ALLE 4 VUOTTA SITTEN MULLA TODETTIIN VAJAATOIMINTA. ARVOT OLI TSH PERÄTI 108, T4-V 3,1. KUTEN LÄÄKÄRI OLI EPIKRIISIIN KIRJOITTANUT.
OLIS KIVA KUULLA KUINKA PITKÄLLE TEILLÄ EHTI MENNÄ VAJAATOIMINTA ENNENKUIN MÄÄRÄTTIIN EKA THYROXIN.
OLIS KIVA KUULLA KUINKA PITKÄLLE TEILLÄ EHTI MENNÄ VAJAATOIMINTA ENNENKUIN MÄÄRÄTTIIN EKA THYROXIN.
Vastaukset 7
Vanhimmat
isot kirjaimet on huutamista.
mulla oli päässyt arvot aika huimiin lukemiin...eli ko lukema oli päälle 200, olinkin heikossa kunnossa...sitten vielä annostus aloitettiin liian rajusti ja jouduttiin pienentämään. kilpparivajis todettiin 14 vuotta sitten... nyt puoli vuotta sitten mussa todettiin toinen autoimmuunisairaus...keliakia.. mutta tästäkin suosta näköjään pääsee ylös kun noudattaa dieettiä...
Mulla todettiin vajaatoiminta 2 vuotta sitten ja kaiketi ollut piilevänä 15-vuotiaasta lähtien,(nyt olen 27) jonka nyt sitten oli kolme peräkkäistä raskautta laikaissut huippuunsa.
TSH oli löytö hetkellä huikeat 258.2,vasta-aineet pilvissä ja muita arvoja en ees enää muista.Kamppailu jatkuu edelleen eikä arvoja saada kuriin.Sahaa ees taas ääripäästä toiseen!
vyöhyketerapia auttoi minulla rauhoittamaan arvojen sahaamisen, otin myös akupunktiota nestekierron parantamaiseen.
7 ja 60
niin, ja kävin siis äitiysneuvolassa joka kuukausi, alkuun joka toinen viikko, sitten kerran kuussa, eivätkä ne huomanneet epäillä kilpirauhasen vajaatoimintaa, vaikka mun neuvolan tädillä itsellään on lääkitys ja lääkärillä itsellään myös. Myötätuntoisina kyselivät, oletko sinä masentunut, onko vauvan kanssa raskasta. Pai pai, kyllä se elämä helpottuu. En omasta mielestäni ollut masentunut, väsynyt vain, niin hirveän väsynyt...mutta kun kärsii vajaatoiminnasta, sitä on niin hidaskin, toiset saa pompottaa ihan miten vaan. Ainakin puoli vuotta kärsin oireista ja yritin niistä puhua, hoidoksi sain vain puhettta ja lämmintä kättä, sitten määräsivät lopulta verikokeet ja diagnoosi olikin selvä. Höh. Minulta meni elämästä puoli vuotta kuin unessa. Olisin mielelläni tehnyt äitiyslomallani muutakin kuin istunut sohvalla ja katsellut pilviä.
puolen vuoden kärsimystä, se on ihan todellista, mutta kuten tuolla toisessa viestissä kerroin, oma vajaatoimintani oli jatkunut vuosikymmeniä hiljaa kuluttaen elimistöä. Ehdin jo joutua sairaseläkkeellekin, kun kukaan ei tullut ajatelleeksi vajaatoimintaa tai arvoja ei osattu tulkita.
Siksi kannustan aina täällä kaikkia pyytämään, suorastaan vaatimaan, lääkitystä, vaikkeivät arvot olisikaan kovin dramaattisia. Hiljaa ihmisen uuvuttava vajaatoiminta voi seurauksiltaan olla paljon pahempi kuin äkillinen arvot nurinperin heittävä tauti.