aamuin, päivin, illoin. Toisinaan en yölläkään saa nukutuksi, kun pyörit mielessäni. Olemme molemmat aikuisia, etkä tietääkseni ole parisuhteessa. Mielenkiinnonkohteemme ja huumorintajumme kohtaavat. Ikäero on kuitenkin suuri - niin suuri, että se tuntuu esteeltä, vaikka julkisuuden pareilla on suurempiakin ikäeroja.
En tiedä mitä tekisin. Vanhempana osapuolena kai tyydyn vain unelmoimaan siitä, mitä meillä voisi olla, jos saisimme luotua yhteyden. Toisinaan luen täältä vastaavaa kaipuuta. Sen tietyn kivun tunnistaa: kun toinen on täyttänyt mielen, eikä kukaan muu tunnu miltään. Tunne ei katoa, vaikka järki sitä koettaa perustella pois.
En tiedä mitä tekisin. Vanhempana osapuolena kai tyydyn vain unelmoimaan siitä, mitä meillä voisi olla, jos saisimme luotua yhteyden. Toisinaan luen täältä vastaavaa kaipuuta. Sen tietyn kivun tunnistaa: kun toinen on täyttänyt mielen, eikä kukaan muu tunnu miltään. Tunne ei katoa, vaikka järki sitä koettaa perustella pois.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Kuinka paljon ikäeroa?
Noin kaksikymmentä vuotta. Kun kirjoitan sen, se kuulostaa hurjalta.
Ei ole kuitenkaan ylitsepääsemätön. Toivottavasti onnistuu
Näh, monet kerrat olen ajatellut, että tässä tapauksessa Amor oli kyllä tosissaan ympäripäissään, kun nuolensa minuun täräytti.
Ei se nyt niin hurja ero ole. 50-30 tai 60-40 ovat aivan asiallisia ikäeroja. Kaikkea hyvää teille.
60-40 0k jos eroo muijastaan ensin
tuumasta toimeen sitten
Kivun tunnistaa joo. Ja tiedän ja voin samaistua täysin tunteeseesi ja tilanteeseesi. Tsemppiä sulle!
❤️❤️💔
+2
Plus kaksi?
Täällä on tuo yksi joka aina yrittää heruttaa kolmesta sydämestä viittä.
Kyllä. Jos sydämillä tarkoitetaan kirjaimien määrää nimissä, kuten ilmeisesti tarkoitetaan, koska yritän heruttaa kolmesta viittä. Joku vastasi kolmella sydämellä kirjoitukseeni ja kerroin hänelle että on "viisi sydäntä".
♥️♥️♥️♥️♥️
Noin herutettu.
Siis omassa nimessä vai hänen nimessään?
Kummassakin on viisi sydäntä eiku kirjainta. Hyvää yötä ♥️
Näin minäkin naisena ajattelen kun mietin miestä ja itseäni. Se on asia joka tulee mieleen aina hetkellä kun olen onnellisimmillani häntä ajatellessani. Sitten tulee paha olo ja romahdus.
Me myös olemme aikuisia, todellakin jo.
Mutta ajattelen miltä asia hänestä tuntuu, sillä sen on pakko vaikuttaa jotenkin negatiivisesti.
Näin minä itselleni hoen vaikka se varmaan on kuitenkin hänestä ehkä yks hailee.
Emme ole vielä edes tapailuasteella, joten en tiedä miten edetä.
Vapaita kummatkin kuitenkin, tuskin kiire suhteeseen kenenkään muun kanssa. Ikäero ei ole niin valtava. Jos osat olisivat toisinpäin, se ei haittaisi minua lainkaan.
Miehen kohdalla en tiedä mitä ajattelee.
Kunhan kärvistelen päivästä toiseen itseäni kiduttaen ja se eniten estää minua ilmeisesti lähestymästä häntä. 🙍🏼♀️
Minulla on ollut pitkään surullinen mieli. Haluaisin saada rakkautta sinulta ja antaa rakkautta sinulle. Minulle ei ole yksi hailee. On tuntunut tosi pahalta, kun toivoin asioiden menevän kerrankin hyvin. Minua ei häiritse ikäero yhtään niin älä tee siitä ongelmaa.. Rakastan sinua.
Et tunne minua, tiedä minusta mitään ja silti sanot että rakastat?
En ehkä ole hän keneen olet rakastunut, en voi uskoa.
Voi kun asiat olisi helpompia ymmärtää ja ratkaista.
Jos ihmisillä olisi telepattinen yhteys, kaikki olisi jo selvinnyt ilman turhaa epäluuloa ja olettamista.
Nyt kyräilemme anonyymina palstalla yrittäen luottaa kirjoituksiin jos ne vähänkään tuntuvat siltä että vain HÄN on voinut niin kirjoittaa.
Taidan käydä nukkumaan vaikka en oletakaan että asia ratkeaisi huomena tai edes lähiaikoina.
Ehkä saan jonkin hullun rohkeuspuuskan kun seuraavan kerran kohdataan..
Tai sitten sinä Mies keksit jotain jolla minut vakuutat siitä etten haihattele turhia.
Hyvää yötä viimein, olen jo yliväsynyt ja ylianalysoinut tuttuun tapaani. Siitä luonteenpiirteestä kun pääsisin..
Olen liian looginen ja analyyttinen, se ei ainakaan tässä asiassa ole ollenkaan hyväksi.
Tavataan unessa ja ratkaistaan kaikki aamuun mennessä. Hyvää yötä sinulle M...
Muista nainen, että olen sinun nyt ja aina, jos vain huolit minut. Tv. Vanhempi herrasmies
Etkö osaa lukea. Lainaamasi kommentti on miehen kirjoittama ja oletettavasti vanhemmalle naiselle kun alkuperäinen viesti on vanhemman naisen kirjoittama.
Voisiko tämä olla minulle?
Tohtisitko mainita etunimesi 3. ja miehen etunimen 4. kirjaimen?
En huoli. Yksi syy siihen on elät sinun elämääsi palstalla.
Enkä tiedä kuka olet edes.
Jos olet AP Voit unohtaa haaveilut tykkänään.
En tunne sinua eikä minua kiinnosta kaltaisesi ihminen.
Herrasmies on harvinaisuus tämän päivän Suomessa, mutta heitäkin löytyy ketkä kunnioittavat vastakkaista sukupuolta.
Oletki sinäkin aikuinen nainen?
Onko mahdollista.....
On se
Ovella tulossa
Minulla ei ainakaan ole ongelmaa ikäerosta tai muustakaan sellaisesta. Välillä tuntuu että käytämme erilaisia tekosyitä selittämään tai välttämään epäonnistumisia. Minun ongelma on yksinkertaisesti se, että en koe että tällä hetkellä tuntisin yhtäkään sellaista naista, jonka eteen olisin valmis tekemään riittävästi niitä asioita, joita parisuhteessa oleminen edellyttäisi. Tuskailin sen asian kanssa koko edellisen suhteeni ajan ja nyt kun olen vapaa, taidan jäädä sille tielle lopun elämääni. En sano etteikö sellaista naista voisi tulla vielä vastaan, mutta koen sen erittäin epätodennäköisenä. Se edellyttäisi todellista molemminpuolista arvostusta ja sen osoittamista. Halua olla ja tehdä yhdessä asioita.
Minä taas koen, että tämä nuorempi mies olisi juuri sellainen, että hänen kanssaan ajatukset ja arvot kohtaisivat. Toki ymmärrän realiteetit, ettei arki mitään ruusuilla tanssimista olisi, vaikka ehkä olen kaipuun jatkuessa romantisoinut ja maalannut vaaleanpunaiseksi asioita. Toisaalta tunnistan kyynisyyttäkin: en oikeastaan sen jälkeen kun hänet kohtasin ole juuri muita ihmisiä potentiaalisina elämänkumppaneina osannut ajatella. Elämä on hyvää yksinkin, mihinkään syvällistä kumppanuutta vähäisempään en koe tarvetta tyytyä.
Kaksipoippuinen juttu. Näin itsekin vanhempana naisena pelkään, että nuori mies jättäisi minut kuitenkin muutaman vuoden päästä, kun itse olisin onnellinen. Se olisi sekä murskaavaa, että noloa, koska tiesin etukäteen kuinka tulee käymään.
Toisaalta pitäisi elää hetkessä. Joku voi ajaa huomenna rekalla yli ja en ehdi vanhentua siihen päivään asti, kunnes minut jätettäisiin. 🤷🏻♀️
Hei älkää ajatelko ikäeroa! Jos molemmat tuntevat samoin niin antakaa mennä! Pitää miettiä sitä että on ihan oikeasti jotain esteitä mitä ei voi missään nimessä ylittää mutta tuo ei ole este vaan asia joka on ja se ei ole mikään mahdottomuus. Jos olette vielä molemmat vapaita niin sitä suuremmalla syyllä!
(sivusta tämä)
Ikäero ei haittaa.
Kaksikymmentä vuotta on minulle liikaa ikäeroa. 10-15vuotta vielä voisi ehkä mennä?
Minulle ei menisi edes 10 (olen nainen 40+).
No niin. 16 vuotta ihan poissuljettu 😭
Mitä tapahtui?
Onkohan kuitenkaan noin?
Mulle menisi 10 vuotta vanhempi. 10 vuotta nuoremmasta en tiedä. Niillä voi olla vielä lapsihaaveita. Joten vaihtavat varmasti.
toi on totta !
Voi, rukoilen ettei ole noin! 🙂
Rakkaus voittaa kaiken. Ihmisen persoona on tärkein. Niin se vaan on, jos puhutaan oikeasta rakkaudesta.
Jes! Näin se on! 🙂
Täysin samaa mieltä 🙌🏻⚓
Näinhän se on. Jotkut puhuvat ikäerosta, muutama vuosikin voi olla liikaa, mutta sehän on aikamoista yleistystä jos ajattelee kaikkien samanikäisten olevan samanlaisia. Monet rakastuvat persoonaan, ei ihmisen ikään. Se ei tule usein edes mieleenkään kun ihastuminen on jo tapahtunut.
Onko mies vanhempi? Minkä ikäinen olet?
Been there, doing that
Kuinka monta kk mies on nuorempi?
Kyllä tässä muut asiat jo valvottaa,ei haittaa.
Jos vetovoima, yhteenkuuluvuus, luonne jne on sopivia, iällä ei ole mitään merkitystä. Sen vaan tuntee ❤️
Kyllä, ja uskon vetovoiman molemminpuoliseksi. Mutta se ikäero estää, no, aloitteen tekemisen.
Harmi. Molemmat tietää miten tulista se olisi. Jos ei antais minkään turhan asian vaikuttaa ❤️
Mutta kun mutta kun mutta kun ois edes yksi vihje, että toinenkin ajattelee juuri noin!
Rakas
Mieheni ja eräs aika kanamaisen näköinen pissis kirjoittelivat taannoin palstalla. Juttu ei edistynyt, en tiedä miksi. Ansaitsisivat toisensa. Saavat itse selvittää seksuaaliset värähtelynsä, jotka näyttää aivan typeriltä näin sivusta seurattuna. Mikä mättää en ymmärrä, omaisuusko jota en huoralle aio luovuttaa. Vai etteivät osaa puhua, itse olen hoitanut sen puolen parisuhteessa. En tee sitä toisten puolesta.😁
Miksi olet naimisissa, jos vihaat puolisoasi?
Mistä tiedät, että nainen on prostituoitu?
Vaikuttaisi tekstistäsi päätellen siltä, että puolisosi on masokisti. Sitä kautta kannattaa lähteä liikkeelle avioliiton korjaamisessa kuntoon.
Miksi muuten itse olet palstalla?
Olen ihmetellyt jo pitemmän aikaa, että minkälainen ihminen kirjoittaa täällä epämiellyttäviä viestejä, jotka ovat jostain syystä vihaa täynnä. Noh, ainakin yksi tyyppi selvisi.
Kirjoitan sivusta. Aloitus oli hyvin samankaltainen, kuin itsellä. Olen itse se nuorempi nainen ja mies paljon vanhempi. Kummatkin olemme aikuisia, mutta ikäeroa on 30 vuotta. Itseäni ei ikäero haittaa, koska olen aina ollut kiinnostunut vanhemmista miehistä ja arvomaailmat, elämäntavat, mielenkiinnon kohteet useimmiten ovat hyvinkin samankaltaiset. Mutta tässä herrassa oli kaikki mistä olin vain osannut haaveilla. Hän oli elämäni rakkaus. Tästä on muutama vuosi aikaa. Tiedän, että meidän välillä oli paljon rakkautta, mutta tilanteet eivät antaneet mahdollisuutta selvittää asiaa sen tarkemmin ja asia jäi varmasti vaivaamaan kumpaakin. Tiedän vain mitä näin ja tunsin ja varmasti hänkin. Ikävöin häntä joka hetki. Kunpa hänet taas nähdä saisin. - K
Omalla kohdalla ehkä enemmän sellainen ”salamana kirkkaalta taivaalta”, kun toinen vain tuntuu ikiaikaisen tutulta. Yhtäkkiä ikäero ei vain tunnu suuruudestaan huolimatta esteeltä. En tiedä, miten nuorempi osapuoli yhteyden kokee. Jos vastaava yhteys olisi parikymmentä vuotta vanhemman kanssa, niin en usko, että silloinkaan ajattelisin ongelmana. Side toiseen tekee ikäerosta merkityksettömän.
Kyllä totta, juurikin tuo ´´salamana kirkkaalta taivaalta´´ tähän samastun itsekkin todella. Samaa mieltä tuosta, että ikäero ei siinä vaiheessa tunnu esteeltä, jokainen joka on/ ollut rakastunut tietää että ikä on vain numero siinä vaiheessa, jos puhutaan kahdesta kuitenkin aikuisesta ihmisestä eikä siinä mitään väärää sinänsä ole. Mielenkiintoista olisi tietää yleensäkkin näinkin suurten ikäerojen kanssa kamppailevien ajatuksia ja kokemuksia. - K
Niin. Tällaisella julkisella palstalla ei vain kovin syvällisesti voi keskustella, ja näkyy täällä aika ilkeää porukkaa pyörivän myös. Olen lukenut jonkin verran elämäkertoja, joissa kerrotaan henkilöistä, joilla on parisuhteessa iso ikäero, mutta suurin kysymysmerkki itselle on konkreettisen yhteyden luominen. Että pitäisikö vain tehdä avaus niin kuin ”samanikäisen” kanssa, ja jos toinen torjuu, niin siinäpä se. Kynnys tuntuu kuitenkin korkealta.
Niin valitettavasti näinhän se tahtoo olla. Onhan se tilanne kyllä hankala oli nuorempi tai vanhempi osapuoli, kynnys tehdä aloite. Samaa olen myös miettinyt, mitähän vanhempi mies ajattelisi jos minun ikäinen (30v ikäero) tekisi aloitteen, eipä sillä että se olisi yhtään sen helpompi vanhemmalle osapuolelle myöskään. Hankalia tilanteita kyllä. Ikävä on asian kanssa elää, kun ei saa päätöstä suuntaan jos toiseen. Ikuinen epätoivo. Vaikea sanoa sinun tilanteestasi, miten tehdä. Ehkä voisi jotenkin asiasta vihjailla tai tuoda esiin suoranaisesti, mutta hienotunteisesti. Tuskinpa säikähtää sinun tunteitasi, tunteille kun ei voi mitään kukaan. Jos fiksu nainen on, hän kyllä ymmärtää ja ehkä saat tunteille vastakaikua tai jotakin selvyyttä. - K
Koko yö aamun saakka
Syksy tulee ja talvi tulee. Olisi mukava kohdata ne yhdessä. Baarit eivät enää kiinnosta.
Rakas...Odotan vain Sinua