Historian siipien havinaa

Viime syksynä tuomieni vanhojen valokuvakansioiden joukossa oli aarre, jonka luulin jo hukanneeni.

Siellä oli vanhoja armeijakuvia ja kuvia ensimmäisestä prätkäreissusta 80- luvun lopulla, en ole ihan varma vuodesta, oliko ennen armeijaa vai sen jälkeen.

Vieläkin hävettää nuo ajokamppeet ja lisäksi meillä oli samanlaiset tuulipuvut mukana, kun saavutaan lämpimiin maihin. https://aijaa.com/DkiOPM

Pyörä oli 1983 mallin Suzuki 1100 GSX-E, Amerikan vientimallia, ostettu Libanonista. 124 hevosta ja muistaakseni velipojan itse tekemä äänenvaimennin.

Tuleva vaimo tyylikkäässä ruskeassa kokopuvussa, sivulaukut tuli pyörän mukana, tankkilaukku ei vielä ollut magneettikiinnitteinen, asensin ja maalasin itse tarvikekatteet, jotka tilasin stadista maahantuojalta.

Niihin tuli stereot ja signaalinvahvistin. Antenni oli tarranauha tuulilasissa. Kypäräpuhelimet oli johdolliset ja erittäin laadukkaat sen aikaisiksi, radio toimi todella hyvin ja kuunneltiin paljon musaa sillä reissulla.

Ajosaappaat oli ihan kaupasta ostetut Daineset sentään, ettei kaikki ollut kirppisrojua. Tankkilaukkuun kun latasi sopivasti tavaraa, sen päällä pystyi makaamaan rennossa asennossa.

Omatekoinen vakionopeussäädin oli kumiremmi sarvessa, jonka pingotin kaasukahvaan. Näin sai lepuutettua käsiä pitkillä bahnoilla. Tulevalla vaimolla oli selkänoja, joka oli tarrakiinnitteinen.

Renkaat oli uudet ja niiksi valittiin prätkälehden suosittelemat touring- matkarenkaat ja ne kesti koko 10 000 km reissun, vaikka pokaa oli päällä ja bahnalla matkanopeus noin 160 kmh.

Pisimmät päiväetapit oli 1000km luokkaa jo ekalla reissulla, joka ulottui Algarveen asti alppimaiden kautta. Itävalta, Italia, Sveitsi, Ranska, Andorra (joka taitaa kuulua jo eri vuoristoon)

Exälläni on niin hyvät unenlahjat, että hän nukkui varmaankin puolet reissusta kyydissä ja viikon Costa Bravan rannikolla uimarannalla.

Myös Monacossa käytiin ekalla reissulla ja Nizzassa. Muistan kuinka joku ranskalainen nainen tuli kysymään että tulimmeko ajamalla Suomesta. Kysyi kahdesti että tälläkö? Piti meitä hulluina.

Eihän Nizzaan edes ole pitkä matka, kun Tanskan puolelle ensin pääsee. Suorinta tietä alle 2000km. Tuo yksi kuva on Saksan ja Tanskan väliseltä lautalta.

Siihen aikaan autolautoilla maksoi suuri katkarapuvoileipä viisi markkaa. Nykyään se on kutistunut ja maksaa jotakin 9 euroa. Viimeksi söin sellaisen nykyisen vaimon kanssa 2017 kesällä.

Vaikka oli telttakamat mukana, emme yöpyneet kuin kaksi yötä teltassa Italiassa, muistan budjetin, joka oli 15000 markkaa matkashekkeinä, jotka sai vaihtaa miltei missä vaan siihen aikaan paikalliseksi rahaksi.

Rahasta jäi vielä kotiinkin viemistä, hotellit ei siihen aikaan maksaneet Euroopassa kuin satasen ja kahdensadan markan välistä, yleensä sadan markan verran.

Eka kerta on aina eka kerta jokaisessa asiassa. Silloin kaikki on uutta ja ihmeellistä.
Samaten Thaimaan ensimmäisen prätkäreissun muistan aina ja kaikki paikat, joissa käytiin.

Kun lapset vähän varttuu lisää, Alpit on heille esiteltävä kesäaikaan. Kun on kerran ne henkeäsalpaavat maisemat kokenut, sen haluaa kokea uudelleen ja uudelleen. Edellisestä kerrasta on jo liian kauan.

PS: Katselen yleisurheilua. Se pitää ilmoittaa, koska Sihteeripoika alkaa muuten motkottaa kun perheenisä on vastuuttomasti valveilla aamuyöllä.

Isähuhdalle hyvää maitojunamatkaa Suomeen! Se oli sitten se sinun unelmasi Thaimaasta siinä ja muuta et saanut irti kymmeneen vuoteen kuin valitettavaa, kauhistelua, hampaiden kiristelyä ja jatkuvaa kitisemistä.

Ei sattunut kohdallesi mitään positiivista tuolla matkalla, se on harmi. Täytyy olla melkoinen pahkasika, joka 10 vuotta kärvistelee maassa jossa ei viihdy laisinkaan.

2010