Kunpa en olisi koskaan yrittänyt opiskella!

Opiskeluaikanakin olin jo vajaakuntoinen, opinnot jäi kesken. Opintolainaa oli pakko ottaa, kun työnteko opintojen ohella olisi ollut mahdottomuus, kun ne voimavarat ei edes siihen opiskeluun riittäneet. Nyt olen pysyvästi työkyvytön, ja joudun pienestä eläkkeestä maksamaan opintolainaa + korkoa (Kelan korkoavustus kerrat jo käytetty) takaisin. Vaikken lainaa ehtinyt nostaa kuin puolentoista vuoden ajalta, minulla on nyt kolmenkymmenen vuoden velat. En edes ymmärtänyt opintolainaa ottaessa silloin parikymppisenä, että se korko lasketaan siitä lainan kokonaissummasta, ja silloin myös mainostettiin, että ei se korko koskaan tule nousemaan, että ihan hyvin voi lainan ottaa. Mutta ilman korkoakin se pelkkä lyhennyssumma on minulle liikaa, vaikka on minimisumma minkä pankki hyväksyi, ja maksuaika on 30 vuotta. Valtion pitäisi maksaa opintolainat pois pysyvästi työkyvyttömäksi todetuilta! Rahat ei riitä välttämättömään, ja perustoimeentulotukeakaan harvoin saan varsinkaan nyt, kun sähköyhtiöt lähettää laskun joka kuukausi, eikä muutaman kuukauden välein. Ja ei, en tupakoi, käytä alkoholia, en juo edes kahvia, mehuja, limsoja tai vissyjä, käy ravintoloissa/kahviloissa/baareissa, matkustele, ostele mitään turhaa jne.