ja poimia lakkoja. Toki myös muut marjat kelpaisivat. Mikäs sen mukavampaa kun viettää aikaa luonnossa. En tiedä mistä tämä fantasia hiipi mieleeni. Olen pitkään kokenut vetoa tuollaista elämäntapaa kohtaan.
Olisi mukava asua erämökissä
Anonyymi-ap
12246
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Samoja ajatuksia täällä. Tekisi älyttömän hyvää sellainen täysi hiljaisuus hiljaisuudessa plus ympäristön ja kropan kuunteleminen. Ei mitään ihmeellisyyksiä.
Hiljaisuus ja irtaantuminen aistien ylikuormituksesta.
Sopiiko sinne palstaileva seuralainen
Noh kyllä sopivan seuralaisen kanssa muutakin tekemistä keksittäisi. Uuuhh.... 😋
Siitä on eksotiikka kaukana.
Joo hyi sääskiä ja muita haittahyönteisiä
Nykyisin ne uusavuttomat pelkää jo sääskeäkin.
Minä elelen korvessa ja lakkojakin poiminut. Nyt vain 9-10 litraa kun viimekesäisiäkin olisi ollut tarpeeksi. Toki muitakin marjoja poimin kuten mansikoita, mustikoita, vadelmia, viinimarjoja, puolukoita ja karpaloita.
En kyllä halua erämökkiin. Pelkään karhuja. Kuuntelin karhumiehestä äänitteen, kun karhu hyökkäsi miehen ja tyttöystävän kimppuun. Sen jälkeen olen suhtautunut luontoon hieman eri tavalla kuin ennen.
Yleensä satuja on nämä karhujutut. Olen vuosikymmeniä täällä karhumailla elellyt ja monesti nähnyt karhunjätöksiä ja pakolaukankin kuullut kun minua väisti. Enemmän se karhu meitä pelkää kuin me sitä. Kyllä se tuo metsä on kaikkein turvallisin paikka, sieltä on kaikki hampparit poissa.
Karhumies oli tosijuttu. Grizzly Man dokkari kertoo miehestä ja äänite löytyy netistä. Minulla meni yöunet, kun kuuntelin äänitteen. (Nälkäinen harmaakarhu hyökkäsi telttaan.)
Tuo on jo vuosia ollut minun unelmani. En vain yksin viihtyisi korvessa, mutta oikean kumppanin kanssa jaksaisin paremmin kuin hyvin. Kaupunkielämä ahdistaa. Haluaisin juoda aamukahvini terassilla katsoen luontoon. Saisin energiani takaisin. Olen lähes pystyyn kuollut ja totisesti ei kyllä naurata tarpeeksi usein. Sanoin juuri sille melkein ainoalle ystävälle, että heittäydyin pelleilemään joidenkin random nuorien poikien kanssa kaupassa. Että ei ole tapaistani. Hän siihen että tuohan juuri on sinua! Olen unohtanut, kun elämä ollut liian kovaa. Ehkä huomenna naurattaa enemmän, kuin itkettää.