Tässä on elämän varrella ollut niin monta mielen haavoittavaa vastoinkäymistä että ihan sama, tunnen mitä tunnen häntä kohtaan ja sille ei voi mitään. Ihan sama vaikkei hän välittäisikään samoin ja minkä minä sille voin. Kun miettii niin maailmassa on oikeasti pahoja asioita joita pitäisi pitää pahana ja kauhistella. Tunteet, hitto vie kuka niitä voi estää, kunhan ei tee toiselle mitään pahaa tai häiritse niin että toinen tuntee ne ikävinä ja ahdistavina.
Ei ne tunteet ole luonnotonta vaan ihmisyyttä ja elämää joissa jokainen suhtautuu niihin omalla tavallaan. vaikka joskus itse voisin olla mieluusti myös tuntematta tunteita ja kiroa ne suohon, käsittelen miten käsittelen näitä tunteita ja yleensä se on jotain energistä urheilua tai puuhaa.
Ei ne tunteet ole luonnotonta vaan ihmisyyttä ja elämää joissa jokainen suhtautuu niihin omalla tavallaan. vaikka joskus itse voisin olla mieluusti myös tuntematta tunteita ja kiroa ne suohon, käsittelen miten käsittelen näitä tunteita ja yleensä se on jotain energistä urheilua tai puuhaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itse tässä miettinyt että mikä saa ihmisen juoksemaan romanttisen rakkauden perässä. Itseäni se ei ole koskaan tehnyt onnelliseksi. En ole kokenut tulleeni koskaan rakastetuksi ja hyväksytyksi sellaisenaan. Itseasiassa romanttinen rakkaus on saanut minut tuntemaan itseni enemmänkin väärälaiseksi. Sen jälkeen kun sain lapsia ymmärsin mitä on rakkaus.
Samoin itse miettinyt jos ei olisi tunteita niin olisihan tämä elämä erilaista nyt.
Mutta kun on ja ne on vahvat!
Olen silti kiitollinen että tunnen. Monta kaunista hetkeä on kokenut kun kaivattua on miettinyt.
Onhan tunteet hienoa juu. Mutta miksi kaivata jotain joka kuitenkin loppupeleissä tekee vaan onnettomaksi. Hienoja hetkiä mutta millä hinnalla.
Joskus ne tunteet tosiaan tekee onnettomaksi, mutta silti otan riskin, se saattaa jopa kantaa jotakin elämään suurempaa tunne-elämän kokemusta jonkun upean ihmisen kanssa.
Sellaista kokemusta mitä voi kiikkustuolissa muistella suurella haikeudella ja rakkaudella.
Ihan vapaasti. Itse aioin muistella hienoja hetkiä lapsieni kanssa. Niitä hetkiä kun koin aidon rakkauden ja hyväksynnän. Miehet eivät ole sellaista minulle antaneet. Enkä enää edes tarvitse.
Oikein!
Jos ei uskalla elää, niin ei siellä kiikkustuolissa ole mitään muisteltavaa.
Oi, rakkauden kivut. Miten välttämättömiä ne onkaan ja kallisarvoisia. Silmät jotka painuvat kiinni kätkien sisäänsä kyyneliä vai kuvitteelisia, kädet jotka hapuilee tyhjyyttä.
Öisin uneksit villeistä seikkailuista. Herätessä ne taas on paikalla, rakkauden kivut, oi autiomaan muusat. Ehosteet, puuterit,
huulipunat, minimekot, silkkisukat ja käärmeennahkalaukut. Todellakin, miten sieväksi olivatkin pukeutunut ja koristautunu.
Hyvin kirjoitettu
Onko nämä palstamiehen kirjoittelemat enforfiinipurskeet niin energeettisiä sun mielestä?
Tämä on hyvä ketju lukea...
Olen tuntenut paljon surua viimeisen vuoden aikana. Romanttisen rakkauden tunteita ei ole ollut. Olisi hauska tietää, että jos näkisin erästä kaivattua, niin nousevatko uudestaan ihastumisen tunteet. Kerran tänä kesänä juttelin kivan tyypin kanssa. Tuli positiivinen fiilis, että tunteeni eivät ole kuolleet.