Haluaisin edes yhden ihmissuhteen. Aidon, merkityksellisen. Haluan puhua suoraan, ei mitään selän takana velmuiluja. Miksi kukaan ei kykene siihen. Ihmiset, jotka ovat kieroja kuin korkkiruuvit, jotka tekevät pahaa toiselle ihmiselle. Heillä kyllä on ympärillään aina ihmisiä. Miksen minä vaan saa edes yhtä ystävää? Minä en käyttäisi hyväksi, en ikinä kehtaisi, yrittäisin auttaa sinua huonoilla hetkilläsi (vaikka en osaakaan lohduttaa kovin hyvin, olisin läsnä) iloitsisimme kun sinulla menee hyvin. Pitäisin kaikki salaisuutesi. Pitäisin puoliasi. Tekisin uhrauksia vuoksesi. Onko se liian vähän? Minusta kaikkien ihmisten pitäisi se antaa toiselle. En ole uskovainen, mutta totta on että on hyvä kohdella toisia niin kuin haluaisi itseä kohtelevan. Minä toden totta yritän ihmissuhteissa. Miksi silti ne jotka toiselle tekevät pahaa saavat niin monta ihmissuhdetta. Eräs ystäväni joka käytti minua vuosia hyväkseen (En yksinkertaisuuttani sitä tajunnut ja sitten en osannut päästää irti ennenkuin hän lähti) omaa monia ystäviä ja kavereita. Onko tämä maailma kieroille luotu? Itse haluaisin mieluummin aidon ihmisen. Tärkeintä on katsoa "sieluun" ulkomuodolla ei ole siinä merkitystä. En vain ymmärrä miksi kukaan haluaa olla ihmissuhteessa jossa itse kiroilee toisen selän takana. Eihän siinä kumpikaan voita mitään. Noh ehkä se tosiaan on niin että pahoja tekevät saavat vain paljon enemmän. Aitous on unholaan jäänyt.
Kaipaan ihmistä
Anonyymi-ap
13677
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olet hyvä ihminen. Pystyn samaistumaan asiaasi.
On hyviä ihmisiä mutta pahat haistavat ne ja yrittävät tuhota hyvän. Pidä puolesi.
Elämä on hyvän ja pahan taistelua.
Ja minä uskon jumalaan eli olen uskovainen.
Määrittele "aito ihminen".
Määrittele itse.
Hyvä asia ja kirjoitus. Määrittelyä on määrittelysivulla.
Ootko mies vai nainen? Jos oot nainen olisi mukava jutella kanssasi. Oon sinkku mies ja suhdetta ei koskaan ole ollut.
Ole varovainen kimaltelusi kanssa, olethan ihan jalokivi. Paljon on huonoja ja epäsymmetrisistä suhteita ehkä tarjolla kun huomataan hyvyytesi ja kaipuusi kiintymyssuhteeseen. Pidä kiinni toiveistasi ja edellytä juuri noita ominaisuuksia myös toiselta osapuolelta. Minusta ne eivät ole ollenkaan ylimitoitettuja.
Minulla ei ole ollut yhtäkään ystävää kahdeksannen luokan alun jälkeen. Ennen yritin löytää kavereita mutta en ole enää vuosiin jaksanut yrittää. Olen kohta 28 v. Miten aikuisena edes voi löytää ystäviä? Minun aikanani yhteisöllisyys on myös tuhottu.
huvittavaa , että ,aihe : yksinäisyys on >>> suomi24 >>> VALIKOSSA ,
> yksinäisyys , mielenterveys > , sehän jo julkisesti > eriytetään" , YLEISESTÄ , kuten , valikosta , > suhteet" , elikkä :
yksinäisyys on siis POIKKEVAA ( mielenterveys - palstalle), - yleisestä > suhteet.
noh, jos ei kukaan muu kaipaa , niin edes verovirkailija , yksinäisetkin on siis MERKATTU . . . - ainakin kansaan kuuluviksi.
Sinä sanot hyvän havainnon. Olen itse kiinnittänyt huomion samaan asiaan. Miksi Yksinäisyys on mielenterveyskysymysten alla? Jossakin Ihmissuhteet sen pitäisi olla!
Joskus aikanaan ihmettelin tuota itsekin. Mielestäni tämä kuuluisi suhteet-aihealueen alle, varsinkin kun yksinäisyyttä voi kokea suhteessa ollessaankin.
Kun menetin terveyteni, menetin kaikki ihmissuhteeni työni, työkaverini ja kaikki mitä siihen kuului ja sitä ennen jo ystäviä ollut juurikaan. Se oli viimeinen niitti. Olen monisairas vaikka sitä edes päällepäin huomaa, esitän kaiken olevan muka hyvin, vaikka sisällä on jatkuva suru.
Sairastuttuani tajusin, mitä työkaveri tarkoittaa.
Ei mitään.
Töissäkin mua tervehdittiin vain koska musta vois jotenkin hyötyä.
Sopeisin työvuorot, vapaat, lomat,.. ylityöt,.. niinkuin muille parhaiten sopii. Aamulla ekana ja illalla viimesenä tekemässä pikku jutut. Vähintään sytyttämässä ja sammuttamassa valot.
Tuttuja ajatuksia. Jotenkin helpottanut, kun on opetellut olemaan vertailematta omaa elämää muiden elämiin.
Mut kyllähän se silti joskus mietityttää mikä juuri minussa on vikana, kun ihmissuhteiden muodostaminen on aina ollut niin hankalaa enkä pääse ulkopuolisuuden tunteesta eroon oikein missään porukoissa.
Sama on minullakin. Ystäviä ei ole ollut, eikä kavereitakaan sellaisia jotka olisi elämän varrella mukana pysyneet. Varsinkin sen jälkeen kun jäin eläkkeelle olen saanut yksin reissuni tehdä, hyvin harvalle reissulle on kaveripiiristä ketään mukaan löytynyt. Onneksi sentään on matkanjärjestäjiä joiden järjestämille esim ruskareissuille on yksinkin voinut osallistua ja risteilyillä olen useinkin käynyt. Ikää jo alkaa olla tosin niin että montaa reissua ei enää varmaankaan tule tehtyä, ainakaan pitempiä. Etelän lomille kyllä olisi seuraa löytynyt, mutta itseäni ei ulkomaat ole koskaan kiinnostaneet.