SUDENKUOPPIA ITSENSÄ KEHITTÄMISEN TIELLÄ
TUNTEIDEN KOHTAAMINEN / TUNTEIDEN KIELTÄMINEN
ITSENSÄ TUNTEMINEN / ITSENSÄ KIELTÄMINEN
Jos vieraantunut, ”Järki-ihminen” uskaltaa heittäytyä kohtaamaan tunteensa (havahtuu, tulee eläväksi), kohtaa hän silloin pelkonsa, jotka voivat johtaa yhtäältä joko arkuuteen ja luovuttamiseen tai uhkarohkeuteen ja pois itsensä tuntemiseen johtavalta tieltä.
Toisaalta pelot voivat johtaa vihan ja kiukun tunteisiin, mitkä piilotettuina voivat aiheuttaa liian kilttinä tai katkerana olemiseen ja taas
putoamiseen.
Vihan ja kiukun kohtaaminen johtavat tuntemaan syyllisyyttä ja häpeää. (Esim. ”En ole niin kyvykäs kuin voisin olla.”) Mutta syyllisyys voi johtaa syyttäjän asemaan; etsimään syyllistä muualta kuin itsestä, katkeruuteen ja luovuttamiseen.
Häpeän piilottaminen voi johtaa enkelimäiseen käytökseen tai häpeämättömyyteen, pakenemiseen, paatumiseen ja jälleen harhautumiseen.
Mutta vihansa ja häpeänsä syvästi tunteminen voi johtaa nöyrtymiseen elämän edessä, joka taas johtaa anteeksiantoon niin itselle kuin muille.
Anteeksianto voi kuitenkin johtaa pakenemiseen tai takertumiseen (esim. uskontoon), paatumiseen ja luovuttamiseen ja taas polulta putoamiseen.
Syvästi koettu, kokonaisvaltainen anteeksiannon tuntemus johtaa rakkauden tunteen kokemiseen itseä ja muita kohtaan ja iloon.
Ulkokohtaisen rakkauden kokeminen voi johtaa egoismiin, uhrautuvuuteen ja autismiin, joista paluu lähtöruutuun on lähellä.
Todellinen rakkaus ja ilo johtavat totuuteen, rauhaan, onneen ja vapauteen.
Mutta sieltäkin on mahdollista pudota (jos ei ole valpas) itsensä kieltämiseen eli: elämän valheeseen, megatotuuteen (esim. uskontoon), esineellistämiseen ja mystiikkaan.
Eli siis:
Tunteiden kohtaaminen johtaa:
Hallinnasta luopumiseen
Havahtumiseen ja heittäytymiseen
Elävänä olemiseen
Perusminässä olemiseen
Luottamusta siihen, että elämä kantaa
Tunteiden kieltäminen johtaa:
Antitunteisiin: arka > uhkarohkea, uhri > sortaja
Hallintaan
Tunteiluun ja draamaan
Paskamyllyn jauhamiseen
Itsensä tunteminen johtaa:
Onnistumisen, eheytymisen ja voimaantumisen kokemukseen
Harmoniaan
Sopusointuun itsensä kanssa
Itsensä kieltäminen johtaa:
Vieraantumiseen itsestä, ympäristöstä ja elämästä
Elämän valheeseen, näennäisyyteen, esitettyyn elämään ja peitetoimintaan
Megatotuuteen
Esineellistämiseen
Mystiikkaan
Mihin sitten uskontoa tarvitaan?
Ihmettelijä
TUNTEIDEN KOHTAAMINEN / TUNTEIDEN KIELTÄMINEN
ITSENSÄ TUNTEMINEN / ITSENSÄ KIELTÄMINEN
Jos vieraantunut, ”Järki-ihminen” uskaltaa heittäytyä kohtaamaan tunteensa (havahtuu, tulee eläväksi), kohtaa hän silloin pelkonsa, jotka voivat johtaa yhtäältä joko arkuuteen ja luovuttamiseen tai uhkarohkeuteen ja pois itsensä tuntemiseen johtavalta tieltä.
Toisaalta pelot voivat johtaa vihan ja kiukun tunteisiin, mitkä piilotettuina voivat aiheuttaa liian kilttinä tai katkerana olemiseen ja taas
putoamiseen.
Vihan ja kiukun kohtaaminen johtavat tuntemaan syyllisyyttä ja häpeää. (Esim. ”En ole niin kyvykäs kuin voisin olla.”) Mutta syyllisyys voi johtaa syyttäjän asemaan; etsimään syyllistä muualta kuin itsestä, katkeruuteen ja luovuttamiseen.
Häpeän piilottaminen voi johtaa enkelimäiseen käytökseen tai häpeämättömyyteen, pakenemiseen, paatumiseen ja jälleen harhautumiseen.
Mutta vihansa ja häpeänsä syvästi tunteminen voi johtaa nöyrtymiseen elämän edessä, joka taas johtaa anteeksiantoon niin itselle kuin muille.
Anteeksianto voi kuitenkin johtaa pakenemiseen tai takertumiseen (esim. uskontoon), paatumiseen ja luovuttamiseen ja taas polulta putoamiseen.
Syvästi koettu, kokonaisvaltainen anteeksiannon tuntemus johtaa rakkauden tunteen kokemiseen itseä ja muita kohtaan ja iloon.
Ulkokohtaisen rakkauden kokeminen voi johtaa egoismiin, uhrautuvuuteen ja autismiin, joista paluu lähtöruutuun on lähellä.
Todellinen rakkaus ja ilo johtavat totuuteen, rauhaan, onneen ja vapauteen.
Mutta sieltäkin on mahdollista pudota (jos ei ole valpas) itsensä kieltämiseen eli: elämän valheeseen, megatotuuteen (esim. uskontoon), esineellistämiseen ja mystiikkaan.
Eli siis:
Tunteiden kohtaaminen johtaa:
Hallinnasta luopumiseen
Havahtumiseen ja heittäytymiseen
Elävänä olemiseen
Perusminässä olemiseen
Luottamusta siihen, että elämä kantaa
Tunteiden kieltäminen johtaa:
Antitunteisiin: arka > uhkarohkea, uhri > sortaja
Hallintaan
Tunteiluun ja draamaan
Paskamyllyn jauhamiseen
Itsensä tunteminen johtaa:
Onnistumisen, eheytymisen ja voimaantumisen kokemukseen
Harmoniaan
Sopusointuun itsensä kanssa
Itsensä kieltäminen johtaa:
Vieraantumiseen itsestä, ympäristöstä ja elämästä
Elämän valheeseen, näennäisyyteen, esitettyyn elämään ja peitetoimintaan
Megatotuuteen
Esineellistämiseen
Mystiikkaan
Mihin sitten uskontoa tarvitaan?
Ihmettelijä
Vastaukset 6
Vanhimmat
havahtumisesta puheen ollen kenen tahansa omasta kehittymisestä, onnellisuudesta ja vapaudesta kiinnostuneen kannattaa lukea Anthony de Mellon kirja Havahtuminen. Nimimerkki Tuhat maallikkopsykologista kirjaa luin ja tämän kohdatessani kolahti.
Itsensä kieltäminen voi johtaa mystiikkaan kuten myös itsensä syvällinen tiedostaminen.
Kyse on siitä että tajunta laajenee tavalla tai toisella, osittain tai kokonaisvaltaisesti.
Jotkut tarvii uskontoa itsensä syvälliseen tiedostamiseen, joillekkin tähän pätee toisenlaiset menetelmät.
Miten itsensä syvällinen tiedostaminen voisi johtaa mystiikkaan, ellei se ole pakoa?
Uskonto on aina pakoa todellisuudesta.
Mellon "Havahtuminen" on lukemisen arvoinen!
Miksei itsensä syvällinen tiedostaminen voisi johtaa mystiikkaan ilman että se on pakoa? :P
Syvemmän(todellisemman) todellisuuden jonka käsittämiseen monet tarvii myyttejä tms. kuten jeesus tiedostaminen ei ole pakoa.
Monet vaan ymmärtää löytämänsä syvemmän kosketuksen OMAAN tietosuuteen väärin ja rupee sekoilemaan jotain jeesusonainoaoikeatie kökköä tai murhaa ittensä ja muita ja tuhoaa tornin allahin nimeen.
Ei kannata ottaa uskontoja niin kirjaimellisesti.
Sitä syvemmälle mielen syövereihin mennään sitä vaikeempi sitä on tehdä selväks käsitteillä, se pitää kokea itse.
Voihan siellä myyteissä ja mystiikassa käydä, mutta sinne piehtaroimaan jääminen on pakoa todellisuudesta.
Tornien tuhoajat ovat aivopestyjä, ei omaa elämää eläviä.
Käsitteiden määrittely on tarpomista pohjattomassa suossa.
Onko ylipäänsä mahdollista loikkia tuollaisen matkan putoamatta kuoppaan?
Uskontoja tarvitaan pelkojen torjumiseen.