Erittäin voimakas extrovertti voi olla myös täydellinen introvertti.
Jännä miten
Anonyymi-ap
28405
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
On se jännä. Eihän semmoista ole. Se on ambivertti, kun seilaa niiden välillä.
Kiitos. Tuo olen ihan tasan tarkkaan. Nyt löysin henkisen kotini.
https://kotiliesi.fi/terveys/parisuhde-ja-seksi/ambivertti/#:~:text=Ambivertti tulee sujuvasti toimeen sekä
Tullut tutuksi. Kyseessä avertti
Olen erittäin introvertti, mutta taitava sosiaalisesti. Osaan luovia muiden seassa, mutta sen jälkeen olen aivan puhki. Joskus väsyn kesken tilanteiden ja annan ristiriitaisen kuvan itsestäni. Joskus uuvuttaa jo valmiiksi, eikä kiinnosta edes yrittää.
Joo sama, joskus riittää jo naama ettei viitsi yrittää kommunikoida
Tarvitsen paljon aikaa latautua yksin, tällähetkellä sitä on vähän ja siksi en jaksa juuri muuta kun perheilyä. Muut menot ovat harvoin ja hyvä niin. Ehkä joskus kun on enemmän aikaa itselle on enemmän motivaatiota loistaa sosiaalisesti osaan minä senkin jos haluan.
Vai voiko…?
Niin noh en tiedä, Olen ennen ollut pelkkä extrovertti mutta on tullut nämä introverttipiirteet mukaan iän myötä.
Oletko aloittaja?
Kenet sinä kuvittelet tänne miehen monologiin pitämään luonnepäiväkirjaa ja mitä ajattelit hyötyä tästä kalastelusta?
Ei aloittajaa haittaa. Mun vastaus poistettiin jostakin syystä, olen aloittaja kyllä.
Sinut tunnistaa huomionkipeä äijä aina kommenteista joissa ei ole mitään järkeä, etenkin kun kommentoit omia aloituksiasi, aaainsillat on harvinaisen pitkiä sanotaanko nyt vaikka näin ikäänku kohti paksuja kalloja
Riippuu seurasta, jos se on vaikka pskaa
Erikoista.
Vähän niinkuin kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Täällä varmaan85% porukasta sen itsessään tunnistaakin..
Täällä on monta itseoppinutta soppakauhasykologia hämmentämässä.
En ole koskaan noin ajatellut että kaksisuuntainen olisi.
Vuosien yksinelo on jotenkin opettanut olemaan itsekseen. Se oli alkuksi todella vaikeata mutta siihen olen tottunut lopulta. Jopa niin paljon että en kaipaa muita ihmisiä kun hyvin harvoin omassa privaatissa vapaa-ajassani.
Muiden seurassa olen täydellinen ekstrovertin perikuva. Silloin olen sosiaalisesti parhaimmillani mutta se toinen puoli, osaan nykyään tosiaan nauttia yksinolostakin täysillä.
Luonnehtisin että voin todella hyvin nyt.
Tuo ambivertti kyllä kolahti täysillä, se olen.
ap
Täällä yksi.
Kyllähän se lokero löytyy sitten vaikka väkisin…
Sinulla on kova usko itseesi, minäkin näin talitintin ja minusta tuli merikotka heti
Kyllä se riippuu ihan seurasta, mikäli seura on läpinäkyvällä tavalla sellaista, joka etsimällä etsii vikaa tai mainittavaa joka lauseesta, niin kannattaako uhriutua kyn juttu ei luista. Sitten sekään ei oo Vissii hyvä kun ei puhu mitään
Tulee mieleen yksi juhannus kaveriporukan mökillä.
Isäntäpari alkoi keskenään tappelemaan alkopäissään, niin päätin että en koskaan enää lähde kimppakyydeillä mihinkään. Pystyy pakenamaan tilanteen salliessa omalla autolla koska vaan ja se onnistuu kun todella harvoin alkoa itse otan.
Tuossa kohtaa mikään ei iltaa enää pelastanut, ei puhe eikä vaitiolo. Pakenin metsään moneksi tunniksi omassa introverttiydessäni.
ap
Minua ei kiinnosta sinun mininovelli nääs tippaakaan palstasetä
Se on toisaalta viisauttakin, että ymmärtää lähteä pois huonosta seurasta ja osaa nauttia omasta (hyvästä) seurastaan. Olen joskus lukenut sellaisenkin, että "jos olet masentunut, niin mieti oletko ehkä vain pskassa seurassa" 😂.
Vettuilu on välittämistä kunnes uhriudutaan porukalla oletetun vettuilun takia siinä on se antisankaruuden kulminaatio nääs
On kai se mahdollista. Veikkaan että eräs nainen on introvertti, kuten minäkin vähän. En muuten olisi rakastunut häneen.....
Mahdollista, kaksi pikkuisen introverttiä ovat löytäneet toisensa syvästi ajatuksen tasolla.
Siltä minusta tuntuu, vaikka on hänessä muitakin piirteitä.