"Maailma on simulaatio" -hypoteesia testataan

Simulaatiossa on hyödytöntä elää.

'Oikea elämä ' on se mikä merkitsee ja on tärkeää.

Tietokoneen sisällähän me eletään. Sen huomaa siitä että kun joku piuha joskus välillä kärähtää niin ihan selv'ästi tulee sähkön hajua ja pienemmistä tietokoneista karkaa käyttövoimana ollut savu.

Voisitko kertoa mitkä tosiasiat mielestäsi tukevat tuota simulaatioteoriaa?

Entä mitä "simulaatiolla" oikein tarkoitetaan? ”Simuloidulla todellisuudella tarkoitetaan tilaa, jossa koettu todellisuus tuotetaan keinotekoisesti esimerkiksi tietokoneen avulla, jolloin simuloitua maailmaa ei pysty erottamaan ”todellisesta” maailmasta. Simuloidussa todellisuudessa saattaisi olla itsensä olemassaolosta tietoisia mieliä, jotka joko tietävät tai eivät tiedä olevansa simuloidussa todellisuudessa. Nick Bostromin esittämän simulaatiohypoteesin mukaan elämme jo tällä hetkellä simulaatiossa. Simulaatiohypoteesilla on yhteisiä piirteitä uniargumentin ja Platonin luolavertauksen kanssa.
Simuloidun todellisuuden käsite eroaa virtuaalitodellisuudesta, sillä nykytekniikan muodostamassa virtuaalitodellisuudessa oleva pystyy helposti erottamaan olevansa keinotodellisuudessa, kun taas simuloitua todellisuutta olisi kenties mahdotonta erottaa ”oikeasta” todellisuudesta”. Wikipedia

Eihän se kyllä juurikaan olennaisesti poikkea virtuaalitodellisuudesta, koska molemmissa on kyse keinotodellisuudesta, joka on olemassa ainoastaan kokijan mielessä. Simulaatioteorian kannattajat uskovat jopa siihenkin, että avaruus on olemassa vain mielessämme.

Fatalistit uskovat, että kaikki mitä heille tapahtuu on Jumalan tahtoa, mutta tuo simulaatioteoria ylittää ”pähkähulluudessaan” mielestäni senkin.

Todellisuus perustuu tietoisuuteen.

"Tämä artikkeli käsittelee ei-paikallisen tietoisuuden keskeistä ajatusta: että kaikki elämä on yhteydessä toisiinsa ja riippuvainen toisistaan, että olemme osa elämän matriisia. Jopa itse aika-avaruus perustavanlaatuisemmin syntyy tietoisuudesta, ei tietoisuus aika-avaruudesta. Se ei ole uusi. Neoliittiselta kaudelta (≈ 10 200–2 000 eaa.) peräisin olevien hautojen kaivaminen on paljastanut, että varhaisilla ihmisillä oli käsitys hengellisyydestä ja jonkinlainen käsitys ihmisen tietoisuuden luonteesta. 1500-luvulla roomalaiskatolinen kirkko ja alkuaan tekevä tiede sopivat paketin; Toinen otti tietoisuuden (pakattuna "hengeksi"), toinen tila-ajan, ja tämä johti siihen, että fysikalismi juurtui maailmankuvana ja siitä tuli vallitseva materialistinen paradigma. Artikkeli kuvaa uuden paradigman syntymistä joka sisältää tietoisuuden ja esittää neljä relevanttia ominaisuutta, jotka auttavat määrittelemään, miltä tämä uusi paradigma tulee näyttämään. Ne ovat:
• Vain tietyt mielen osat ovat seurausta fysiologisista prosesseista.
• Tietoisuus on kausaalinen, ja fyysinen todellisuus on sen ilmentymä.
• Kaikki tietoisuudet, niiden fyysisistä ilmenemismuodoista riippumatta, ovat osa elämän verkostoa, johon ne sekä tiedottavat että vaikuttavat ja jotka niihin vaikuttavat; yksilön ja kollektiivin välillä on kulku edestakaisin.
• Joitakin tietoisuuden näkökohtia ei rajoita aika-avaruusjatkumo, eivätkä ne ole peräisin kokonaan organismin neuroanatomiasta. "

https://www.researchgate.net/publication/356849170_A_Reality_Based_on_Consciousness