mutta niin totta kuin vain voi olla. On aidosti rakastettava itseään, ennen kuin voi tasapainoisella tavalla rakastaa toista. Välillä menee takapakkia niin kuin elämään kuuluukin, mutta jos pyrkii joka päivä rakastamaan itseään vaikka puoli prosenttia enemmän kuin eilen, niin vuosien aikana voi kasaantua yllättävän vankka pohja.
Häpeän tunne on itselleni ollut niin elämääni määrittelevä tekijä, että olen jäänyt niin monesta merkittävästä asiasta paitsi ja se tuo äärimmäistä avuttomuuden tunnetta. En ole esim. kokenut normaalia pari- tai ystäväsuhdetta koskaan, minkäänlaista kaverisuhdettakaan minulla ei ole pitkään aikaan ollut. Alitajuisesti ajattelen, että en ole ollut riittävä minkäänlaiseen ihmissuhteeseen, vaikka se ei ole totta. Vaikka sattuu, niin sisäisten patojen avaaminen kannattaa aina. Joka päivä on uusi mahdollisuus oppia uutta, eikä vieläkään ole liian myöhäistä.
Hyvää yötä!
https://www.youtube.com/watch?v=AEp08vVYreg
Häpeän tunne on itselleni ollut niin elämääni määrittelevä tekijä, että olen jäänyt niin monesta merkittävästä asiasta paitsi ja se tuo äärimmäistä avuttomuuden tunnetta. En ole esim. kokenut normaalia pari- tai ystäväsuhdetta koskaan, minkäänlaista kaverisuhdettakaan minulla ei ole pitkään aikaan ollut. Alitajuisesti ajattelen, että en ole ollut riittävä minkäänlaiseen ihmissuhteeseen, vaikka se ei ole totta. Vaikka sattuu, niin sisäisten patojen avaaminen kannattaa aina. Joka päivä on uusi mahdollisuus oppia uutta, eikä vieläkään ole liian myöhäistä.
Hyvää yötä!
https://www.youtube.com/watch?v=AEp08vVYreg
Vastaukset 12
Vanhimmat
VALETTA
Itse olen todennut olevani jotenkin viallinen varmaan loppuelämäni. Se ei sulje pois silti sitä ettenkö osaisi rakastaa ja olla uskollinen/lojaali. Olen ollut sitä aina.
Samoin
En ole ikinä nähnyt tasapainoisesti ja terveesti toista rakastavaa ihmistä, joka ei osaisi rakastaa myös itseään. Sellainen, joka rakastaa muita, mutta ei arvosta itseään, on tyypillisesti läheisriippuvainen, joka asettaa systemaattisesti toisen edun oman edun edelle ja se on pitkässä juoksussa haitallista kaikille osapuolille.
Hyvä kirjoitus, juuri noin se on.
Sit et ole mua koskaan ainakaan tavannu
Useimmiten se haitallista aina riippuvaiselle itselleen oli kyse ihan mistä tahansa riippuvuudesta läheisriippuvainen vaan joutuu taistelemaan vitusti enemmän omien tunteidensa kanssa on pitkällinen omahkohtainen kokemus
“If an individual is able to love productively, he loves himself, too; if he can love only others, he cannot love at all.”
— Erich Fromm
Enpä tiedä. Minulla on antaa paljon enemmän rakkautta muille kuin itselleni.
Se ei ole hyvä juttu.
Jutussa on perää sikäli, että jos ihminen ei arvosta itseään, rakkaussuhde toiseen ihmiseen saattaa muuttua oman vajavaisuuden tunteen paikkaajaksi.
Tarkoitan tällä sitä, että itsestään epävarma yksilö saattaa käyttää suhteen toista osapuolta "korjatakseen" omaa epävarmuuttaan suhteessa itseensä.
Aloituksen "itsensä rakastaminen" ei siis tarkoita itserakkautta, vaan sitä, että kun hyväksyy itsensä, pystyy suhteessa antamaan toiselle osapuolellekin paljon enemmän.
Kun molemmat suhteessa ovat sinut itsensä kanssa, suhde rakentuu kestävälle perustalle - tai on rakentumatta.
Itsetunto kunnossa, niin sen suhteen karahtamisen kivillekin pystyy käsittelemään ilman epätoivoisia tekoja.
Ja - muuten - usein siihen epävarmuuteen omasta itsestä voi tehdä pikakorjauksen lähtemällä ulkoilemaan ja salille, korjaamalla elämäntavat terveellisiksi ja nukkumalla säännöllisesti.
Kun ruumis voi hyvin, se korjaa myös itsetunto-ongelmia.
Puhumattakaan siitä, mitä terve elämä tekee mielialalle ja ulkoiselle habitukselle muutenkin.
Jokainen päättää itse - mutta uskallan luvata, että jo kuukauden elämäntaparemontin jälkeen korvien väli ja keho voivat huomattavasti paremmin.....
Miksi hävetä itseään syytön minä ainakin olen omaan syntymääni vittu multa ainakaan edes synnytyksessä kysytty haluanko syntyä äiteel tehtiin hätäsektio kun alko sydänäänet heikkeneen lähestulkoon kaks vuorokautta äiti mua yritti maailmaan saada