muuttuvaan terveydenhuollon järjestelmään, jossa pitäisi olla samalla laaja tietotaitopohja ja samalla omata vankka erikoisosaaminen. Ongelma mallissa on ihan puhtaasti hallinnollinenkin; miten informaatio kulkee pitkittäin ja poikittain tällaisessa mallissa? Miten esimerkiksi hoitajan asiantuntijuus pääsee tällaisessa mallissa suurempaan hyötyyn kuin "oman hoitopään hyödyksi"? Entä miten esimerkiksi tuotantovälineet jaetaan kun on yhteinen talous ja yhteiset määrärahat, mutta kumpikin tiimi toimii itsenäisesti omissa päissään. Toimiiko osastonhoitaja siinä sitten resurssien jakajana ja millä perusteilla? Useinhan nämä päät on vielä jaettu niin, että toisessa päässä on huonompikuntoiset potilaat ja toisessa parempikuntoiset. Minusta tämä malli lisää byrokratiaa; tiimillä on vastaavahoitaja, vastaavahoitaja vastaa osastonhoitajalle jne. miten se voisi mitenkään lisätä työssä viihtymistä? Esimerkiksi Pelttarin väitöskirjassa todetaan, että tulevaisuuden hoitotyöntekijät haluavat yhä enemmän osallistua omaa työtään koskevaan päätöksentekoon. Tällöinhän byrokratian lisääminen ei ole se ratkaisu, jolla tähän voidaan vastata.
Moniammatillinen tiimityö taas on vastaus. Siinä sairaanhoitaja/lähihoitaja/omahoitaja toimii yhdessä kaikkien tarvittavien tahojen kanssa potilaan tilan hyväksi. Siinä hoitaja muuttuu oman alansa asiantuntijaksi muiden asiantuntijoiden rinnalle ja joutuu tekemään itsenäisiä päätöksiä omaan toimintaansa liittyen suhteessa potilaaseen ja muihin tiimin jäseniin.
Tätä muutosta ollaan jo ajamassa läpi ja kuten kaikki muutos, tulee sekin aiheuttamaan muutosvastarintaa. Osa ei halua lisääntyvää vastuuta tai tehdä itse päätöksiä, osa pelkää oman asemansa tai jopa valta-asemansa romuttumista muutoksen myötä ja osa kokee kaikki muutokset olevan pahasta ihan siitä syystä, että ne tuottavat epävarmuutta jo vakiintuneisiin olosuhteisiin. Niin tai näin, muutos ajetaan läpi, koska se vastaa paremmin asiakkaiden tarpeisiin, on taloudellisesti kannattavampaa ja on tutkimusten valossa paras ratkaisu, eli on näyttöön perustuvaa organisaationmuutostarvetta.