Kaupungissa, varsinkin pääkaupunkiseudulla, keskiverto-asukas omistaa sen kerros/rivitalo kaksion tai kolmion, siinäpä se, ja omistus on lähinnä näennäistä. Ei voi värkätä mitään erityistä, kun ei ole autotallia tms muuta rakennusta. Aina kun menee parvekkeelle, ei voi puhua ihan kaikesta rauhassa, koska vieressä on aina joku muukin parvekkeella. Mikäs siinä jos on urbaani pintaliitäjä, kuluttaa sitten aikansa riekkumispaikoissa tai muualla, oma koti kun soveltuu lähinnä nukkumiseen. No, makunsa kullakin.
Kannattaa muuttaa maalle. "Kyllä maalla on mukavaa", ai niin, eihän maaseutukaan ole enää sellainen kuin kaupunkilaiset luulevat. Täällä asuu myös muitakin kuin pelkkiä perunanviljelijöitä. Samalla rahalla kuin edellisessä, rakentaa tänne isolle järvenrantatontille modernin omakotitalon autotalleineen yms pihapiireineen. Aina ei jaksa olla menossa ja poissa kotoa, kyllä sitä viihtyy silloin omassa kodissaan, kun on aina kaikkea tekemistä. Lisäksi rahalla saa ja autolla pääsee. Ei aina kaikki tarvitse olla kävelymatkan tai bussireitin päässä. Varsinkaan kun en ole mikään joukkoliikenteen kannattaja, se on jotenkin likaista ja joutuu olla samassa tilassa kaikenmaailman pohjasakan ja psykokpaattien kanssa. Kun on auto, ei ole matka eikä mikään ajaa vaikka kymmenen kilometrin päähän kaupoille, varsinkin jos lähellä on jokin hieman isompi kaupunki, jossa on kunnon marketti ja muut palvelut ajomatkan päässä. Omalla tontilla omistat kaiken oikeasti, ja voit tehdä mitä vain ikinä haluat, ei tule kukaan valittamaan että pistä stereot hiljempaa. Voit vaikka repiä omenapuun hiiteen jos huvittaa, no ehkä vaimo saattaa sanoa siihen sanansa, mutta kuitenkin.
Ei nyt silti ihan korvesta kannata tonttipaikkaa katsella tai navetan takaa, mutta itse asustelen jokivarsiasutuksessa ja kaupunkiin on matkaa 14 kilometriä josta löytyy ihan kaikki, koulu on 1,5km päässä, eli mitä sitä voisi enempää vaatia. Voin suositella tätä paljon mieluummin kuin kaupunkiasumista. Aika kaunista asutusseutua tämä jokivarsiasutus. On täälläkin muutama maatila, mutta mitäs se haittaa, kun ei asu ihan vieressä.
Lisäksi kun asut kerrostalossa ja haluat käväistä pihalla, on siinä aina oma lähtemisen riesa. Sinun täytyy aina ensin miettiä että mitä vaatteita laitat pihalle, onko avain mukana, ei kai vain mitään tärkeää unohtunut, onko pihalla paljon muita ihmisiä, ei kai vain ketään mulqvistia ole pihalla, hissillä alas ja vilkaisu vielä taskun pohjalle että avaimet ovat varmasti mukana. Sitten huomaat että kirjasi jäikin sisälle, ei muuta kuin hissillä takaisin ylös ja kirjaa hakemaan ja takaisin alas, voi pahus hissi olikin varattuna.
Omakotitalossa voit mennä pihalle mitään miettimättä, ja jättää vaikka oven selälleen auki, ja jos jotain unohtuu niin ei ole kova vaiva ottaa muutama askel takasin sisälle. Ostoskassejakaan ei tarvitsse raahata mihinkään 7:nteen kerrokseen asti, vaan keittiö on melkein ulko-oven vieressä. Ja mikä mukavinta, tämä hupi maksaa jopa vähemmän kuin asua kaupungissa jossain rotanloukossa. Tai no asuisin ehkä siinä tapauksessa kaupungissa, jos olisin niin menevä mies, että olisin 80% ajasta muualla kuin kotona. Sopii ehkä pintaliitäjille ja trendihomoille.
Kannattaa muuttaa maalle. "Kyllä maalla on mukavaa", ai niin, eihän maaseutukaan ole enää sellainen kuin kaupunkilaiset luulevat. Täällä asuu myös muitakin kuin pelkkiä perunanviljelijöitä. Samalla rahalla kuin edellisessä, rakentaa tänne isolle järvenrantatontille modernin omakotitalon autotalleineen yms pihapiireineen. Aina ei jaksa olla menossa ja poissa kotoa, kyllä sitä viihtyy silloin omassa kodissaan, kun on aina kaikkea tekemistä. Lisäksi rahalla saa ja autolla pääsee. Ei aina kaikki tarvitse olla kävelymatkan tai bussireitin päässä. Varsinkaan kun en ole mikään joukkoliikenteen kannattaja, se on jotenkin likaista ja joutuu olla samassa tilassa kaikenmaailman pohjasakan ja psykokpaattien kanssa. Kun on auto, ei ole matka eikä mikään ajaa vaikka kymmenen kilometrin päähän kaupoille, varsinkin jos lähellä on jokin hieman isompi kaupunki, jossa on kunnon marketti ja muut palvelut ajomatkan päässä. Omalla tontilla omistat kaiken oikeasti, ja voit tehdä mitä vain ikinä haluat, ei tule kukaan valittamaan että pistä stereot hiljempaa. Voit vaikka repiä omenapuun hiiteen jos huvittaa, no ehkä vaimo saattaa sanoa siihen sanansa, mutta kuitenkin.
Ei nyt silti ihan korvesta kannata tonttipaikkaa katsella tai navetan takaa, mutta itse asustelen jokivarsiasutuksessa ja kaupunkiin on matkaa 14 kilometriä josta löytyy ihan kaikki, koulu on 1,5km päässä, eli mitä sitä voisi enempää vaatia. Voin suositella tätä paljon mieluummin kuin kaupunkiasumista. Aika kaunista asutusseutua tämä jokivarsiasutus. On täälläkin muutama maatila, mutta mitäs se haittaa, kun ei asu ihan vieressä.
Lisäksi kun asut kerrostalossa ja haluat käväistä pihalla, on siinä aina oma lähtemisen riesa. Sinun täytyy aina ensin miettiä että mitä vaatteita laitat pihalle, onko avain mukana, ei kai vain mitään tärkeää unohtunut, onko pihalla paljon muita ihmisiä, ei kai vain ketään mulqvistia ole pihalla, hissillä alas ja vilkaisu vielä taskun pohjalle että avaimet ovat varmasti mukana. Sitten huomaat että kirjasi jäikin sisälle, ei muuta kuin hissillä takaisin ylös ja kirjaa hakemaan ja takaisin alas, voi pahus hissi olikin varattuna.
Omakotitalossa voit mennä pihalle mitään miettimättä, ja jättää vaikka oven selälleen auki, ja jos jotain unohtuu niin ei ole kova vaiva ottaa muutama askel takasin sisälle. Ostoskassejakaan ei tarvitsse raahata mihinkään 7:nteen kerrokseen asti, vaan keittiö on melkein ulko-oven vieressä. Ja mikä mukavinta, tämä hupi maksaa jopa vähemmän kuin asua kaupungissa jossain rotanloukossa. Tai no asuisin ehkä siinä tapauksessa kaupungissa, jos olisin niin menevä mies, että olisin 80% ajasta muualla kuin kotona. Sopii ehkä pintaliitäjille ja trendihomoille.
Vastaukset 14
Vanhimmat
mutta sulje ovi, jottei tönösi kastu kokonaan tulvan yllätettyä!
Hyviä pointteja muuten, paitsi joukkoliikennekysymyksessä olen täysin eri mieltä. Joukkoliikenne ei ole epähygieenistä muille kuin hermoheikoille bakteriofoobikoille ja sitä tulisi tukea paljon enemmän valtion toimesta, vaikka sitten yksityisautoilua kurittamalla. Rataverkon käytön filosofia pitäisi pistää kokonaan uusiksi ensinnäkin ja hommata lättähatun korvikkeita enemmänkin kuin noin kymmenen joita tulee Savo-Karjalan hiljaisille radoille. On täysin käsittämätöntä, että Etelä-Suomessa radan vieressä on tuhansien jopa kymmenen tuhannen asukkaan taajamia, joissa juna ei pysähdy. Sitten jos sitä junaa käytetään, ajetaan lähimmälle asemalle kilometrien päästä ja maksetaan sekä kk-ippu että auton käyttö. Käyttäisin ehdottomasti junaa työmatkoissa jos se vaan tähän kohtaan suvaitsisi pysähtyä, nyt joutuu ajamaan autolla Turkuun töihin, puoli tuntia per sivu. Onneksi autoilu tulee muuten halvaksi kun kasaa autot atomeista itse ja suosii naftaa syöviä veronkiertoautoja.
Maalla asuminen on oma filosofia, jota olen itse harjoitellut 2,5 vuoden ajan eräässä Turun kehyskunnassa. Hetkeäkään en ole katunut ja päivääkään en vaihtaisi pois, sikäli kun kaupungin ilot ovat kuitenkin puolen tunnin ajomatkan päässä ja jos niitä haluaa käyttää (minä en mm. baareissa juuri aio käydä ennen kuin tupakoinnin täyskielto astuu voimaan), aina voi yöpyä vaikka kavereiden luona ja koska tyttöystäväksikin kelpaa vain turkulainen... ;) Alkoholittomien menojen kanssahan ei ole ongelma palata edes aamuyöstä puolta tuntia omalla autolla kotiin.
Tuo oma näpertely ja puuhastelumahdollisuus on minulle ehkäpä tärkein pointti. Minä koen että saan tehdä ja teenkin melkein mitä vaan omissa rakennuksissa ja omassa runsaan hehtaarin puistossa. Täällä kesä ja toisaalta myös talvi ovat lähempänä. Ajatus kesämökistä ja työviikon jälkeisestä matkoista saariston lauttajonoissa tai "lahtiheinolassa" kuulostaa kauhistuttavalta. Koti ja piha harrasteineen tuntuvat edelleen niin kiinnostavilta ettei lähtöä kaipaa.
Tällä seudulla lisäksi maaseutu on hyvin elävää, mikä onkin hyvä sillä se takaa parhaimmillaan näkymät yli kumpuilevan peltomaiseman kilometrien päähän.
Mutta makuasioitahan nämä. Se on harvinaisen selvää että nykysuomalaisista lienee selkeä vähemmistö, joille kelpaa tai jotka ylipäänsä pystyvät asumaan taajaman ulkopuolella. Rajansa on itse kullakin. En minää muuttaisi juuri tämän kauemmas korpeen ja sorateitä ei saa olla. Nykyisen asuinpaikan määritti puhtaasti ilmastolliset tekijät ja alueelta löytynyt "unelma-asunto".
Höh, piti vastata alkup. viestiin, ei vanhempi jarrumies tahvolle :).
Voisinpa melkein lyödä vetoa että kohta joku romppeli tulee spekuloilmaan maaseutuasuntoa kauppaavaksi välittäjäksi. Sitä odotellessa - hyvää päivänjatkoa.
mutta jos haluaa elää elämää ni ei siellä korvessa mitään ole.kiva käydä maalla kerran kesässä ja riittää hyvin.
Pitää paikkansa ettei täällä mitään menomestoja asunnon tontin takapihalla sijaitsekaan, mutta siinähän se pointti juuri piileekin. Eli mainitsin että kannattaa valita asuinpaikka jostain reilun kymmenen kilsan päästä kaupungista, kuten minä tein. Siis rahalla saa ja autolla pääsee. Ei ole pitkä matka lähteä viihteelle, alle kymmenen minuutin ajomatka. Taksiakaan ei tarvi kun on KUSKI.
Vai mikä on mielestäsi elämää, sekö että ikkunan alla kulkee öykkäröiviä juoppoja? Sekö on elämää? Niin kai, kaupunkilainen käsittää että elämää on ainoastaan biletys ja shoppailu. Nohm, onnistuu se maallakin ihan yhtä hyvin, täällä kun on kaikilla semmoinen 2-3 autoa, ja kuskeja löytyy lähipiiristä aina. Mutta täällä voi lisäksi tehdä kaikkea muutakin. Esim metsästys, kalastus, yleinen samoilu, eikä se näytä yhtään junttimaiselta kun ollaan sivukylillä, se kuuluu ikään kuin asiaan. Mutta kokeilepa kaupungissa samoilla lähimetsässä, kyllä ohikulkijat huutavat "juntti" huutoja, saattaapa vielä poliisikin tulla tarkastamaan että mikäs namusetä siellä metsässä liikkuu.
Se, että te kaupunkilaiset käytte kerran kesässä maalla ja irroittaudutte kaupungin hälinästä oikein tarkoituksella, antaa sellaisen kuvan että maalla ei käydä kaupungissa juuri koskaan. Kun taas tosiasia on että aika moni käy joka päivä töissä ja harrastuksissa jossain läheisessä kaupungissa. Kotipaikan sijainti onkin sitten pyhitetty kaikelle muulle, ettei tarvitse koko ajan olla kaupungin hälinässä.
annetaan pönttöjen asustaa kaupungissa. toivotaan että ne pysyy siellä ja pidetään me vaan nämä maaseudut parempien ihmisten paikkoina.
Möin helsingistä yksiön törkeään kuplahintaan. Nyt etsin omakotitaloa maalta yli 500 m2 luokassa. Tämän pystyn kustantamaan kokonaan rupisesta luukustani saamillani rahoilla.
viihtyä?
Helsingissä asun vain työni vuoksi. Nyt rahat ovat taskussa ja voin ryhtyä eläkeläiseksi 33-vuotiaana.
..tajunnut asian ytimen, hyvä!!Maalla asuu onnellista kansaa!!
Tämän päivän Suomessa todellisia lottovoittajia
ovat ne, jotka pystyvät toimeentulonsa puolesta
asumaan "cityjen" ulkopuolella (= Työpaikan sijainti
tai riittävät pääomatulot).
Paradoksi on se, että mitä lähemmäs "cityjä" asunto
sijaitsee sitä korkeammalle nousee hinta, MUTTA
sitä VÄHEMMÄN yo. kuvattu henkilö olisi edes teoriassa halukas maksamaan tällaisesta kohteesta.
Summa summarum: tilanne on varsin tyydyttävä!
Kaikin puolin.
Olen onnellinen kaupunkilainen. Ihan oikeesti!
Ei Helsingissä ole muuta vikaa kuin se, että tää on vielä toistaiseksi niin pirun pieni kaupunki.
Miksi ihmeessä muuttaa maalle "puuhastelemaan" 500 neliön kartanoon, jos kaikki ystävät ja tutut asuvat kaupungissa. Kaikki harrastukset löytyvät täältä. Koulutuksen mukainen palkka on reilut 1000e parempi kuin samasta hommasta kaupungin ulkopuolella (siis jos sitä duunia edes sieltä löytyy). Kaikki palvelut ja tapahtumat ovat käden ulottuvilla. Autoa ei TARVITSE omistaa (laskekaapa huviksenne paljonko tulee "säästöä" kahdesta uudesta autosta viidessä vuodessa). Ei tarvitse ajalla nurmikoita ja leikata pensasaitoja eikä varsinkaan tehdä lumitöitä. Siivoamiseen kuluu puolituntia viikossa ja kotona on todella puhdasta kun ei neliöitä ole kuin reilut 80.
Miksi *itussa muuttaisin maalle???
Niin, tosiaan, mitä ajanvietettä kaupungissa sitten te kaupunkilaiset harrastatte? Jos kerran tuttavat ovat lähellä. Ainaista kyläilemistä vai? Mitä harrastuksia voi harrastaa? Mitä teet kotona, silloin kun tutut eivät ehdi tapaamaan, tai pihalla on huono ilma? Eikö tule silloin aika pitkäksi? Ai ei tarvitse autoa, käytkö sitten lähi siwassa ostiksilla? Vai kannatko ratikassa hiki otsalla ruokakasseja? Entä kun lapset haluaisivat sen ison trampoliinin pihamaalle, mihin sen laitat, vai joudutko sanomaan lapsille että menkää kadulle pomppimaan? Entä missä grillaat ja saunot, parvekkeella ja taloyhtiön yhteisessä saunassa vai, huh? Sopii ehkä yksinasuville...
Sinun pitäisi ennemminkin kysyä: "Mitä kaupungissa EI voisi tehdä?" Suurin osa ajasta menee ystävien ja tuttujen kanssa. Käydään ulkona, kahvilla, leffoissa, treeneissä, picnicillä, jne. Ylipäätänsä vietetään aikaa. Usein ollaan meillä tai jonkun muun luona. Paljon keskustellaan ja puhutaan. Tietysti jollei pidä muista ihmisistä, niin on varmaan parempikin linnoittautua omalle "reviirilleen" ja sieltä pelokkaana kurkistella suuren maailman menoa.
Kaupungissa kaikki palvelut löytyvät muutaman sadan metrin sisältä ja voi uskoa, että valinnan varaa on pikkuisen enemmän kuin sen paikallis Siwan ja automarketin välillä.
Lapsille löytyy sadan metrin päästä iso ja hyvin varustettu leikkipuisto sellaisilla vempeleillä, ettei paljon tarvitse itse investoida ja arvaa mitä... Siellä leikkipuistossa on aina myös paljon kavereita lapsille. Oppivat jo pienenä kommunikoimaan muidenkin ihmisten kanssa.
Grillaamista en harrasta ja sauna löytyy ihan omasta asunnosta. Sanoisin, että maaseutu sopii yksin asuville kaupunkin on sosiaalisille ja elämän iloisille ihmisille, joiden ei TARVITSE käyttää kaikkea vapaa-aikaansa grillikodan tai kompostoivan ulkohuussin tms. nikkaroimiseen.