sitä että en saisi elää omannäköistäni elämää? Omannäköiseeni elämään tulee kuulumaan ikäiseni vanhempi mies ja sitä toivon että olisimme yhdessä loppuelämämme ajan. Jos en saisi elää omannäköistä elämää voisin huonosti. En nytkään voi kovin hyvin ja se johtuu rankoista vuosista. Valitettavasti eilenkin oli paljon liikkeellä ihmisiä mm. lemmikkeineen ja kaikki sellainen pahentaa oloa. En ole moneen vuoteen voinut sietää sitä, että täysin minulle tuntemattomat ihmiset ns. kertovat minulle ikäänkuin elämääni liittyviä asioita. Verenpaineet ja stressioireet tulevat välittömästi esiin kaikissa sellaisissa vastaavissa tilanteissa kuin tuo lemmikkien ulkoilutuskin! Olen kokenut sen sietämättömäksi kokemukseksi ja kaikki muu mikä on kautta rantain kerrontaa. Kaikelta siltä olisin paljolti säästynyt, jos tietty henkilö olisi kysynyt yhden kysymyksen jo vuosia sitten. Siksi paha oloni johtuu tavallaan myös hänen käytöksestään ja siksi minun on mahdotonta koskaan olla läsnä ollenkaan hänen elämässään. Viisi vuotta liikaa sellaista, mikä todella sai aikaan vain pahaa oloa! Siksi en voi auttaa häntä mitenkään, koska muuten paha oloni jatkuisi jatkumistaan ja se aiheuttaisi terveydellisiä ongelmia, enkä todellakaan halua sitä, että oma elämäni menisi yhä huonompaan kuntoon! Hänen pitää nyt ymmärtää ja hyväksyä se, että mahdollisuuksia ei meidän ystävyydelle enää ole, eikä sitä ole ollut enää moneen vuoteen. Vauriot ovat syvät rankkojen vuosien takia ja sen etten saanut tehdä töitä minulle rakkaassa työpaikassa kymmenien vuosien ajan!
Ethän sinä halua
Anonyymi-ap
4209
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan rehellisesti kerrottuna eilenkin teki mieli vetää turpaan, kun kaksi naista selvästi odottivat että tulisin varmasti sitä reittiä mitä yleensä käytän! Raivo sisällä noissa tilanteissa kasvaa huippuunsa joka kerta! Kaiken sellaisen koen olevan tarkoituksellista kiusaamista, koska se on jatkunut tavattoman kauan! Mitään muuta en ole inhonnut niin paljon, kuin sitä mitä olen joutunut kokemaan rankkojen vuosien aikana. Olen kokenut valtavan määrän vastaavia ja muita tilanteita, joissa on selvä tarkoitus ns. kertoa jotain ja ne ovat aina täysin sietämättömiä kokemuksia ja saavat aikaan vihan tunteen. Koen että minua kohdellaan epäoikeudenmukaisesti ja jo siitä lähtien, kun menetin itselleni hyvin tärkeä pysyvän työpaikan. Sielläkin oli jo sitä ns kerrontaa ja se aiheutti pahaa oloa ja suurta stressiä, mutta siedin sitä vain sen takia, koska se työpaikka oli minulle niin rakas!
Olen pahoillani. En vaan ymmärrä. Mutta mulla on ollut sinut tuntematon ollut lukemattomat päivät mielessäni kulkiessani tuiki tavallisissa tilanteissani elämässäni..kesken päivääni...ikäänkuin se hulluin olisi eniten järjissään, mutta viestisi hukkuu taustahälinään...niinkuin aina...
Anteeksi se bööööööööööööööööööööööööööööööööö...Olen idiootti., mutta rehellinen sellainen.
Kerro sen "työpaikan merkitys" jos se selventäisi jotakin, ja saisit oikeutta. Monet odottaa sitä oikeutta...Se on turhaa, en kiellä sitä sinulta, tai keltään, en vaan usko oikeuteen oikeutena täällä enään, jos se mitään selventää...Mutta sulle oikeutta nyt sinne multa, vaikka ei tunneta. Mutta olet ollut mulla mukana...ei minään varkautena, vaan ajatusprosessina...Ja kukaan ei tajua kaikkea.
Kaikkia asioita ei vaan pysty selittämään tajunnalla...Ei vaikka yrittäisi kuinka, mutta ei se niitä mihinkään poista. Monesti tekee niistä erityisen kauniita. Ja minä en ole sekotajunta! Tehtäköön se selväksi, jos ei mitään muuta...