Itse olen sitä mieltä, että jos kirjasta tehdään elokuva, on silloin leffa lähes väistämättä monta kertaa huonompi kuin kirja, ja niin ovat yleensäkin ihmiset mieltä.
Mutta onko ketään, joka olisi vstakkaista mieltä ja osaisi vieläpä perustella, miksi näin ajattelee?
Mutta onko ketään, joka olisi vstakkaista mieltä ja osaisi vieläpä perustella, miksi näin ajattelee?
Vastaukset 22
Vanhimmat
kommentoin vaikka en sitten luultavasti saisikkaan:
Tuossa,että ensin lukee kirjan,pitää siitä ja muodostaa paikoista ym.oman mielikuvan.Sitten tulee katsottua kirjan pohjalta tehty elokuva ja pettyy kun rahan kiilto silmissä kokoon heitetty leffa onkin aivan kökkö.
Minä ainakin oon alkanut jättämään väliin noi elokuvat.
Sama toisin päin,sarjan pohjalta tehdyt kirjat eivät kyllä uppoa.
Niin.. No tietysti asia on noin, ainakin omasta mielestä, mutta hainkin lähinnä niitä vastakkaisia mielipiteitä, että miksi joku leffa olisi parempi kuin kirja. Mutta ei se mitään.
Onhan asia noin, jos lukee kirjan ennen kuin näkee leffan, mutta olen monia Stephn Kingin elokuvia nähnyt ennen kuin olen kirjan lukenut, ja silti pitänyt kirjasta paljon enemmän. Se selittynee Kingin kirjoitustyylillä... tuoda henkilöiden ajatuksia ja sisäisiä kamppailuja lukijan eteen ja silleen. Jotkut elokuvat ovat hyviä yhä kirjan lukemisen jälkeen, kuten Se ja Uinu, uinu, lemmikkini, jotkut huonoja jo ennen kuin lukee kirjan kuten vaikka Carrie ja Hohto. Ei siitä sen enempää ehkä tässä keskustelussa...
Moi!
Tulipa mieleen että ensimmäinen Taru sormusten herrasta -elokuva (Sormuksen ritarit) oli melkein parempi kuin se kirja: kaikkia kaameat runot oli jätetty pois ja turhat sivupolut ja paperinmakuiset monologit. Ihan elokuvan lopussa alkoi kyllä pelottaa että mennäänköhän jatkossa harhateille, kun jo valmiiksi riittävän väkivaltaiseen tarinaan ruvettiin tuomaan vielä lisää mäiskettä. Ja tähän kuoppaanhan Kaksi tornia ja Kuninkaan paluu sitten lankesivatkin, kun kaiken muun saattoi kyllä leikata pois mutta ei ainuttakaan tappelua.
jumatsukka, ei sormusten herra ole mikään toimintapläjäys vaan aika hieno kirja, jossa todella on kokonainen oma maailma vai miten sen selittäisin. tolkien itse tuskin olisi KOSKAAN antanut lupaa johonkin mättöfilmatisointiin, jossa nimenomaan olennaisia asioita sekä henkilöhahmoja jätetään pois ja muutenkin vääristellään...
aika hieno kirja se kieltämättä on, eikä filmikään ole mikä tahansa mättötoimintapläjäys. minut se yllätti myönteisesti. en koe sen edes mitenkään vääristelevän alkuteosta, ja varsinkaan Sormuksen ritareissa ei minusta mitään olennaista jäänyt pois. Kirjan henki oli minusta aika hyvin säilynyt; painotukset olisivat tietysti voineet olla toisenlaisiakin, mutta pahemminkin olisi voinut mennä metsään - oikeastaan vasta kahdessa jälkimmäisessä osassa tarina alkoi hautautua ruumiskasojen alle.
Minusa elokuva toimii kuitenkin omillaan paljon paremmin kuin vaikkapa Potter-elokuvat, jotka jäävät vain kirjan kuvitukseksi.
Nyt muuten olen samaa mieltä. Täytyy myönsää, että LotR:sta en kirjana nauttinut ollenkaan, en jaksanut lukea sitä ekaa osaa loppuun asti, mutta leffa oli jopa mukiinmenevä. Johtuneeko tässä nyt sitten siitä, että leffana oli niin monta kertaa helpompi, enkä yleensäkään lue fantasiakirjallisuutta.
Usein näin on. Ehkä kirjaa lukiessa joutuu käyttämään enemmän mielikuvitusta ja siitä (kirjasta)muodostaa tietyn ennakkokäsityksen...
Ja sitten kirjan lukemiseen menee vähintään 1-2 päivää kun taas elokuvan katsoo parissa tunnissa eikä tapahtumien , juonen ym. taustaa esitetä niin yksityiskohtaisesti.
Jotkut kirjat on tarkoitettu luettavaksi eikä niistä voikaan tehdä elokuvaa: mahdotonta kuvitella että esim. Sieppari ruispellossa-kirjasta voisi tehdä hyvän elokuvan...se kun on sellaista monologia niin kuin monet kirjat ovat.
Hyvä esimerkki kirjasta josta on tehty hyvä elokuva: Papillon.
tahansa, elokuvan tai kirjan ensiksi katsoo/lukee on se ensimmäinen aina parempi. Minun mielestäni. Siksi harvoin katson elokuvaa kirjasta jonka olen lukenut tai toisinpäin. Tulee aina paha maku suuhun sellaisesta kun ei vastaakaan omia miellekuvia tekeleestä.
Minä olen myös sitä mieltä, että hyvästä kirjasta äärimmäisen harvoin tulee hyvä elokuva.
Yksi poikkeus on, nimittäin "Komentajakapteeni" (Master and Commander), josta minusta oli loistavasti tavoitettu ajankuva, merenkulun hankaluus ja Maturinin ja Aubreyn ystävyys - myös sen särmiä. Tosin elokuva perustui useampaan kuin yhteen kirjaan.
Luin juuri, että amer. kirjasta "The Time Traveller's Wife" on tulossa elokuva, jonka pääosissa (ja oikeudet hankkineena) on pariskunta Brad Pitt ja sitten se Frendeissä näytellyt blondi... Ainakin näyttelijöiden "taidot" arvioiden tietää, että hvyästä ja syvällisestä kirjasta ei tule hyvää elokuvaa!
Eka Bridget Jones leffa on mielestäni paljon hauskempi kuin tämä Helen Fieldingin kirja, jonka pohjalta leffa on tehty. Ja Candace Bushnellin Sinkkuelämää kirjan kans on sama juttu - kirja on aika laimea verrattuna sarjaan. Sarja kun on niin visuaalisesti rikas(mm. nättejä vaatteita :))joten kirja tuntuu vaan typerältä, jos ensin on katsonut sarjaa.
Nämä mun esimerkit on kyllä oikeen laatukirjallisuudesta :) Ehkäpä se menee just niin että mitä ainutlaatusempi kirja, sitä vaikeampi kenenkään ohjaajan ja näyttelijöiden lyödä alkuperäisteosta.
esimerkiksi kilpailee aika hyvin leffan kanssa.
Lassi Sinkkosen romaani Solveigin laulu oli minusta erinomaisest työtetty TV-elokuvaksi. Tuli juuri muuten uusintana kolmena maanantaina. Kesti hyvin katsomisen, ilahaduttavaa oli myös puvustuksen ja lavastuksen aitous. En tiedä, mitä nykyajan väki oli mieltä, jos katsoi. Itse näin sen tietysti jo alkuperäisenä ajankohtana eli 70-luvulla.
Enkä malta olla mainitsematta, että Tuulen viemää on aika onnistunut filmatisointi kirjasta.
Mutta onko joskus filmi ylittänyt ja yllättänyt verrattuna pohjana olevaan kirjaan? Tuleeko kenelläkään mieleen?
Banaaleista kirjoitelmista tulee banaleeja leffoja - itse mainitsisin Love Storyn, tuon 70-luvun nyyhkypläjäyksen. Itsekin kyynelehdin leffassa (tosin hysteerisestä naurusta) kun Peyton Placen Rodney muhevine peffoineen kiipesi Ali McGrawn kuolinvuoteeseen...
"Postmodernism means you never have to say you´re sorry!"
Periaatteessa jaamme saman mielipiteen, vaikka olenkin hiukan erimieltä. Luokittelen elokuvan ja kirjan ihan eri kategorioihin, jolloin niitä ei kannata edes verrata keskenään. Elokuvan dynamiikka on aivan erilainen kuin kirjan, jolloin kokonaisuutta rakennetaan ihan erikeinoin. Siinä missä elokuva painottuu visuaalisuuteen, se on myös useamman tekijän yhteistyötä. Kirjan kirjoittaa yksi henkilö, ja visuaalisuus on täysin lukijan varassa. Mutta ymmärrän kyllä pettymykset, olenhan itsekin nähnyt huonoja "käännöksiä", vaikka uskallan olla tässäkin hiukan vastavirtaan. Periaatteessa pidän mielenkiintoisena sitä, miten kirjan ydin on osattu kääntää elokuvaksi. Toisinaan se onnistuu ja toisinaan ei. Mutta mielenkiintoisinta on ollut huomata, että esimerkiksi minisarjat ovat tulleet suositummaksi tavaksi tuoda kirja elokuviin. Yhtenä parhaana käännöksenä pidän The Band of Brothers-sarjaa, joka on HBO:n tuottama ja esitettiin meilläkin Taistelutoverit nimellä. Sarjasta tekee mielenkiintoisen se, että siinä käytetään perinteisiä elokuvantekoaineksia, jolloin vaikea puhua vain televisiosarjasta. Myös Stephen Kingin tarinoista on ryhdytty tekemään minisarjoja, ja kirjailija onkin sanonut, että hän näkee teoksensa mieluummin sarjoina kuin elokuvina.
Mutta tiivistääkseni ajatuksen:
Elokuva ei voi korvata kirjaa (mikä on helkkarin hyvä). Mutta elokuva voi olla luonnollinen jatko kirjalle, täydentää sitä kuvaa, jota emme nähneet lukiessamme. Toisinaan, elokuva tyyty tuottamaan vain pettymyksen. Mutta hyvänä asiana näen sen, että elokuvat saattavat houkutella tutustumaan myös kirjoihin, mikäli katsoja ei ole kovin ahkera lukija.
Kannattaa muistaa myös sellainen juttu, että valtaosa elokuvista pohjautuu johonkin kirjaan tai novelliin. Me emme vain pistä sitä merkille, koska kirjailijan nimi hukkuu lopputeksteihin. Ja toisinaan käy niin, ettei kirjailijan nimellä ole niin suurta markkina-arvoa, että elokuvaa kannattaisi rummuttaa hänen nimellään. Mutta sellaista se kaupallisuus on. Sen kanssa joko oppii elämään tai sitten ei.
Miellyttävä viesti, sujuvaa kieltä.
Mieleeni tuli kirjan ja elokuvan olennaisimman tavoittamisesta yksi lempikirjoistani, Elia Kazanin Sopimus elämän kanssa. Kazanin filmi Tilinteko (pääosissa Kirk Douglas, Faye Dunaway, Deborah Kerr) on kirjan filmatisointi, herkullinen kerrassaan. Melkeinpä vain lännensankarina tunnettu Kirk Douglas (Issur Demski) tekee oikean namirooolin, samoin Faye on hyytävän oma itsensä.
En tosin tiedä, kumpi tuli ensin, filmi vai kirja. Itselleni jäi käsitys, että ensin käsikirjoitus, sitten leffa ja sitten romaani. Muistaako kukaan näin vanhoja? (70-luvun alkua).
The Arrangement (1969) on tosiaan julkaistu myös kirjana, jonka kirjoittajaksi ilmoitetaan Elia Kazan. Löysin merkinnän, jonka mukaan julkaisuvuosi oli 1967, eli 2 vuotta ennen elokuvaa.
Valitettavasti olen sen verran nuori, ettei tämä elokuva kuulu kokoelmiini. Mutta nyt minulla on hyvä tekosyy sivistää itseäni.
Nostalgiahälytin pärähti ja näyttää leffanpätkää, jossa Kirk surffailee avokattoisella eli siis katottomalla urheiluautolla moottoritiellä, käyden välillä rekan allakin. Matalan kärrynsä ansiosta pääsi poiskin ehjänä.
Muistanko alun oikein???
Kirjaa lukiessa tapahtumat tapahtuvat lukijan päässä. Myös ajatukset ja mielleyhtymät syntyvät siellä. Hyvän kirjan ominaisuus on, että se herättää ajatuksia ja panee miettimään asioiden todellisia ominaisuuksia. Aivoissa syntyvät myös kuvitelmat tapahtumien ja henkilöiden piirteistä.
Elokuvaa katsoessa katsot sitä ohjaajan silmin. Ja myös mainostajan eli kapitalismin silmin. Tietenkin usein myös virallisen propagandan silmin. Aivot turrutetaan valtavalla värien, äänien ja tunteita herättävien tapahtumien vyöryllä. Oma ajatustoiminta lähes lamaantuu. Vasta elokuvan jälkeen, usein jopa päivien kuluttua, pystyy muodostamaan edes joltisenkin objektiivisen kuvan koko episodista. Ainakin itse koen asian näin.
Siksi parhaissa elokuvissa annetaan katsojan aivoille purtavaa. Se tapahtuu vaatimattomuudella: ei niin räikeitä värejä ja valoja, äänien varovaisella käytöllä, taustamusiikin puutteella tai vaimeudella, henkilöhahmojen karismaattisuudella jne. Toisaalta, hyvä räiskintäleffakin voi olla mainio katselunautinto, jos se on taidokkaasti tehty. Erotiikasta nyt puhumattakaan, se vaatii varsin paljon ohjaajalta, sillä kuka tahansa kotivideonikkari pystyy kuvaamaan sisään-ulos ja poskessa-vai-pyllyssä juttuja.
Mutta takaisin aiheeseen. Forrest Gump on leffa, jonka olen katsonut kolmasti, ja aina siinä vaan on imua. Kirjan luin paljon myöhemmin, ja täytyy sanoa, että se oli aika onneton lässytys. Hyvät käsikirjoittajat ja lopulta ohjaaja voivat saada helmiä aikaan heikoistakin romaaneista, JOS niissä on edes jotakin tavanomaisuudesta erottuvaa.
(Yksi lemileffoistani muuten on Blue velvet).
Tenhoava leffa, ainakin ensimmäisellä katsomalla. Vieläkin se tunnusmelodia saa selkäpiin kananlihalle.
David Lynch on kyllä mainio tunnelmankeittäjä. Twin Peaks oli telkkarin puolelta mielestäni kulttisarjoihin kuuluva. Muistan kun katsoimme silloin varsin nuoren poikani kanssa pilottijakson. Katsoimme koko sarjan yhdessä ja meistä tuli molemmista eräänlaisia "twinpiikelö"-fänejä. Vieläkin joskus heittelemme toisillemme herjaa: "Annie, Annie..."
Forrest Gump on kyllä hieno leffa, aina ollut mun lemppareita tavalla tai toisella. Mutta en edes tiennyt siitä olevan kirja.. siis kenen kirjoittama? Ja milloin? Täytyy lukea, kun aikaa löytyy..
Forrest Gumpin kirjoitti kirjailija nimeltä Winston Groom. Hänen teoksistaan voisi mainita mm. Vietnamin sodasta kertovan teoksen, Better Times Than These, palkittu As Summers Die ja Conversations with the Enemy, joka toi kirjailijalle Pulitzer-palkinto ehdokkuuden vuonna 1984. Forrest Gump oli ykkösenä New York Timesin bestsellers-listalla vuonna 1994 (jos en ihan väärin muista). Kirjailijalta on tullut jokin Amerikan sisällis-sotaan pohjautuvat teos vuonna 1995, mutta en muista nimeä.
forrest gumpiin kuuluu siis kaksi kirjaa. ekasta osasta on tehty se elokuva. oon lukenu molemmat ja ihan huippuja kyllä olivat, vaikka en paljoa luekaan. suosittelen!! kirja on mielestäni paljon parempi, kuin se elokuva, koska kirjassa asiat kuvataan paljon tarkemmin ja kirjassa tapahtuu enemmän. vaikka elokuvakin on kyllä ihan huippu! onko kukaan lukenut näitä molempia kirjoja? mitä piditte? kirja vai elokuva?