En tiedä tunsitko sinä mitään, mutta minä melkein rakastuin sinuun. Ei mene päivääkään ettenkö ajattelisi sinua, niitä kahdenkeskisiä lounashetkiä. Mitä voi tehdä ei mitään enää ole tehtävissä. Lähdin pois, jätin jälkeeni vain pieneen esineeseen sutatun hymyn. Toivon että muistat minut siitä. Oliko siinä jotain, minulle oli. Mitä otsikkoon tulee niin ei pysty.
Olisiko parempi vain kertoa tunteensa
Anonyymi-ap
11570
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Käsittämätön ikävä ilman mitään mahdollisuuksia nähdä. Miten osaisinkin olla ajattelematta sinua. Jätit mieleeni jäljen joka ei lähde pois. -ap
Mikset ota yhteyttä?
Jotenkin haluaisin tehdä sen spontaanisti mielumin kasvotusten kahdestaan.
Elämäni on ollut yhtä samaa ajatusrataa viimeiset kuukaudet. Jokainen hereilläolotunti ja yöunillakin hän on mielessä. Sellainen minun elämäni nykyään.
Niin minunkin ei voi ajatella mitään muuta kun muistoihin palaa joku vaihdettu hymy, katse tai ajatus. Ihan kuin joku parantumaton sairaus.
Jep. kuullostaa tutulta. Onneksi aina nähdään, se on ainoa toivo tässä tilanteessa jotta jaksaa.
Minun kohdallani ei nähdä. Sattuman kautta, voi olla että joskus nähdään, mutta ei muutoin.
Mitä on melkein rakastuminen?
Sellaista kun ei oikeasti vielä tunne kunnolla, ja tuntee paljon.
Oletteko nähneet toisianne missään muualla?
Ei varsinaisesti missään muussa yhteydessä. Paikkoja on kyllä useita missä ollaan nähty. Lähtöpiste lähes aina sama.