Hei,
Halusin vain kertoa, että minä olen onnellinen ja elämääni tyytyväinen yh.
Aina löytyy aihetta valittaa jos haluaa,
minä teen elämästäni juuri sellaisen kuin haluan,
ei ex:llä ole osaa eikä arpaa menestykseen ja pärjäämiseen elämässäni.
Jokainen on itse valinnut haluaako lapsia vai ei,
jos ne tehty, turha valittaa maksamattomista elatusmaksuista, käyttämättömistä tapaamisista.
terveisin
pärjääjä
Halusin vain kertoa, että minä olen onnellinen ja elämääni tyytyväinen yh.
Aina löytyy aihetta valittaa jos haluaa,
minä teen elämästäni juuri sellaisen kuin haluan,
ei ex:llä ole osaa eikä arpaa menestykseen ja pärjäämiseen elämässäni.
Jokainen on itse valinnut haluaako lapsia vai ei,
jos ne tehty, turha valittaa maksamattomista elatusmaksuista, käyttämättömistä tapaamisista.
terveisin
pärjääjä
Vastaukset 14
Vanhimmat
No ei sulla kans päätä palella! Sinä siis viis veisaat maksaako lapsen isä lapsestaan vai ei? Tyydyt kustantamaan vaikka kymmen lapsen elämän yksin! Kuule ei kyse ole hyväntekeväisyydestä, vaan lapsen oikeuksista ja isän vastuusta!
Et voi olla noin tyhmä, että annat toisen luistaa ja elää vapaata elämää, kun itse olet sidoksissa toistakymmentä vuotta yhteiseen lapseen!
Ota myös huomioon, että olisi se isä voinut sitten itsekin ajatella, haluuko lapsia vai ei! Yhdessähän ne tehdään!!!
Jos AP on onnellinen näin niin miksi hän pilaisi elämäänsä murehtimalla toisen "vastuunkantamisesta". En minäkään vaadi elareita lapsistani vaan annan isän huolehtia heidän elatuksesta ihan itse - ja jos hän ei sitä tee se on hänen ongelmansa ... =) Saan elää lasteni kanssa ja se on tärkeintä.
Minäkin olen onnellinen sen pari päivää viikossaa kun lapsi on minulla. Tietenkin on helvetin epäreilua että saan lapsen vain noin vähäksi aikaa mutta nautin sit niistä vähistä hetkistä mitä äiti itsekkyydessään suo.
viikossa? ja se on helvetin epäreilua ja lapsen äiti itsekäs? No, jakakaa se lapsi sitten kahtia, ota ylä- tai alapää tai oikea tai vasen puoli. Tai pidä nyt ainakin vaarin, että saat tasan sen 3,5 päivää viikossa. Voi elämän kevät. Kyllä kuule monella on asiat paaaaaljon huonommin. No, vakavasti puhuen: mitä sää nyt oikein sitten haluaisit? 3,5 päivää viikossa? 7/pvää viikossa? Vuoroviikkosysteemin?
Onhan se todella epäreilua. Ei siinä kerkeä käyttää lastaan mummolassa ja muissa sukulaisten luona ja pitäs vielä keretä olemaan itse lapsen kanssa. Meillä mieheni exä antoi joka toinen viikonloppu pojan meille, ja valitti siitä kun poika oli välillä mummolassa yhden yön! kyllä miehelläni oli paha mieli antaa hänet sinne yöksi mutta pakkohan se on! Ja kaiken lisäksi pojan äiti pietti poikaa omilla vanhemmillaan melkein viikon putkeen.
SInun pitää itse ottaa asia esille ja vaatia enemmän aikaa olla lapsesi kanssa! eihän se pelkästään exäsi ole!
Meillä mieheni sanoi suoraan että haluaa enemmän aikaa! ja niin sai, poika on nyt meillä kaksiviikkoa putkeen ja äidilläänn kaksi viikkoa putkeen jne.. JA KAIKKI ON ONNELLISIA! =)
enempää kantaa mihinkään, tarttui silmiini nuo lauseet: "Meillä mieheni exä antoi joka toinen viikonloppu pojan meille, ja valitti siitä kun poika oli välillä mummolassa yhden yön! kyllä miehelläni oli paha mieli antaa hänet sinne yöksi mutta pakkohan se on!"
ööh: miksi on pakko antaa lapsi mummolaan yöksi, jos itsellä on lasta ikävä? Miksi ei mene lapsen kanssa sinne mummolaan? Kummallista...
lapsuuttasi ja sitä aikaa kun olit mummolassa ilman äitiä tai isää. se aika oli paljon hauskempaa kuin vanhempien kanssa yhtä aikaa.
vai etkö saanut koskaan olla itseksesi? ja haluaahan mummo ja pappakin olla oman lapsen lapsen kanssa. On se epäreilua jos toiset isovanhemmat saa viettää aikaa lapsenlapsen kanssa enemmän kuin toiset. Vai mitä mieltä olet?
me lapset olimme ehkä kerran vuodessa isovanhemmilla ilman vanhempia. Meidän perheessä oli tapana tehdä kaikki yhdessä perheenä, ehkäpä siksi olemme yhä läheisiä keskenämme. Katsos, esim. mamman luokse saatoimme mennä porukalla ja laittaa teltan mamman pihalle ja yöpyä siellä: sai nauttia sekä vanhempien että mamman seurasta! Ja mummon luona yövyimme porukalla ullakolla ja taas oli kivaa. Kertaakaan ei isovanhemmat emmekä me lapset ruinanneet, että meidän pistäisi saada olla siellä ilman vanhempia. Miksi ihmeessä?
Ja meistä on tullut läheisyydestämme huolimatta joka mukulasta erittäin itsenäisiä, omatoimisia ja elämässä pärjääviä aikuisia.
Ja sitten vielä: "On se epäreilua jos toiset isovanhemmat saa viettää aikaa lapsenlapsen kanssa enemmän kuin toiset. Vai mitä mieltä olet?" Tässä näkökulma on nyt kyllä isovanhempien ja mustasukkaisten vanhempien, ei lapsen. Ja lapsi aivan varmasti nauttii täysillä isovanhemmistaan, vaikka vanhemmat olisivatkin mukana touhussa, ehkä jopa enemmänkin.
No, tämä keskustelu nyt ryöpsähti hiukan alkuperäisestä, mutta näin kuitenkin.
Kiva kuulla että sinä olet onnellinen ja pärjäät! Entä lapsesi?
Oletko sinä valinnut yksinhuoltajan roolin jo siittämishetkellä? Minusta se on väärin lasta kohtaan, koska lapsella on oikeus sekä isään että äitiin. Jos sinä et vaadi ja tue lapsesi oikeutta tavata isäänsä, kuka sen tekee? Viranomainenko? Jos sinä et hae lakisääteisiä elatusmaksuja isältä lapselle, sinä eväät lapseltasi toisen vanhemman. Omaa egoasi pönkittääksesi "hoidat" kaiken itse, että voit sanoa olleesi yksin vastuussa lapsestasi. Kerjäät siis marttyyrinkruunua ja teet sen lapsesi oikeuksien kustannuksella.
Oikein hyvää yh-kesää sinulle.
Kirjoitit niin hyvin, ettei tuohon ole enää mitään lisättävää.
Tosin tyytyväinen yh onkin kova pala purtavaksi ja "sietämätön" olento monille... "Tosi" yksinhuoltajan kait kuuluisi olla "surkeaa" kohtaloaan jatkuvasti vikisevä luuseri? Ainakin sellaisen kuvan saa kun joitakin palstan kommentteja lukee... Huh huijakkaa!
Kernaasti yh:iden elämää moralisoidaan näillä keskustelupalstoilla ja annetaan ohjeita kuinka tulisi elää. Varsinkin ne, joilta elämänkokemusta puuttuu ovat ehdottomasti parhaat neuvonantajat :-(
Kyllä se on niin, että jokainen tehköön omat valintansa JA sitten vastatkoon valintojensa seurauksista olivat ne mitä tahansa. Hengitetään ja annetaan toistenkin hengittää.
100% tuttavapiirini yksinhuoltajista on tyytyväisiä elämäänsä. Kukaan heistä ei palaisi vapaasta tahdostaan entiseen. Eikö se ole jokin mittari? Alku on lähes jokaiselle ollut hivenen kankeaa, tapaamiset ovat ontuneet alun hyvän lähdön jälkeen, joskus mieli on ollut alakuloinen, vikaa haettu toisesta jos itsestäkin. Mutta ensimmäisen erovuoden jälkeen jokaisella on henkinen tilinpäätös ollut kuitenkin plussalla.
Moiks,
Hahaaa,
kiva asenne osalla,
siinä olisi entiset Stasilaisetkin tyytyväisiä!
Ihan unohdin kirjoitukseni,
niin mukavasti elämä soljuu.
Lapsella on isä, molemmat isovanhemmat,
ei kiukkuisia äitipuolia, tai isäpuolia,
ex seurustelee, sen hänelle suon,
poikani viihtyy heidän uudessa perheessään.
Yksi neuvo,
kun menet avioon, valitse tervejärkinen,
jotta asiat sujuvat eronkin jälkeen.
Kesä on sairaan kiva ja hauska!
terveisin
yh
Täältä löytyy kans onnellinen ja ylpeä yksinhuoltaja !
Elarit tulee ajallaan ja tapaamiset lapsen ja exän kanssa sovitusti, niin pääsee aina välillä tuulettumaan. Vaik´ ei ollakaan exän kanssa puheväleissä.