Milloin sinulle on joku viimeksi soittanut?

Niin, ei kai helposti justiinsa kaverikseen vanhemmiten uusia ihmisiä saa. Mutta mä ajattelen myösa, että nuoremman ja virkeämmän ihmispolven pitäisi kääntää tilannetta vähän sinne huolehtimisen ja piristämisen asenteeseen. Soittaisi vain ja kysyisi mitä kuuluu. Siihenkin on yleensä vaikea yhtäkkiä vastata, mutta voi alkaa kertoilla mitä tänään on ehkä puuhaillut ja mitä ja miten syönyt sekä seuraavaksi voisi kommentoida vaikka säätilaa miltä se on tuntunut. Sitten siltä nuoremmalta henkilöltä voi kysyä kanssa jotakin, vaikka että onko ollut kiireitä, oletko jaksanut kaikkea mitä pitänyt sekä voi sitten kysyä jotakin muista sen soittajan ihmisistä. On vaikea keksiä puhuttavaa ja että toinen jaksaa kuulla, mutta se on ainoa apu yksinäisyyteenkin. Sanotaan, että meillä ihmisillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta toistemme kohtaamiseen - näkemällä tai etänä - kuin että käyttää työkaluna puhumista.

Minulle soittaa 25 vuotta vanhempi mies. On ihastunut minuun. En jaksa vastata aina. Hän on ostanut minua varten pari dildeäkin kun haluaisi koettaa seksihommia mun kans. Ei oo keskusteltu mistään dildeistä, hän oli vaan ostanut eikä edes harrastettu seksiä. En oo kyllä nyt innostunut. Olen aika konservatiivi ja mies on pappautunu. Meinaa väsyttää tälläinen. Olen itse lapseton nelikymppinen joka olis halunnu edes yhden muksun.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, ei kai helposti justiinsa kaverikseen vanhemmiten uusia ihmisiä saa. Mutta mä ajattelen myösa, että nuoremman ja virkeämmän ihmispolven pitäisi kääntää tilannetta vähän sinne huolehtimisen ja piristämisen asenteeseen. Soittaisi vain ja kysyisi mitä kuuluu. Siihenkin on yleensä vaikea yhtäkkiä vastata, mutta voi alkaa kertoilla mitä tänään on ehkä puuhaillut ja mitä ja miten syönyt sekä seuraavaksi voisi kommentoida vaikka säätilaa miltä se on tuntunut. Sitten siltä nuoremmalta henkilöltä voi kysyä kanssa jotakin, vaikka että onko ollut kiireitä, oletko jaksanut kaikkea mitä pitänyt sekä voi sitten kysyä jotakin muista sen soittajan ihmisistä. On vaikea keksiä puhuttavaa ja että toinen jaksaa kuulla, mutta se on ainoa apu yksinäisyyteenkin. Sanotaan, että meillä ihmisillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta toistemme kohtaamiseen - näkemällä tai etänä - kuin että käyttää työkaluna puhumista.

Lue lisää

Ei todellakaan ole helppoa enää tällä iällä +60 kavereita saada. Eläkkeelle kun jäin joitakin vuosia sitten niin sinne jäi nekin vähäiset ihmissuhteet mitä oli työkavereiden kanssa. Aikoinaan kävin paljon tansseissakin, mutta ei sieltäkään ystäviksi saatika kavereiksi ketään löytynyt vain hyvänpäivän tutuiksi. Eräässä eläkeläisten yhdistyksessä kävin jonkin aikaa, mutta kun en ole sellainen joka tuo itseään esille niin ei edes tervehdykseen vastattu kun paikalle menin, pitkiä katseita vain sain. Oli niin sisäänlämpiävää touhua että kyllästyin katselemaan kun piirit pienet pyöri ja uusia ei mahtunut mukaan. Nyt en viitsi enää niihinkään tuppautua.

Anonyymi
2024-08-14 12:34:57