sontiksen intellektuaalinen kritiikki yhteiskunnan nykymenolle?

Alkoholin ottaessa tilaa elämästäni jäin aivan yksin ja onnettomaksi, vähitellen, portaittain.

Aluksi ajattelin tämän olevan ihan hyväkin juttu, onhan viinipullo poikineen parasta seuraa. Tämän jälkeen tulee kylään viinipullon isoveli eli 1,0 l pönikkä.

Sitten alkoi hiukan tympäyttää tämä jatkua hönössä oleminen ja valehtelu muka jostain väitöskirjastani, oikeasti paskon vuokra-asuntoni lattioille ja Iltalehdissä haastatellaan poloista vuokranantajaa, jonka kämpän olen paskonut ja kussut pilalle kierrättäen Pirkka-olutta ja eineslihapullia elimistöni läpi.

Olen matalaotsainen ja tyhmä kuukasvo. Lukioaikana vielä ryypiskely ja opiskelu sujui hyvin yhteen mutta yhden yliopistovuoden jälkeen jätin kaiken kesken ja keskityin ripulitarinoihin yliopiston tietokonehuoneessa, kunnes potkittiin ulos jotta todellisten harkkatöiden tekijöille saadaan tilaa.

Nyt elämässä ei ole enää mitään muuta kuin tämä palsta, olen onneton ja keltainen, ilman perheen ja ystävien turvaa. Mistä löytyisi onnellisuus, oi mistä?

asdfh32

Tässä maassa saadaan vihdoin köyhät kyykkyyn, joutilaat työhön, tuilla eläjät elättämään itsensä, asumistuki nynnyt, mieleltään vinoon kasvaneet ja alkoholistit mullan alle.
Turhia suita ei tämä maa kaipaa.
Sontasepot häviävät sukupuuttoon, kun ensiapua ja ryyppyrahaa ei enää yhteiskunnalta saa.
Tämän maan punavihreä vasemmisto ja sosiaalipummit onnistuivat lypsämään aikansa veronmaksajilta leipänsä. Se tie on tullut päätäkseen.
Työleirit korvessa on ainut keinoa selvitä pakkasöistä ja sitäkin mahdollisuutta tarjotaan vain harvoille.

Aika rohkaiseva aloitus! Jos vedän kopan kaljaa ja päädyn junaan pulsukavereideni kanssa hevostelemaan, ei se.ole joutomiessontahomoilua, vaan syvällistä yhteiskuntapoliittista kritiikkiä.