Pikku-Nörtti

Pikku-Nörtti oli kesälomansa alussa lupautunut maalle vaarin ja
mummin luokse.
Koitti päivä, jolloin Pikku-Nörtin oli aika astua linja-autoon, joka
oli vievä mummin mökille kauas, kauas pois kaupungista ja pois rakkaan
tietokoneen luota.

Pikku-Nörtti aikansa mummolassa samoillessaan keksi ikivanhan
kirjoituskoneen vaarin työkaluvajan perimmäisestä nurkasta. Sydän
innosta pamppaillen Pikku-Nörtti kampesi tuon suuren, painavan
kummajaisen päivänvaloon ja puhalsi hartaasti pölyt siitä pois.
>
Kirjoituskone oli raahattava välittömästi mummolan tuvan pöydälle ja
kutsuttava mummi ja vaari sitä ihmettelemään. Pikku-Nörtillä silmät
kiilsivät ja sormia syyhytti ja niinpä Pikku-Nörtti kysyi vaarilta :

"Vaari , saisinko mä kokeilla tätä keyboardia kun tää on niin coolin
näkönen ?"
"Laps' kulta, kaikin mokomin. Enhän minä edes näe enää kirjoittaa
sillä...", vastasi vaari.
Mummikin tyytyi vain nyökkäämään hyväksyvästi.

Koneeseen asetettiin puhtaan valkoinen paperiarkki ja
Pikku-Nörtin sormet hakkasivat noita ajan patinan jäykistämiä
lyöntivarsia. Muutaman kirjaimen saatuaan paperille hämmästyksen
ja oivalluksen sekainen hymy kasvoillaan Pikku-Nörtti hyppäsi tuvan
pöydälle ja hihkui :

" JU-MAN-KAUTA !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Reaaliaikainen printteri!!!