apua, kiitos.....

Jos sinusta vain tuntuu, että jaksaisit yksin ottaa lapsesi vastaan, tee se. Kuulin juuri joukunen vko sitten tuttavaperheessäni tapahtuneesta vauvan tapaturmaisesta kuolemasta ja se pysäytti huomaamaan kuinka kallisarvoisia lapset ovat. Ymmärtääkseni raskautesi alkaa myöskin olemaan jo niin pitkällä, että liekö abortti edes enää mahdollista. Soittaisit nyt vain mahdollisimman pian sairaalaan kysyäksesi asioita, niin ne selviävät suuntaan taikka toiseen. Rohkeutta ja jaksamista sinulle, kumpaan päätökseen sitten päädytkin.

Hei, luin kirjoituksesi ja ajattelin kertoa asia tietoa sinulle.
Jos päädyt aborttiin, voit mennä hakemaan siihenkin apua neuvolasta,terveyskeskuksesta,yksityilääkäriltä.
Mutta mietihän myös toista vaihtoehtoa, että ottaisit vauvan vastaan ,vaikka jäisitkin yksin sen kanssa.
On varmaan sinullakin ystävä piiri,joka voi sinua tarvittaessa auttaa.
Sukulaiset myöskin antavat herkästi auttavan käden jos päädyt pitämään lapsen.
Ei se maailmaa kaada jos poika-kaverisi on näköjään aika pentu vielä.
Mutta ei tämäkään tietenkään ole helppoa, jos ottaa vauvan vastaan, joutuu yksin huolehtimaan paljosta, mutta antoisaa se todella on.
Minulla on 4 lasta, ja pienin on 6kk, ja olen tämän pienimmän ottanut vastaan sen isän vastustuksesta huolimatta,lapsen isä sanoi ,että abortti on ainoa vaihtoehto.
Mutta minun sisällähän se pieni kasvoi, enkä voinut tehdä aborttia, koska olisin vuosia miettinyt eteenpäin syntymätöntä vauvaa,olisin miettinyt minkä ikäinen vaavi olis nyt ja minkähän näköinen ,...ym.
Joten päädyin siihen ,että vaikka olenkin yksin katraani kanssa, otan lapsen vastaan ja nautin sen kasvamisesta ja kehittymisestä eikä minun tarvitse surra sitä että otin lapsen pois.
Lapsen elo on suomen maassa turvattu rahallisesti,joten sinäkin tulet pärjäämään yksin,ilman sitä raukkis poikakaveria.
Nyt kun vaavai on minulla kohta 6kk, isä ei ole kylläkään käynyt katsomassa, mutta tiedän kun aikani lähetän vauvasta hänelle valokuvia,ei isän sydän jaksa olla omalle lapselleen kylmä.
Vasta toissa päivänä lähetin valokuvia, ja heti tuli vastaus isältä ,että vauva on hurmuri.
Joten niin sinullakin voi käydä, kun vauva kasvaa, poikakaverisi vokottaa takaisiin luoksesi, mutta mieti kaksi kertaa otatko häntä enään takasiin.
Jos haluat enemmänkin kuulla paapatustani voit kirjoittaa minulle.Yritänhän piristyä, ei maailma tähän kaadu !!iloista odotusta sinulle!

kuules..aina on vaihtoehto myös abortille

se on lapsen luovuttaminen adoptioon, jos et sen synnyttyä halua vieläkään lastasi pitää

lapsettomia pariskuntia on maa pullollaan jotka rakastavat varmasti vauvaa, heille abortin tekijät ovat kauhistus

mieti tarkkaan vaihtoehtoja, tietysti oma äiti on paras lapselle ja uskon että pystyt ja jaksat hänet hoitaa ilman poikaystävääsikin

aika raukka poikakaveri muuten..oisi miettinyt aikaisemmin menemisiään..älä hänen takia uhraa lastasi..ei hän sitä ansaitse..jos hänelle ei merkitse siun tunteet tässä asiassa..oletko varma että hän siuta oottaa vaikka tekisit nyt abortin

pidä se lapsi, son kuitenkin Jumalan lahja

Yksinhuoltajana on ihan mukava olla (sanon tämän 16 vuoden kokemuksella). Minäkin erosin aikoinaan lapseni isästä jo ennen lapsen syntymää. Vaikeita aikoja on ollut...en kiellä...mutta niitä hyviä aikoja kuitenkin yli 90%. Joten jos lapsen haluat, tee se. Jos poikaystäväsi ei halua, se on hänen päänsärkynsä.

on kumma kuinka joidenkin ulkopuolisten tuki ja kannustus saavat mielen piristymään :)
alkaa näyttämään siltä että pidän lapsen, aika on jo niin pitkällä...

JOS sä olet jo kerran abortin tehnyt, niin mikset toimi nyt samalla tavalla kuin sillon?!
Ei muutaku soitto terveyskeskukseen tai sairaalaan.. riippuu paikkakunnasta millä asustelet... kyllä ne sieltä sua sit neuvoo.... tsemppiä!!!!! ja hei..... mikset sä pidä sitä lasta, jos kerta ite sen niin kovasti haluat?! sun kehoshan se on ja sä päätät......

Minä olen jo moninkertainen äiti ja yksi lapsistani oli miehelle niin iso yllätys että hän hylkäsi meidät.Toisin sanoen jos mies aborttia edes kehtaa ehdottaa,on vain ajan kysymys milloin häipyy kuvioista.Jos toista rakastaa ei sellaisia sammakoita päästellä suusta.Jos menohalut ovat esteenä,niin ainahan löytyy lastenhoitajia..ja anna miehen mennä..vaikka Ivaloon asti!!

Lapsi on kuitenkin sinun ja sinä olet vastuussa hänen elämästään..kun hän on pieni ja heikko..
Yksinhuoltajuutta ei tarvitse pelätä vaan on siinä hyviäkin puolia,ja jopa suomessa löytyy fiksujakin miehiä joille ei-biologinen lapsi on yhtä rakas kuin oma.

Joten onnea elämääsi..:)

kun syksyllä sain tietää olevani raskaana sanoin asiasta poikaystävälleni ja hän sanoi että olemme liian nuoria ja hän ei ole valmis ottamaan vastuuta,on toki totta että olemme nuoria,mutta mikä on loppujen lopuksi "liian nuori"?joka tapauksessa sanoi hänelle että en aio tahdä aborttia vain koska hän haluaa,joten päätin pitää lapsen.nyt porskuttelen menemään seitsämännellä kuulla,tosin ilman poikaystävää ja HYVIN MENEE!