Olen 14 viikolla raskaana. Halusin vaavia, mutta sanoin aina avokille, että mä en haluu olla raskaana, koska mä pelkään ihan sairaasti lääkäreitä ja tutkimuksia enkä halua olla niissä ollenkaan enkä käydä=( Kuitenkin sitten tehtiin vaavi alulle,mutta sanoin avokille mitä se tulee oleen. Valitusta ja valitusta vaan..
Tuntuu kamalalta kun en pääse ratsastaan (pelon vuoksi, että putoon ja tulee keskenmeno), ei pysty tekeen tallihommia siis raskaita sellasia ja joutuu käymään aina vaan tutkimuksissa, verikokeissa ja ronkittavana. Inhoan kaikkea tätä, mutta silti teen sen lapsen vuoksi. Auttakaa mua! Onko tämä normaalia raskauden aikana, että tuntuu, että mitään ei saa tehä ja aina täytyy käydä ronkittavana ja verikokeissa ja missä vielä..En jaksa enää..Aborttiakaan ei saa enää tehtyä enkä toisaalta haluisikaan. Olen ihan lopussa ja poikki pelosta, kun tänään lääkärineuvola ja pelkään, että otetaan verikoe, vaikka multa on se jo otettu, mutta sattu julmetusti=( En enää halua..
Haluisin vaan elää ilman raskautta ja ilman lääkärissäramppaamista ja saisin tehdä kaikkea mitä ennenkin. Olenko liian vastuuton? Nyt varmaan ajattelette, että miksi sitten tein lapsen, mutta kuitenkin avokkini olisi halunnut koko ajan ja minulla vaavikuume vielä 50 vuotiaanakin ja sama pelko ja vitutus olis sillonkin=( Auttakaa! Onko tämä vaan hormooneista johtuvaa sekamelskaa??
Tuntuu kamalalta kun en pääse ratsastaan (pelon vuoksi, että putoon ja tulee keskenmeno), ei pysty tekeen tallihommia siis raskaita sellasia ja joutuu käymään aina vaan tutkimuksissa, verikokeissa ja ronkittavana. Inhoan kaikkea tätä, mutta silti teen sen lapsen vuoksi. Auttakaa mua! Onko tämä normaalia raskauden aikana, että tuntuu, että mitään ei saa tehä ja aina täytyy käydä ronkittavana ja verikokeissa ja missä vielä..En jaksa enää..Aborttiakaan ei saa enää tehtyä enkä toisaalta haluisikaan. Olen ihan lopussa ja poikki pelosta, kun tänään lääkärineuvola ja pelkään, että otetaan verikoe, vaikka multa on se jo otettu, mutta sattu julmetusti=( En enää halua..
Haluisin vaan elää ilman raskautta ja ilman lääkärissäramppaamista ja saisin tehdä kaikkea mitä ennenkin. Olenko liian vastuuton? Nyt varmaan ajattelette, että miksi sitten tein lapsen, mutta kuitenkin avokkini olisi halunnut koko ajan ja minulla vaavikuume vielä 50 vuotiaanakin ja sama pelko ja vitutus olis sillonkin=( Auttakaa! Onko tämä vaan hormooneista johtuvaa sekamelskaa??
Vastaukset 7
Vanhimmat
...lääkäreiltä että jos voisit mahdollisesti käydä neuvolassa harvemmin. En näe syytä miksi et voisi harventaa käyntejä jos kerran kaikki on sinulla ja vauvalla kunnossa. Kyllähän se toisille on tosi stressaavaa koko ajan juosta tutkimuksissa joita inhoaa. Teidän kummankin parhaaksi luulisi olevan se, että sinulla on mahd. mukava odotusaika. Keskustele lääkärien kanssa ja kerro että tutkimuksiin tulo on sinulle melkein ylivoimaisen vaikeaa. Kyllä se siitä!
...tiedätkö, ettei naisen elämässä mikään kipu tule todennäköisesti olemaan voimakkaampaa kuin synnytys?
Kun makaat synnytyssalissa, kohdun suu on auennut sen 10 cm ja voit alkaa ponnistamaan:
TÄSSÄ TILANTEESSA OTTAISIT PUUDUTUSPIIKIN VAIKKA SILMIMUNIISI, jos et aiemmin ole ottanut epiduraalipuudutusta.
Haluan vain sanoa, että jos jo näistä pienistä hätkähdät, saat sydärin synnytyksen edetessä: ellet ole aiemmin puhunut lääkäreiden kanssa, mikä kivunlievityskeino sinun kohdallasi tulee kyseeseen vai miten synnytys tulee hoitaa, ettet saa paniikkia.
Ei pahalla, mutta tosiasiat on hyvä ottaa huomioon.
haluat pelotella? Ei kaikilla synnyttäjillä ole kipuja ja suurimmalla osalla kivuntuntemukset ovat siedettäviä.
Koitahan sinitellä siellä :) Joku neuvoi hyvin, että keskustele lääkäreiden kanssa mitä voisit tehdä.
Sitten kun teillä on ihana vauva käsissänne ja kasvatettavana, voit unohtaa menneet "kärsimykset".
Meillä vielä odotetaan, että minä tulisin raskaaksi. ole iloinen raskaudestasi.
Onnellisempaa odotusaikaa Sinulle!!
Ja muuten, tottahan toki hormonitkin jylläävät, vaikuttavat mielialoihin varmasti!
Mul on sama ongelma tee niinkuin sydämmes sanoo!!
taas yksi erittäin järkevä huomautus,mitä siis se sydän sanoo..ratsasta tee tallitöitä niinkui ennenkin ja jos hyvin sattuu lapsi tulee ehkä ennen aikojaan,sit saa taas olla niinkuin ennen.Ei tarvi välittää kestään muusta ku itsestään itsekkäitä olette tottavie ,tuleva lapsi toivon mukaan kasvattaa teitä ja opettaa mikä on tärkeää,muu kuin oma napa.
Onhan tietenkin harmillista että haluaa vauvan ja kumminkaa ei halua odottaa sitä.Lääkärissä käynnit eivät kenestäkään tunnu kivalle,mutta se että kuulee lapsensa sydän äänet ja saa seurata kasvua pitäisi tehdä kaiken vaivan sen arvoiseksi.
Ehkä sinun olisi syytä ollut miettiä ennen raskaaksi tuloa oletko valmis kaikkeen tähän,että osaisit iloita raskaudestasi.Hevosen selkään vielä pääset ja tallitöitäkin saat tehdä oikein olan takaa.Hormoonit tekevät mielialalle aikamoisia tepposia,mutta ajttelit jo ennen raskautta hieman negatiivisesti.Ota hyvä tyttö järki käteen ja nauti näistä hetkistä ,elämän alusta joka sinussa jo on äläkä ole lapsellinen.