Haluan vielä kerran kiittää kaikkia teitä, jotka olette olleet tukenamme suuressa surussamme Nennan sairauden ja poismenon aikana.
Nenna siunattiin ja polttohaudattiin. Tuhkat sirottelimme mökillemme laakean kallion päälle, josta on näkymä merelle. Sieltä lopullinen matka luontoon alkoi. Hiljaa tuuli vie tuhkaa merelle, josta rakkaimpamme etenee kohti auringonlaskun ihanaa kajoa ikuisuuden rantaan...
Ikävämme on suuri, ja suru on musertavaa. Emme voi ymmärtää, ettei suloista sisarta ole enää. Onneksi on muistot,ihanat muistot... Tuntuu jotenkin suloisenkatkeralta miettiä rakastaan, jolla olisi ollut elämä edessään..
Siunaustilaisuus oli kaunis. Rakkaamme valkea arkku lepäsi kirkossa kansi auki. Nuori, kaunis sisareni lepäsi rauhallinen ilme kasvoillaan ja silti jotenkin vihani nousi, miten anoreksia vei hänet.
Musiikki oli hienoa, Nennan lempimusiikkia. Vaikeaa oli antaa laittaa arkun kansi kiinni ja nähdä, miten hitaasti arkku lipui kohti kuumaa, polttavaa tulta.
Mikään ei enää ikinä tule olemaan ennallaan. Ei juhlapyhät, ei arki, ei Nennan iloista hymyä,ei kuplivaa naurua, ei yhteisiä saunomisia, salaisia ihastumisen jakamisia, ei mitään.Tuska on sanoinkuvaamaton. Miksi ihminen, jolla olisi ollut halua parantua, otettiin pois? Eikö laitoksissa tuskissaan makaavaa vanhusta tai parantumatonta sairautta sairastavaa voisi armahtaa?
En halunnut aloittaa rauhoittavia syödäkseni niillä tuskani piiloon. Minä itken, minä suren, minä huudan tuskaani ilmoille. En halua tukahduttaa sitä painajaista, joka mielessäni pyörii koko ajan. Haluan sen ulos minusta ja pian! Mene pois,pois, pois... Vihaan ja rakastan yhtäaikaa. tunteeni menevät laidasta laitaan. Milloin tämä helvetti loppuu?
Voi Nenna, kunpa aikanasi olisit tiennyt tulevasta. Olisitko päättänyt pudottaa painoasi laihasta vartalostasi? Olisitko halunnut itsellesi ja perheellesi tällaisen helvetin? Perheemme elo on kuollutta; itkemme, huudamme, raivoamme, koko perhe on hulluuden partaalla. Kaikkien tunteet ovat pinnalla ja kärjistyvät pienemmästäkin. Paha olomme on kuin noidankehää. Kunpa yksi pääsisi ulos ja alkaisi vetää toisen mukanaan ja se taas toisen mukanaan...Pikkuhiljaa olisimme kaikki edes jotenkin kuivilla...
Vanhemmat sairaslomalla,sisar perui kesätyönsä, itselläni jäi koulu keväällä kesken... Varasin keskusteluapua itselleni terveyskeskuksesta. Onneksi juhannuksen jälkeen pääsen. Olisikohan minusta ottamaan se askel,jolla perheemme pääsisi ylös pikkuhiljaa upottavasta suosta?
janina
Nenna siunattiin ja polttohaudattiin. Tuhkat sirottelimme mökillemme laakean kallion päälle, josta on näkymä merelle. Sieltä lopullinen matka luontoon alkoi. Hiljaa tuuli vie tuhkaa merelle, josta rakkaimpamme etenee kohti auringonlaskun ihanaa kajoa ikuisuuden rantaan...
Ikävämme on suuri, ja suru on musertavaa. Emme voi ymmärtää, ettei suloista sisarta ole enää. Onneksi on muistot,ihanat muistot... Tuntuu jotenkin suloisenkatkeralta miettiä rakastaan, jolla olisi ollut elämä edessään..
Siunaustilaisuus oli kaunis. Rakkaamme valkea arkku lepäsi kirkossa kansi auki. Nuori, kaunis sisareni lepäsi rauhallinen ilme kasvoillaan ja silti jotenkin vihani nousi, miten anoreksia vei hänet.
Musiikki oli hienoa, Nennan lempimusiikkia. Vaikeaa oli antaa laittaa arkun kansi kiinni ja nähdä, miten hitaasti arkku lipui kohti kuumaa, polttavaa tulta.
Mikään ei enää ikinä tule olemaan ennallaan. Ei juhlapyhät, ei arki, ei Nennan iloista hymyä,ei kuplivaa naurua, ei yhteisiä saunomisia, salaisia ihastumisen jakamisia, ei mitään.Tuska on sanoinkuvaamaton. Miksi ihminen, jolla olisi ollut halua parantua, otettiin pois? Eikö laitoksissa tuskissaan makaavaa vanhusta tai parantumatonta sairautta sairastavaa voisi armahtaa?
En halunnut aloittaa rauhoittavia syödäkseni niillä tuskani piiloon. Minä itken, minä suren, minä huudan tuskaani ilmoille. En halua tukahduttaa sitä painajaista, joka mielessäni pyörii koko ajan. Haluan sen ulos minusta ja pian! Mene pois,pois, pois... Vihaan ja rakastan yhtäaikaa. tunteeni menevät laidasta laitaan. Milloin tämä helvetti loppuu?
Voi Nenna, kunpa aikanasi olisit tiennyt tulevasta. Olisitko päättänyt pudottaa painoasi laihasta vartalostasi? Olisitko halunnut itsellesi ja perheellesi tällaisen helvetin? Perheemme elo on kuollutta; itkemme, huudamme, raivoamme, koko perhe on hulluuden partaalla. Kaikkien tunteet ovat pinnalla ja kärjistyvät pienemmästäkin. Paha olomme on kuin noidankehää. Kunpa yksi pääsisi ulos ja alkaisi vetää toisen mukanaan ja se taas toisen mukanaan...Pikkuhiljaa olisimme kaikki edes jotenkin kuivilla...
Vanhemmat sairaslomalla,sisar perui kesätyönsä, itselläni jäi koulu keväällä kesken... Varasin keskusteluapua itselleni terveyskeskuksesta. Onneksi juhannuksen jälkeen pääsen. Olisikohan minusta ottamaan se askel,jolla perheemme pääsisi ylös pikkuhiljaa upottavasta suosta?
janina
Vastaukset 26
Vanhimmat
että jaksat vieläkin käydä täällä kertomassa meille anorexian todellisuudesta, meinaa niin monelta unohtua, että syömishäiriössä ei ole mitään ihailtavaa eikä tavoiteltavaa.
Voimia ja kesänlämpöä sinulle ja perheellesi.
Eikö laki kiellä ihmisen tuhkan sirottelut luontoon. Vai voiko siihen anoa luvan jostakin?
sirotella luontoon maanomistajan luvalla ja ainakin krematorioon täytyy ilmoittaa tuhkan sirottelupaikka. Lisäksi tuhka täytyy olla kokonaisuudessaan samassa paikassa.
ainakin nämä kohdat muistan isäni sanoneen, hän kyseli eri paikoista asiaa.
taidanpa kirjoitella pahaa oloani tänne Nennan muistojen lisäksi. ehkä koetan näillä ajatuksillani ja esimerkeilläni saada edes jonkun ymmärtämän, ettei anoreksia ole leikin asia.
ärsyttää, kun nuoret tytöt kirjoittavat voivatko syödä päivässä muuta kuin kurkkua. toivon, että he todella miettisivät mitä tulee, kun elimistö alkaakin pettämään vaikkei enää haluaisikaan. ei voi olla anorektikko vain hetken ja sitten jatkaa normaalia elämää- ei se ole omasta tahdosta kiinni.
kun sairaus saa niskalenkin sinusta, se pitääkin lujasti otteessaan. siitä ei välttämättä muu irrota kuin kuolema.
näin kävi sisarelleni. en tiedä miten saisin jonkun uskomaan sanojani, toivon vain että järki voittaisi.
Hyvä, että olet löytänyt kanavan käsitellä suruasi. Ja jos yhdenkin ihmisen saat miettimään sairauttaan uudella tavalla ja herää halu parantua, on se jo tosi paljon!
nennasta oleva juttu oli tosiaan koskettava
Toivon, että sinä ja perheesi kykenette käsittelemään asian ja selviämään eteenpäin. Nennan tarina oli todella surullinen ja koskettava. Minua se kosketti erityisesti, koska olen itse kokenut anoreksian helvetin ja itsemurha-yrityksen jälkeisen pakkohoidon osastolla. Elämä kuitenkin voitti. Voimia teille. Toivottavasti saat hyvän terapeutin, joka auttaa sinua tämän asian läpikäymisessä.
Voi.... Miksi juuri Nennalle piti käydä näin? :'( Vaikken edes tuntenut Nennaa, niin olen silti itkenyt paljon. Voimia sulle ja perheellesi..
Ja minä luulin Nenna selviäisi.. juuri äsken lueskelin tuossa Nennasta edellisiä viestejä ´ja niitä..missä hän itse oli jaksanut kirjoittaa..
Ja nyt..näin..tämän viestin, että Nenna on nyt kaunis, pilvien päällä lepäilevä Enkeli.
Hän sieltä perhettänsä katselee.
Lähettelee illalla hyvänyön lentosuukkoja.
On teidän suru hyvin suuri :( Ja uskon sen..
Nennan pois meno ei ollut mikään paras tapa..
voi raukkaa. Miksi..Miksi Jumala valitsi juuri hänet? Nennan..jolla oli vielä suuri elämän tahto.. Miksei Jumala voinut valita ketään muuta? Jolla olisi pienempi halu elää?
Se ei ole meidän päätettävissä..
Ei elämä saisi olla näin karua! Miksei Nenna olisi voinut saada pientä, edes pientä toista mahdollisuutta elämään?!
Nenne lähti liian aikasin.. mutta asian valoisa puoli on..
Nenne on nyt kuvankaunis, valkoiseen mekkoon pukeutunut Enkeli. Joka kulkee Perheensä kanssa, Suojellen heitä! Nenna ei jätä teitä koskaan yksin! Hän ajattelee teitä aina, kulkee teidän kanssanne aina! Ja rakastaa teitä aina!
Nenna on muistoissanne aina!
Muista tämä Janina..
Kun mikä tahansa lintu tai perhonen tulee ikkuna laudallesi tai eteesi ihan missä vain.. Se tuo viestin Nennalta! Joka on omassa sydämmessäsi.. Ulkopuolisilta ulottumattomissa!
Voimia, halauksia ja lämpöä perheellenne!!
Viettäkää Juhannus muistellen Nennan iloista hymyä, hetkiä ennen hänen sairauttaan.. Vaatiko anoreksia näin viattoman henkilön hengen?
Anoreksian voi voittaa, mutta joskus on aika mennä.. Mutta en vieläkään tajua, MIKSI juuri Nennan piti lähteä? hänen jolla oli hyvin paljon kannustuksia, hänen joka haki netistäkin nettkikavereita jotka voisivat kannustaa häntä?
Harva jaksaa.. Nenna jaksoi.. Nenna elää vieläkin.. Hänen perheensä sydämmissä! Hänen kynttilän valonsa ei sammu koskaan!
Muistakaamme Nennan tarinan ikuisesti ja sen kuinka helvetillistä ja hirveää anoreksia voi olla ja kuinka kylmä ja armoton sairaus se on :(
Mutta aikaa ei ikävä kyllä voi kääntää taaksepäin!
Toivotan nyt Nennan perheelle ja Nennan ihanalle ja säihkyvälle Enkelille todella lämpöistä, voimakasta ja valoisaa jatkoa!
Suuret osaanottoni, sinulle ja koko perheellesi. Tekstiä lukiessani itelleni tuli niin paha olo.
Voimia perheellesi.
Hei! Osaanottoni.. ): Voimia SINULLE ja Perheellesi!
Ei hittoku elämän pitää sisältää kaikenlaista.. ei oo rentoo.. :(
Hei,
äitini polttohaudattiin myös pari vuotta sitten. Siunaustilaisuudessa arkun kansi kuuluu kyllä ev.lut.kirkon sääntöjen mukaan olla kiinni.
Toiseksi arkut vainajineen poltetaan krematoriosssa johon ne kuljetetaan siunaustilaisuuden jälkeen. Kirkoissa ei arkkua polteta - niinpä ihmettelin tuota kommenttia:
"Vaikeaa oli antaa laittaa arkun kansi kiinni ja nähdä, miten hitaasti arkku lipui kohti kuumaa, polttavaa tulta." Näinhän ei se ymmärtääkseni käytännössä mene. Ketään ei päästetä krematorioon katsomaan arkkujen polttoa. Eikä krematoriossa järjestetä siunaustilaisuuksia.
Et maininnut säästittekö osan vainajan tuhkasta? Nimittäin siunaustilaisuuden jälkeen seuraa uurnanlasku (ei voi tehdä jos ei ole uurnaa, eikä tuhkaa - mitä sinne hautaan sitten laittaisi? Polttohaudatuille on omat haudat ja normaalia pienemmät hautakivet.
Suo anteeksi mutta tarinassasi oli muutama reilunpuoleinen aukko, joten rohkenen epäillä tarinan paikkansapitävyyttä.
Psykologiaa opiskelleena sanoisin että tarinan oli tarkoitus opettaa ja hätkähdyttää muita anorektikkoja. Sen se varmasti tekikin. Tämähän - jos ei nyt tosi olisikaan - on kuitenkin arkipäivää monessa perheessä
Minusta tuntui pahalta lukea näistä sinun huomautuksistasi. Itse en epäile sen kummemmin kirjoituksen pitävyyttä, niin koskettava ja surullinen se oli! Vaikka nyt epäiletkin tarinaa muutaman kohdan perusteella ja kehuskelet opiskeluillasi, ajattelisit surevia ihmisiä!! Ajattelisit muita ja miettisit miltä heistä tuntuu. Jos itse tulisit kirjoittamaan tänne läheisesi kuolemasta ja joku tulisi epäilemään kirjoittamaasi, miltä sinusta tuntuisi?? Joskus on hyvä osata pitää epäilynsä omina, kumma kun sitä et ole psykologiaa opskellessasi oppinut. Tai edes maalaisjärjellä ajatella.
Se varmaankin riippuu seurakunnasta ja omaisten toiveista pidetäänkö arkun kansi auki. Meiltä ainakin kysyttiin asiaa.
Ja kyllä on monia seurakuntia joiden siunauskappelista arkku menee suoraan saattajien läsnäollessa polttouuniin.
Maalaisjärjelläkään ajateltuna ei ihan ensimmäisenä tulisi mieleen tulla suomi24.fi:hin tulla tilittämään tuntojani - etenkin kun tiedän tarkalleen miltä tuntuu menettää se tärkein maailmassa; oma äiti. Jo pelkkä shokkitila vie kyvyn ajatella rationaalisesti, siinä tilassa ei kirjoitella nettipalstoille eikä mihinkään muuallekaan. Sen olen toden totta itse läheisen menettäneenä todennut sekä kriisiterapiaa kymmenille antaneena havainnut.
Kauniit ja koskettavat tarinat voi kuka tahansa kirjallisesti lahjakas kirjoittaa. Sureva, omaisensa menettänyt ei aina kykene kirjoittamaan edes omaa nimeään.
Tämä sinulle ystävyydellä. Mutta älä epäile ettenkö surusta mitään tiedä, omat kokemukseni riittäisivät kirjaksi. Ja monta koskettavaa tarinaa voisin niistä kirjoittaa mutta minun suruni on henkilökohtaista ja tuntemattomat ihmiset poissulkevaa. Internetin keskustelusivut ei ehkä ole järkevin tapa käsitellä omaa surua.
Itse kävin psykoterapiassa 2,5 vuotta äitini kuoleman jälkeen, 5 krt vkossa. Jos Nennan tarina on tosi, Kela luultavasti korvaa Nennan perheelle perheterapian - suosittelen lämpimästi.
Aurinkoista kesää - kaikesta huolimatta.
tarinani ei todellakaan ole täydellinen, sen myönnän. täydellisessä tarinassa sisareni eläisi ja olisi onnellinen.
todellisuutta vain on, että Nenna on poissa. en todellakaan ole itse kunnossa, eikä perheemme myöskään. meillä surraan eikä peitellä surua kulissien taakse.
ehkä kirjoitin "kirkossa". kuitenkin paikka oli kirkonomainen,jossa olimme (olisikohan kappeli oikea sana).itse mielsin sen sisustuksesta kirkoksi (penkit yms).
siellä arkku oli pyynnöstämme auki, sillä eihän Nennan kasvoissa ollut mitään peiteltävää (ts. kolariuhrit).
"alttarilta" tms. arkku lähti punaisten samettiverhojen taakse josta aukesivat suuret luukut. se oli vanhempiemme tahto ja näin oli joskus muutenkin puhuttu yleisesti perheessämme.
tuhkien saamiseen meni noin viikko, jonka jälkeen laskimme rakkaamme oman mökin kalliolle.
olen pahoillani, jos tarinani ei ollut aukoton tai täydellinen, onko elämä sitä koskaan?
olen suuren surun vallassa. en juuri nuku, syömisestä koetan pitää kiinni vaikkei ruoka maistu ja asiat teen konemaisesti.
siksi varmaan kirjoitankin tänne, koska ensiksi Nenna pyysi minua ja sitten halusin kertoa hänen tarinansa loppuun (koska hän ei itse voinut sitä tehdä).
Nenna ja hänen tarinansa ei ole keksitty, ei todellakaan! en vain halua paljastaa enempää paikkakunnasta tms. koska haluan taata perheellemme rauhan surra. joku paikkakuntalainen, naapuri tms saattaa tunnistaa, mutta kyllä jutut kulkevat näillä seuduilla muutenkin.
jotenkin vaan on käsittämätöntä, että ensimmäinen juhannus ilman sisartani ja joudun todistelemaan hänen olleen olemassa.
toisaalta ehkä hyvä että kyselette, jos osaisin kertoa enemmän asiasta ja saisin ehkä niinkin purettua asioita sisältäni.
taisi mennä edelliseen viestiini nimimerkki ja otsikko toisinpäin
En epäile, ettetkö surusta mitään tietäisi. Kyllä minunkin elämässä on ollut paljon ikäviä asioita ja kuolemia. Oman veljeni olen joutunut hautaan saattaamaan. Olen taistellut toisen veljeni rinnalla syöpää vastaan ja katsellut toisen pahaa oloa.
Ja itse purin suruani kirjoittamalla, sillä en pystynyt puhumaan, se teki liian kipeää. Jokainen ihminen käsittelee surunsa omalla lailla, eikä sitä ole syytä arvostella. Sinä hait apua terapiasta, minä sain sitä kirjoittamalla pahaa oloani ystävilleni ja päiväkirjaan.
Kuolema on aina shokki ja syvä järkytys, sitä ei voi kiistää. Mutta toisaalta aina haluaa toteuttaa toisen viimeisen tahdon tai pyynnön. Kyllä minä veljeni kuoleman jälkeen hoivasin isättömäksi jäänyttä veljenpoikaani, koska tiesin, että veljeni olisi halunnut niin. Poika oli hänelle tärkeintä koko maailmassa
Mutta suru on jokaisen oma asia.
Olen ymmärtänyt, että suomessa ei tuhkia saa levitellä mihin tahtoo. Voi olla, että olen ymmärtänyt väärin...
ilmoitus pitää antaa ainakin krematorioon sekä kysyä maanomistajan lupa. en tiedä ihan tarkkaan, mistä isäni kysyi lupia (hän hoiti ne).
ilmoitimme asiasta ainakin hautaustoimistoon ja krematorioon (sinne isäni teki lapun jossa on trakka sijainti jne) ja maanomistajia on perheeni, koska mökillemme me laitoimme ne.
hämärästi muistaisin isäni soittaneen myös lääninhallitukseen varmistaakseen asioita.
voimia teille, sisaren menettäminen on varmasti kauheinta maailmassa. Nennalla oli elämänjanoa, mutta se ei kuitenkaan riitänyt anoreksia vei voiton. Otan osaa!
Tarina pysäytti maailmani! en enää ikinä mieti että olen pullukka tai muuta vastaavaa.
Harmi vain että tämän tarinan piti muistuttaa siitä tällä tavalla. Nenna oli elämäniloa täynnä, halusi elää ja olla vahva, mutta nyt hän on taivaassa enkeleiden luona. Voimia Nennan perheelle!! Hän ei ansainnuut sitä, mutta sairaus voitti.
Onkohan tuo keksittyä vai ei? Nennan tarina nimittäin. Se kuulosti nimittäin niin todelta.
leijaa! Miten joku vois keksiä tälläsen tarinan anoreksiasta, siskonsa menettämisestä jne..?
Käyttäkää teidän päätä! Nennan tarina tuskin on pelkkä tarina! Se on tosi koskettava.. Suuret osan ottoni SINULLE ja PERHEELLESI
että on ihmisiä, jotka ymmärtävät, että elämässä kaikki ei aina mene niinkuin haluaisi. en todellakaan laskisi leikkiä kenenkään kuolemasta tai hirvittävästä sairaudesta. sellainen ihminen ei ole henkiseti terve ja sellaista toimintaa paheksun syvästi.
olen lukenut paljon osanottoja nennan poismenon johdosta ja lohdutuksen sanoja, ja voin kertoa, että ne tuntuvat hyvältä, vaikka ventovierailta tulevatkin (todennäköisesti).
pikkuhiljaa jaksan jo välillä nauttia joutsenista ja poikasista, kukkaloistosta,sateen ropinasta tai perhosen lennosta. silloin ajattelen rakasta sisartani, joka hymyilee kauniina ja tuskista vapaana jossakin...
Voimia sinulle ja perheellesi Janina! Ystäväni on toipumassa anoreksiasta, ja vietti joulun aikaan 7 viikkoa sairaalassa. Se aika oli kamalaa, kun tiesi kuinka heikko hän oli. Voin vain kuvitella teidän suruanne. Se on varmasti hirveää. En ole hyvä lohdutuksen sanoissa, mutta halusin kertoa, että sisaresi tarina kosketti. Toivottavasti jaksatte kuitenkin pitää perheenne koossa, ja tukea toisianne, vaikka nyt elämä näyttääkin pimeältä.
Osanottoni, ja voimia. Kysyisin, että kuinka vanha Nenna oli kuollessaan, tai sairastuessaan?
Koita jatkaa elämää, Nenna ei voi enää sitä tehdä mutta sinä voit. Elä hänenkin puolestasi. Tsemppiä