Mua on yli 17 vuotta kiusattu ja haukuttu syrjitty ja jatkuu edelleen joka päivä. Onko teiän mielestä tää enää normaalia elämää et ollaa ilman kavereita kun ei oo ees sitä ainutta kaveria. Itte ku asuu pienes maalaiskaupungis nii täällä melkei jokaine tuntee toisensa ja sitte yhtä ihmistä vaa syrjitään. Mitä muut tekis mun tilantees? Eikä se muuttaminenkaa oo mitää yksinkertasta ku itellä on täällä työt ja läheiset. Ja sen voin viel sanoo et mä en niistä välitä ja turhasta en valita, mut kyllä tää elämäntilanne alkaa pistään miettiin ku tollasta jatkuu vuodesta toiseen.
Ilman kavereita
Anonyymi-ap
9616
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voin samaistua, mulla on kans melkei sama tilanne. Ja kyllähän se pistää miettii et onko meillä mitään elämän arvoo taikka sananvaltaa ku kiusaajat saa kaiken huomion ja sitä myötä ne saa lisää kavereita. Toivottavasti saat vielä jostain sellaset kaverit ketkä sua arvostaa :)
Ite ku oon töis nii huomaa sen että ku muaki on kiusattu kouluvuodet ja samaa oli amikses, nii sama jatkuu työpaikalla. Sitte ku koittaa sanoo pomolle nii sanoo vaa et jos et täällä pysty oleen nii saat lähtee. Ei mee ihan oikein et ruvetaan haukkujia puolustaan ja toiset saa kärsiä. Ja kyllä seki pistää miettiin et aikuset ihmiset haukkuu, en voi käsittää mut koitetaa mennä päivä kerrallaa ja tsemppiä sulle.
Nii eihän se muuttaminen oo mitää yksinkertasta vaikka se siltä kuulostaa. Eikä se oo mitenkää hyväks et joudut tollasta kärsii joka päivä. Ja kyllähän sitä haluis elää sellasen elämän et olis ees muutama kaveri joidenkaa vois olla ja käydä josai. Mutta eihän nämä kiusaajat sitä tajua et täällä ollaan vaa kerran, ja sitte yks syrjäytyny henkilö elää joka päivä yksin ja itkee ittensä uneen joka ilta. Olispa neki samas tilantees nii ei varmaa olis kivaa elää yksinäistä elämää.
Toi on nii törkeetä ku yksinäisiä ihmisiä syrjitää ja haukutaan. Todellisuudes nämä hiljaset ja kiltit on paljo hyväsydämmisiä, ja niitä pitäis osata arvosta mut ei ku niitä vaa ylistetään ketkä nauraa ja jättää sen ketä kiusataan nii yksin. Itellä on onneks sentää yks hyvä kaveri, mut alottajalle nii toivottavasti tuut löytämään vielä kavereita ja koita vaan kestää vaikkei se oo helppoo. Se palkitaan vielä kun löydät sen oikeen ihmisen elämään.
Samaa mieltä, ite tunnen yhen ketä kiusataa ja hän on herkkä ja hyväsydämmine ihmine. Ei vaa voi tajuta et minkä ihmeen takia tälläsiä ihmisiä syrjitään. Ja sitte levitellää sellasta tietoo mikä ei pidä ollenkaa paikkansa. Halutaa vaa näyttää et oma elämä menee hyvin ku muista puhutaa mitä sattuu.
Koulukiusaajat siirtyivät ammattikouluihin. Lukioaika oli aivan ihanan rauhallista. Lukiokaverit ja opet olivat ihania, opet myös kannustavia. Myös yliopiston opet ja kaverit loivat aivan upean, ikimuistoisen opiskeluilmapiirin.
Työpaikalla ammattikoulun käyneet miehet, joita en edes tunne aloittivat kiusaamisen. Kuljen eri reittejä, jottei tarvitse nähdä heidän naamoja.
Nois pienis kylis on aina joku hutunkeittäjä.Itekki pienestä kunnasta ja jouduin kiusatuksi mutta jäljet johti sylttytehtaalle eli tiesin kuka oli kiusaaja.Muutin pois mutta se kiusatun rooli jäi päälle ja jouduin taas sietämään huonoa kohtelua.Paljon myöhemmin muutuin ihmisenä ja aloin tulla itsevarmemmaksi.Nykyisin kukaan ei kiusaa vaikka olisin valmis vaikka mihin mittelöön,saan olla täysin rauhassa.Niin ja on kehittynyt jo tuo sanavalmiuspuolikin niin sanattomaksikaan en enää jää.
Muuttaminen voi olla vaikeaa mutta omalla kohdalla ehkä parempaan päin meni kun muutin isompaan kaupunkiin. Jos on aikuinen niin sitä voi miettiä. Olen ollut kaveriton koko ikäni. Muut voi olla ankaria ja julmia
Minua kiusattiin yläasteella ja siksi minusta tuli ujo ja sisäänpäin vetäytynyt.
Meillä oli niin upea luokka ammattikoulussa että pääsin ujoudesta ja minusta tuli erittäin ulospäin suuntautunut ja sitten löysin vielä älyttömån kauniin ja ihanan tyttöystävän.